North Endin aluetta on asutettu 1600-luvulta lähtien, ja se on Bostonin vanhin asuinalue.[1] 1800-luvulla[4][5] siitä tuli siirtolaisten asuttamaa köyhää aluetta, jossa oli paljon rikollisuutta.[6]
1800-luvun jälkipuoliskolla alueelle alkoi asettumaan italialaisia maahanmuuttajia, joista tuli alueen enemmistö.[6] Vuonna 1930 jopa 99,9% asukkaista oli italialaistaustaisia.[7] North Endin amerikanitalialaiset tekivät töitä muun muassa kalastajina, rakennusalalla ja kauppiaina.[6]
Vuosisadan kuluessa italialaisväestö alkoi vähitellen hiipumaan. 1970-luvulla alue herätti sijoittajien mielenkiinnon, ja sittemmin gentrifikaation myötä nousseet elinkustannukset pakottivat paikallisia muuttamaan pois.[4][5] Alueelle on muuttanut paljon korkeakoulutettua väestöä. Vuonna 2016 noin 20% North Endin asukkaista oli amerikanitalialaisia.[6]
Kulttuuri
Italialaisyhteisö on edelleen eläväinen North Endin alueella.[4][6] Kaupunginosassa on paljon italialaisia ravintoloita, kahviloita ja kauppoja.[6] Alueella myös vietetään roomalaiskatolistenpyhimysten juhlia.[8] Suurin niistä on pyhän Antonius Padovalaisen muistojuhla, jonka viettämisen aloittivat Avellinon maakunnasta saapuneet siirtolaiset vuonna 1919.[1][6]
Alueella on myös vanhempaa kulttuuriperintöä. Paikallinen Old North Church on Bostonin vanhin toiminnassa oleva kirkko 1720-luvulta. Kaupunginosassa sijaitsee myös noin vuonna 1680 rakennettu puutalo, joka oli myöhemmin Paul Reveren asuintalo ja on nykyään museokäytössä. [3]