Slavnikova syntyi Sverdlovskissa (nyk. Jekaterinburg) puolustusinsinöörien perheeseen. Lapsena hän osoitti erinomaisia kykyjä matematiikassa ja voitti sekä alueelliset että tasavallan tason matematiikkaolympialaiset. Venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajan vaikutuksesta, joka vastasi taiteellisen ilmaisun ystävien koulupiiristä, Olga lähti opiskelemaan journalismia 1976.[2]
Slavnikova valmistui Uralin valtionyliopiston journalismin tiedekunnasta vuonna 1981. Sen jälkeen hän työskenteli jonkin aikaa kustannusalalla Ural-lehden toimituksessa ja alkoi alkoi kirjoittaa itse, "koska ei ollut muuta tekemistä, ja siellä oli paljon vapaa-aikaa." Hänen ensimmäiset teoksensa julkaistiin Ural-lehdessä 1980-luvun lopulla ja nuorten kirjailijoiden pienilevikkisissa kokoelmissa, joita Slavnikova itse kutsuu "joukkohaudoiksi".[3]
Slavnikova on asunut aviomiehensä kanssa vuodesta 2003 lähtien Moskovassa. Heillä on kolme lasta ja kaksi lastenlasta.[3]
Kirjallinen ura
Slavnikova alkoi julkaista romaaneja 1990-luvulla, joista useat on palkittu, kuten Apollon Grigorjev -palkinnolla, Polonski-palkinnolla ja Bažov-palkinnolla. Hän sai vuoden 2006 Venäjän Booker -palkinnon romaanistaan 2017,[4] joka edustaa venäläisen dystopia-kirjallisuuden vakavampaa suuntaa.[1] Hänen romaaninsa Light-headed julkaistiin vuonna 2010.[3] Vuonna 2018 häneltä ilmestyi romaani nimeltä Pituushyppy (ven. Прыжок в длину), joka oli Venäjän Booker-palkinnon finalistiehdokkaana.
Slavnikova kirjoittaa myös nykykirjallisuudesta ja toimii Debut Independent Literary Prize -palkinnon johtajana, joka saa jopa 50 000 ehdokasta vuodessa.[2] Palkinnon perusti yksityinen Pokolenie-järjestö auttaakseen nuoria venäläisiä kirjailijoita saamaan teoksensa julkaistuksi Venäjällä ja käännöksinä maailmanlaajuisesti. Olga Slavnikova on ollut Debut Independent Literary Prize palkinnon johtaja vuodesta 2001.[5] Slavnikova toimii virallisesti kirjallisuuspalkinnon "Debyytti" proosasuuntauksen koordinaattorina. Haastattelussa vuonna 2009 hän toistuvasti korosti, että hänen taloudellisen toimeentulonsa päälähde ei suinkaan ole kirjallisuuden ala.[6]
Heinäkuussa 2020 brittiläinen sanomalehti The Guardian sisällytti Slavnikovan romaanin 2017 "Venäjälle sijoittuvan kymmenen parhaan romaanin" luetteloonsa.[7]
Teokset (nimet englanninkieliseltä Wikipedia-sivulta)
The Freshman (Первокурсница), 'Fuksi'
1988
A Dragonfly Enlarged to the Size of a Dog (Стрекоза, увеличенная до размеров собаки),Venäjän Booker-palkinto-ehdokas
1997
Alone in the Mirror (Один в зеркале), "Uusi maailma" (ven. Новый мир) -kirjallisuuslehden palkinto
1999
The Immortal (Бессмертный), Kuolematon, Gorki-palkinto
2001
2017, Venäjän Booker-palkinnon voittaja
2006
Love in Carriage Seven (Любовь в седьмом вагоне), Big Book (ven. Большая книга) -palkintofinalistien joukossa
2009
Light-headed (Легкая голова)
2010
Long jump (Прыжок в длину), Pituushyppy, Venäjän Booker-palkinto-finalisti
2018
Englanniksi käännettyjä teoksia
2017: A Novel, Overlook, 2010. ISBN 1590203097. Translated by Marian Schwartz.
Light-headed, Dedalus, 2015. ISBN 9781910213346. Translated by Andrew Bromfield.
The man who couldn't die : the tale of an authentic human being, Columbia University Press, 2019 (The Russian Library). ISBN 9780231185943. Translated by Marian Schwartz.
Lähteet
↑ abEkonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Jälkisanat”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 636. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450