Octavius on Marcus Minucius Felixin kirjoittama varhainen teos kristinuskon puolustukseksi. Se on muodoltaan dialogi, jossa keskustelevat pakanuutta kannattanut Caecilius Natalis ja kristitty Octavius Januarius, joka on Minucius Felixin ystävä.
Octaviuksen ja sen tekijän ajoitusta ei tunneta tarkkaan; teos on kirjoitettu joskus vuosien 150–250 välisenä aikana. Teos päätyi jossain vaiheessa osaksi Arnobiuksen teosta Adversus nationes (Pakanoita vastaan) sen kahdeksanneksi kirjaksi. Vasta François Baudouin havaitsi vuonna 1560, että kirja on jonkun toisen kirjoittama.[1]
Sisältö
Keskustelu käydään miellyttävässä ympäristössä Ostiassa sijaitsevalla rannalla erään vapaapäivän iltapäivänä. Keskustelu saa alkunsa siitä, kun Caecilius osoittaa ohi kulkiessaan kunnioitustaan Serapiksen kuvapatsaalle. Seurauksena Octavius ja Caecilius ryhtyvät keskusteluun omien uskontojensa paremmuudesta. Minucius itse toimii erotuomarina. Octavius käsittelee Caeciliuksen argumentteja pakanuuden puolesta (joiden esikuvana ovat ehkä olleet Kelsoksen esittämät argumentit) samassa järjestyksessä kuin ne esitetään. Lopputuloksena Caecilius tulee vakuuttuneeksi kristinuskon paremmuudesta.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Octavius (dialogue)
