Operaatio Suojaava reuna (engl.Operation Protective Edge; hepr.מִבְצָע צוּק אֵיתָן, Mivtza' Tzuk Eitan, 'Operaatio Luja kallio') on IsraelinGazaan vuonna 2014 tekemä ilma- ja maahyökkäys. Israel pyrki hyökkäyksellään tuhoamaan palestiinalaistaistelijoiden hyökkäystunneleita ja sotilasraketteja. Operaatio alkoi ilmapommituksilla 8. heinäkuuta ja maahyökkäys alkoi 17. heinäkuuta. 2. elokuuta mennessä israelilaiset olivat tappaneet 1 650 palestiinalaista ja palestiinalaiset 66 israelilaista. Suurin osa palestiinalaisista kuolleista oli siviilejä, mutta vielä suurempi osa israelilaisista sotilaita. Israel kiisti siviiliuhrien suuren määrän[1]. YK:n turvallisuusneuvosto vaati taistelujen lopettamista välittömästi. Israel kärsi sodassa selvästi suuremmat tappiot kuin edellisessä Gazan sodassa.
Israelin armeija iskee ilmasta Gazassa sijaitsevaan taloon.
Jo muutamaa kuukautta aiemmin sopuun päässeet Hamas ja Fatah sopivat keskenään Palestiinan yhteishallinnosta 2. kesäkuuta 2014. Israel vastusti sitä, että Fatah siirtyi Hamasin kanssa avoimemmin Israelia vastaan[2]. Israel tuomitsi uuden hallituksen terrorismia edistäväksi. Yhteishallinnosta huolimatta Gaza jäi käytännössä Hamasille. 12. kesäkuuta 2014 siepattiin ja surmattiin kolme liftimatkalla ollutta israelilaista nuorta[3][4]. Tapaus sattui Israelin miehittämällä alueella lähellä Hebronia, missä on eräs laittomana pidetty Israelin siirtokunta[5]. Israelin pääministeri Netanjahun mielestä teko oli Hamasin syytä[6], ja pidätti Länsirannalla satoja johtavia Hamasin jäseniä[7][8]. Viisi palestiinalaista kuoli pidätyksissä. Hamas kiisti olleensa sieppausmurhien takana[9]. Israelin ulkoministeri Avigdor Liberman ilmoitti 29. kesäkuuta harkitsevansa Gazan valtausta uudelleen vastauksena rakettituleen Gazasta.[10][11][12] ja teki Gazaan ensimmäisen ilmaiskun jo seuraavana päivänä[13]. Israel kiihdytti operaatiotaan 7. heinäkuuta ja julisti sodan virallisesti 8. heinäkuuta.
Israel kertoi etsivänsä ja tuhoavansa hyökkäyksen avulla raketteja ja varsinkin tunneleita[14][15]. Israelilaisten mukaan Hamas käyttää tunneleita hyökätäkseen Israelin puolelle[16][17]. Oikeusministeri Tzipi Livni ilmoitti 22. heinäkuuta 2014, että maa ei suostu tulitaukoon ennen kuin kaikki tunnelit on tuhottu[18]. 28. heinäkuuta Israel julkisti videokuvaa Nir Amin kylän lähellä sijaitsevasta tunnelista, jonka suuaukko oli 650 metriä rajalta. Tunnelissa oli useita suuaukkoja, joista lähimmän sotilaat löysivät 300 metrin päästä kylästä. Tunneli kulki 13 metrin syvyydessä ja sen seinät oli vahvistettu betonilaatoin. Tunnelissa oli sähkövalo ja sen pohjalla kulkivat kiskot, joita käytettiin rakennusvaiheessa irtomaan poiskuljettamiseen. Tunneli tullaan tuhoamaan räjäyttämällä. Osa Israelin armeijan Gazasta löytämistä tunneleista johti Israelin puolelle rajaa. Palestiinalaistaistelijat olivat yrittäneet siirtyä Israelin puolelle tunneleita käyttäen ainakin neljästi. Israel sanoi löytäneensä 23 tunnelia, joista kuusi oli jo tuhottu. 28. heinäkuuta mennessä. Israelin armeijan tiedottajan mukaan kunkin tunnelin rakentaminen on kestänyt vuodesta kolmeen vuotta ja maksanut satoja tuhansia dollareita.[19]
Israelin tarkoituksena on Gazassa ja Länsirannalla ”leikata ruohoa”, eli kitkeä sitä vastustavasta aseellisesta vastarinnasta pahin terä pois. Toisaalta Israel ei halua tuhota Hamasia, koska sen tilalle nousisi vielä jyrkempiä islamisteja[2]. Näin Israel on valinnut Gazassakin konfliktin jatkamisen ”säästöliekillä”.
Sodan syyksi sanottiin myös pääministeri Benjamin Netanjahun halu esiintyä voimakkaana palestiinalaisten vastustajina, jotta hänen Likud-oikeistoryhmänsä voittaisi seuraavat vaalit[20]. Vuoden 2014 Gazan sodan syiksi on nähty myös Israelin hallituksen halu estää palestiinalaisia saamasta YK-edustusta.
Toisaalta Hamasin vaikea asema nähtiin sodan yhdeksi syyksi. Hamas oli hylännyt entiset liittolaisensa Iranin ja Syyrian, koska arabikeväässä nousi Egyptissä valtaan Muslimiveljeskunta. Kun Muslimiveljeskunta luhistui, uusi sotilashallitus sinetöi uudestaan Gazan saarron[21]. Tällöin Hamasin oli sotimalla näytettävä, että on voimatekijä ahdingostaan huolimatta[2]. Hamas pyrki Israelia terrorisoimalla purkamaan Gazan saarron.
Sota
Palestiinalaistaistelijoiden ampuma Kassam-raketti on osunut taloon Beershebassa.
Israel aloitti operaationsa ilmapommituksilla 8. heinäkuuta ja tehosti operaatiotaan maahyökkäyksellä 17. heinäkuuta vuonna 2014. Israel kehotti 12. heinäkuuta Pohjois-Gazan asukkaita lähtemään kodeistaan[22]. Tuhannet pakenivatkin Pohjois-Gazasta.
Hamas vastasi Israelin hyökkäykseen ampumalla raketteja Israeliin ja yrittämällä tehdä sinne yksittäisiä kommandoiskuja mm. tunnelien kautta[23]. Hamas julisti sodan alussa myös israelilaissiviilit rakettitulen kohteeksi[24].
Israel torjui joitain raketteja Rautakupoli-ohjuspuolustusjärjestelmällään. Israel ei suostunut keskeyttämään hyökkäystään mm. YK:n pyynnöstä huolimatta. Hamas ei suostunut ainakaan yhteen Israelin esittämään tulitaukoon[25].
Israel pyrki iskemään ilmasta muun muassa Hamas-johtajien koteihin. 24. heinäkuuta alkoivat Ramallahissa Länsirannalla protestit, jonka kokoisia ei oltu nähty sitten vuoden 2005.[26].
Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry yritti saada kestävän tulitauon aikaan. Israel suostui 12 tunnin tulitaukoon 26. heinäkuuta 2014, mutta sanoi vastaavansa jos terroristit yrittäisivät käyttää tulitaukoa hyväkseen[27]. Israel ilmoitti jatkavansa humanitaarista tulitaukoa 24 tunnilla 27. heinäkuuta puolille öille asti[28], mutta Hamas ei tähän suostunut, vaan jatkoi yksipuolisesti sotatoimia ampumalla raketteja välittömästi alkuperäisen tulitauon päätyttyä Israeliin.[29] Koska Hamas jatkoi iskuja välittömästi tulitauon päättymisen jälkeen, surmaten israelilaisia, perui Israel tulitauon jatkumissuunnitelmansa ja jatkoi iskuja Gazaan.[30] Muutama tunti Israelin vastaiskujen jälkeen Hamas ilmoitti suostuvansa vuorokauden mittaiseen tulitaukoon, joka alkaisi sunnuntaina kahdelta, ennen muslimien kolmipäiväistä Id al-fitr -juhlapyhää, joka on viikon alkupuolella.[31] Kun Israelin pääministeri Benjamin Netanjahulta kysyttiin Israelin suostumisesta tulitaukoon hän vastasi: "Hamas ei hyväksy edes omaa tulitaukoaan, se jatkaa tulittamista meitä kohti nytkin."[32]
Perjantaiaamuna 1. elokuuta osapuolet aloittivat kolmen vuorokauden mittaiseksi tarkoitetun tulitauon, joka ehti kuitenkin kestää vain tunteja, kun kahden israelilaissotilaan kuolemaan ja yhden katoamiseen johtanut välikohtaus Etelä-Gazassa sai Israelin iskemään alueelle. Tulituksessa sai surmansa kymmeniä ihmisiä. Tuoreeltaan sekä Israel, että Hamas syyttivät toisiaan ensimmäisestä sopimusrikkeestä. Sekä YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon, että Yhdysvaltain presidentti Barak Obama pitivät palestiinalaisia tulitaukosopimuksen rikkojina ja syyttivät Hamasia kyvyttömyydestä uskottavasti edustaa palestiinalaisosapuolta.[33]
2. elokuuta Israel alkoi vetää maajoukkojaan pois Gazasta. Israelin asevoimien mukaan se oli saanut tuhottua jo lähes kaikki tunnelit ja Gazan pohjoisosien olevan paenneille palestiinalassiviileille turvallisia palata. Netanjahu sanoi Israelin operaation siirtyvän tunnelien tuhoamisen jälkeen ”uuteen vaiheeseen”, mutta ilmoitti samalla Israelin olevan valmis jatkamaan sotilasoperaatiota tarvittaessa täydellä voimalla tunnelien tuhoamisen jälkeenkin. Hän toivoi kansainvälisen yhteisön auttavan Gazan jälleenrakentamisessa.[34]
Uhrit ja tuhot
2. elokuuta mennessä sodassa oli ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kuollut yli 1 700 palestiinalaista, joista näiden mukaan ainakin 80 prosenttia oli ollut siviilejä. Israelin tappiot olivat 67 sotilasta ja kolme siviiliä. Israel kiisti siviiliuhrien osuuden sanoen palestiinalaisuhreista puolet olleen taistelijoita.[35].
12 ensimmäisen taistelupäivän aikana ainakin 2 000 palestiinalaista haavoittui[36]. YK:n mukaan noin 100 000 ihmistä pakeni sotaa Gazan sisällä[37]. Hyökkäys aiheutti laajaa aineellista tuho Gazassa ja Hamasin vastatulitus vain vähäistä Israelissa.
Israelia arvosteltiin runsaasti siviiliuhreja tuottavista hyökkäyksistä[38][39]. Gazalaiset väittivät Israelin valinneen siviilit kohteikseen[40].
Eräässä tapauksessa Israelin armeija iski ilmasta YK:n ylläpitämään kouluun, jolloin
15 kuoli, muun muassa YK:n henkilökuntaa[41]. Samassa yhteydessä YK:n edustaja kertoi rutiinitarkastuksessa löytyneen 20 Hamasin rakettia YK:n pitämän koulun tiloista. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon piti rakettien löytymistä hälyttävänä ja niiden säilytyksen vaarantavan lapset ja muut turvaa etsivät.[42]
Israelissa taas syytettiin gazalaisia kiihtyneen rakettitulen ja hyökkäystunnelien teon lisäksi[43] nyt muun muassa lapsien käyttämisestä ihmiskilpinä[44] ja aseiden säilyttämisestä moskeijoissa, sairaaloissa ja kouluissa[45].YK:n alainen UNRWA-järjestö kertoi, että heidän tiloissaan on säilytetty Hamasin raketteja.[46]
Netanjahu valitti siviiliuhreja sunnuntaina 20. heinäkuuta, jota pidettiin sodan siihen asti verisimpänä päivänä[47], jolloin yli 80 palestiinalaista ja 13 israelilaissotilasta kuoli. Maasodan edetessä yhä enemmän myös israelilaissotilaita kuoli , minkä uskottiin osaltaan luovan paineita tulitauolle. Hamasin varajohtaja Ismail Haniyeh vaati tuliteon ehdoksi Israelin hyökkäyksen ja Gazan saarron lopettamista, uhaten muuten jatkaa israelilaistan tappamista[48].
Israelilaisten mielipide
Israelin väestö tuki Gazan sotaa ennenäkemättömän yksimielisesti, vaikka kriitikoita löytyikin muun muassa vasemmistosta, rauhanliikkeestä ja Israelin arabien parista. Israelin pääministeri Netanjahu sanoi, ettei ulkomainen painostus keskeytä operaatiota. Israelissa suurin osa väestöstä kannatti Gazan sotaa[49] varsinkin juutalaisten keskuudessa[50]. Monikaan ei halunnut tai uskaltanut arvostella sotaa vakavana uhkana pidettyä Hamasia vastaan. Sotapolitiikan vastustajia ahdisteltiin[51]. Myöskään israelilaiset eivät yleensä pitäneet armeijansa toimia ylimitoitettuina[52][53]. Eritoten Etelä-Israelissa oltiin väsyneitä palestiinalaisten jatkuviin raketti-iskuihin[54], jotka juoksuttivat ihmisiä pommisuojiin. Siksi ihmiset tukivat hallituksen operaatiota[55]. Tanskalaislehti Kristeligt Dagbladin artikkelin myötä internetissä levisi kuva ”Sderotin elokuvateatterista”, jossa noin 60–70 israelilaista oli piknikillä mäellä lähellä Gazan rajaa katselemassa, taputtamassa ja hurraamassa, kun Israelin ilmavoimat pommittivat Gazaa[56][57]. Mäki oli vaarallista aluetta. Sderot oli ollut pitkään intensiivisen rakettitulituksen kohteena[58], mikä on tehnyt kaupungin asukkaiden elämästä vaikeaa[59][60][61]. Uuden Suomen mukaan kuvatoimisto EPA:nSderotista välittämät kuvat eivät tue tanskalaislehden havaintoja yleisestä ilosta pommitusten aikana.[62]
Ulkomaiden reaktiot
Valkoisen talon puhemies Josh Earnest tuomitsi erityisesti Hamasin rakettitulen[63].
Arabiliitto ja Yhdysvallat tukivat 15. heinäkuuta Egyptin tulitaukoesitystä. Hamas kuitenkin ilmoitti, ettei se ”aloita tulitaukoa ilman ’täyttä sopimusta’ Gazasta”.[64]
YK:n turvallisuusneuvosto vaati taistelujen lopettamista[65].
Muun muassa Yhdysvallat ja Egypti etsivät neuvotteluratkaisua tulitauon aikaansaamiseksi[66].
YK:n turvallisuusneuvosto vaati 28. heinäkuuta alueelle välitöntä tulitaukoa humanitaarisen avun toimittamiseksi. Neuvosto vaatii erityisesti siviilikohteiden ja humanitaarista apua antavien kohteiden, mukaan lukien YK:n käyttämien rakennusten, kunnioittamista ja suojelemista.[67]
Niin Euroopan unioni kuin Yhdysvallatkin ovat tuomitsivat 31. heinäkuuta Israelin kohtuuttoman voimankäytön siviilejä kohtaan.[68][69]Bolivia on jopa luokitellut Israelin terroristivaltioksi.[70]
.jpg)
