Nurmi (ven. Лужайка, Lužaika) oli kylä ja rautatieasema Vahvialan pohjoisosassa Neuvostoliitolle luovutetulla alueella. Nurmin rautatieasema sijaitsi Viipurin–Simolan rataosuudella noin 18 kilometriä Viipurista länteen^[1].

Nurmi oli Vahvialan toinen merkittävä teollisuustaajama. Nurmin kylään Kintereenkosken äärelle oli ensimmäinen saha perustettu jo 1700-luvulla. Vuonna 1860 Kintereenkosken rannalle perustettiin puuhiomo, joka muutettiin paperitehtaaksi vuonna 1866^[2]. Vuosina 1875–1891 Nurmin kylässä toimi Hackman & Co:n Nurmen hienotaetehdas, joka valmisti muun muassa aterimia^[3]. Tehdas valmisti myös tavallisiin jalkineisiin kiinnitettäviä Nurmis-luistimia, jonka tyyppisiä luistimia kutsuttiin pitkään "nurmiksiksi". Nurmissa toimivat 1930-luvulla Oy Nurmi Ab:n selluloosatehdas, Nurmen Tehdas Oy:n saippua-, huopajalkine- ja luistintehtaat, Kinteren mylly, Nurmen Saha Oy:n saha ja Vahvialan Sähkö Oy:n voimalalaitos.

Kintereenkosken varteen perustettiin sulfiittiselluloosatehdas vuonna 1889 ja sen omistajaksi tuli vuonna 1909 Oy Nurmi Ab. Vuonna 1922 tehtaalla oli noin 90 työntekijää ja se tuotti noin 3 000 tonnia sulfiittiselluloosaa^[4]. Vuoden 1929 lopulla Nurmen kylässä aloitti toimintansa Oy Nurmi Ab:n omistama Nurmen kumitehdas. Houmijoen Kinterinkosken partaalla sijainneissa tehdasrakennuksissa oli aiemmin valmistettu muun muassa Nurmi-luistimia ja veitsiä. 1920-luvulla rakennuksissa toimi sitten selluloosatehdas kunnes 1920-luvulla tehdas muutettiin kumitehtaaksi. Kumisia kalosseja ja päällyskenkiä valmistaneelta tehtaalta johti kapearaiteinen rautatie Nurmen rautatieasemalle.^[5] Tehdas siirtyi 1930-luvulla Suomen Gummitehdas Oy:n omistukseen. Jatkosodassa Vahviala vallattiin takaisin, ja Nurmen selluloosatehtaan toimintaa jatkoi marraskuusta 1941 alkaen Oravan Tehtaat Oy^[2].