Olli Juhani Vallila (27. toukokuuta 1908 Lahti – 3. maaliskuuta 1984 Lappeenranta) oli suomalainen juristi ja lähetystöneuvos.^[1][2]

Olli Vallilan vanhemmat olivat proviisori John Alfred Wallin (1877–1936) ja Hildi Kahiluoto (Moisio, 1886–1927). Hän pääsi ylioppilaaksi 1926, suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1931 ja sai varatuomarin arvon 1937. Vallila teki opintomatkoja Ranskaan 1928 ja 1932–1933, Sveitsiin 1929 sekä Englantiin 1938.^[1]

Vallila oli Leningradin pääkonsulinvirastossa vt. varakonsulina 1934, Suomen Moskovan lähetystön attaseana 1935, ulkoministeriön jaostosihteerinä 1936, Puunjalostusteollisuuden keskusliiton kauppapoliittisen osaston päällikkönä vuodesta 1937, ulkomaankaupan valtuuskunnan toimistopäällikkönä vuodesta 1940 ja kauppa- ja teollisuusministeriössä apulaisosastopäällikkönä vuodesta 1942. Hän oli sitten Sotevan pääsihteerinä vuodesta 1944, edustajana Prahassa ja Varsovassa vuodesta 1947, Prahan ja Varsovan lähetystöjen kaupallisena neuvoksena vuodesta 1948 sekä Wienin lähetystön kaupallisena neuvoksena vuodesta 1951. Vuodesta 1952 alkaen hän oli lähetystöneuvos ja Suomen pysyvä edustaja Genèven kansainvälisissä järjestöissä.^[1]

Vallila toimi kauppasopimuskomitean sihteerinä 1942–1946 ja kansainvälisen kauppakamarin Suomen kansalliskomitean sihteerinä 1946-1947. Hän oli useissa kauppasopimusneuvottelukunnissa asiantuntijajäsenenä ja puheenjohtajana Suomessa ja ulkomailla vuodesta 1937 lähtien.^[1]

Olli Vallila oli naimisissa 1932–1947 Ebba Gunvor Eorsskåhlin kanssa, liitto päättyi avioeroon. Vuodesta 1948 lähtien hän oli naimisissa Rúzena Stepánka Maria Tvardkován kanssa.^[1]