Saksalaisten hyökätessä kohti Leningradia syyskuussa 1941 rintama vakiintui linjalle Kirnu (ven. Kernovo) – Lupanova (Lubanovo) – Terenttilä (Terentjevo) – Joenkylä (Bolšoje Gorlovo) – Porsas (Porzolovo) – Pietarhovi. Neuvostojoukot pitivät sen pohjoispuolisen alueen hallussaan tammikuussa 1944 aloitettuun vastahyökkäykseen saakka. Oranienbaumin sillanpääasemalla oli suuri merkitys piiritetyn Leningradin puolustuksessa. Sen huolto tapahtui meritse ja talvisin Retusaaren kautta kulkenutta jäätietä pitkin. Sillanpääaseman puolustuslinjoilla on paljon sotamuistomerkkejä.[1]
Lähteet
↑ abSankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 457. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1