Julkinen osakeyhtiö Norilsk Nikel sisältää Napapiirin filiaalin, Kuolan kaivos- ja metallurgia-alan laitoksen, Gypronickel-instituutin, NordStar Airlines lentoyhtiön, Nordavia lentoyhtiön ja Jenisein jokivarustamon.
Yrityksen pääkonttori sijaitsee Moscow-City liikekeskuksessa, Mercury City Tower[7][8] -pilvenpiirtäjässä. Vuoden 2014 lokakuuhun asti pääkonttori sijaitsi Bolšaja Tatarskaja -kadulla.
Venäläinen Nornickeliä kuvaava postimerkki vuodelta 2015
Vuonna 1919 ensimmäisiä malminäytteitä otettiin tulevan Norilskin kaupungin läheltä Nikolai Urvantsevin ja Aleksanteri Sotnikovin johtamalla retkikunnalla, joita pidetään esiintymien löytäjinä.
Vuonna 1923 Nikolai Vysotski totesi, että malmissa esiintyy platinaa. Tutkimuksia jatkettiin vuoteen 1934 asti, jolloin Norilsk-1:n ja Norilsk-2:n esiintymien yksityiskohtaisten perusteella hyväksyttiin ensimmäinen malmivarojen arviolaskelma[9].
Vuonna 1935 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean politbyroo antoi asetuksen Norilskin kaivos- ja metallialan kombinaatin rakentamisesta. Norilskin ja kombinaatin rakennustöissä työskentelivät Norilskin pakkotyöleirin eli Norillagin vangit. Heidän joukossaan oli mun muassa esiintymien löytäjä Nikolai Urvantsev.
Nikkelin, kuparin, koboltin ja platinametallien tuotanto alkoi 1940-luvun alkupuoliskolla. Vuonna 1953 Norilskin kombinaatti tuotti nikkeliä 35 prosenttia, kuparia 12 prosenttia, kobolttia 30 prosenttia ja platinametalleja 90 prosenttia niiden Neuvostoliiton kokonaistuotannosta.
Vuonna 1960 löydettiin Talnakhin esiintymä[10][11], joka on maailman suurin kupari-nikkelisulfidimalmiesiintymä. Vuonna 1965 löydettiin Oktjabrskoje esiintymä.
Vuonna 1981 Talnakhin rikastamo otettiin käyttöön[12]. Vuonna 1979 otettiin käyttöön Nadeždinskin metallurginen tehdas[13].
Marraskuun 4. päivänä 1989 Neuvostoliiton ministerineuvosto antoi asetuksen, jolla perustettiin Norilsk Nikel -niminen värimetallien tuotantoa harjoittava valtionkonserni. Konserniin sisällytettiin Norilski kombinaatti, Petšenganikel ja Severonikel -kombinaatit, Olenegorski mekaaninen tehdas, Krasnojarskin värimetallien jalostuslaitos ja Gypronickel-instituutti Leningradissa. Nämä yritykset yhdistettiin yhdeksi konserniksi sulfidikuparinikkelimalmien jalostamisen teknologian perusteella.
Vuonna 1993 Norilsk Nikel -konserni muutettiin Venäjän federaation presidentin asetuksella Venäjän väri- ja jalometallien tuotantoa harjoittavaksi osakeyhtiöksi nimeltä Norilsk Nikel (RAO Norilsk Nikel)[14].
Vuonna 1994 RAO Norilsk Nikelin yritykset yhtiöitettiin. Vuonna 1995 Vladimir Potaninin ONEXIM-pankki sai 38 prosenttia konsernin peruspääomasta ja 51 prosenttia äänivaltaisista osakkeista kiinnityshuutokaupassa 170,1 miljoonalla dollarilla. Vuonna 1997 Potaninin organisaatiot ostivat tämän osuuden 640 miljoonalla dollarilla[15].
Vuonna 2001 toteutettiin rakenneuudistus, jossa RAO Norilsk Nikelin omistajat vaihtoivat osakkeensa GMK Norilsk Nikelin osakkeisiin. Yhtiön osakkeilla alettiin käydä kauppaa Moskovan RTS- ja MICEX-pörsseissä[16].
Vuonna 2002 Norilsk Nikel osti Poljus-yritysryhmän ja tuli siten Venäjän suurimmaksi kullan tuottajaksi yli 15 % markkinaosuudellaan[17]. Kaikki Norilsk Nikelin kultakaivosomaisuus siirrettiin Poljus-yhtiölle. Vuonna 2006 Poljus erotettiin erilliseksi Poljus Zoloto -osakeyhtiöksi.[lähdettä ei ilmoitettu 125 päivää]
Vuonna 2006 GMK sai lisenssin Maslovskoje esiintymälle. Esiintymän varannot otettiin valtion kirjanpitoon syyskuussa 2009[18].
Vuonna 2007 Norilsk Nikel voitti kanadalaisen LionOren ostotarjouksen tarjoamalla siitä 6,3 miljardia dollaria[19].
NN Harjavalta eli Nornickel Harjavalta liittyi Nornickel-konserniin vuonna 2007. Harjavallan tehdas käsittelee pääasiassa Nornickelin venäläistä raaka-ainetta.
Harjavallassa käytetty teknologian eli nikkelipuolivalmisteiden rikkihappoliuotuksen sanotaan olevan paras, mitä kaivos- ja metallurgiateollisuudella on käytössään. Sen avulla voidaan saavuttaa yli 98 prosentin metallien talteenottoaste. Laitoksen vuotuinen nikkelintuotantokapasiteetti on 66 000 tonnia[20].
Vuonna 2009 yhtiö perusti oman jäänmurtajalaivaston[21].
Vuonna 2014 Norilsk Nikel luopui ulkomaisesta omaisuudestaan eli kultakaivosyhtiöistä ja nikkelihankkeesta Australiassa[22].
Vuonna 2016 suljettiin muun muassa ympäristösyistä Norilskin kaupungin alueella sijaitseva tehdas, mikä oli yhtiön vanhin tuotantolaitos (rakennettu vuonna 1942). Nopeutettu sulkemismenettely maksoi 11 miljardia ruplaa[23]. Samana vuonna toteutettiin brändinmuutos ja yrityksen logo ja nimi muutettiin Nornickeliksi[24].
Vuonna 2017 Nornickelistä tuli Venäjän ainoa nikkelintuottaja[25]. Brand Finance arvioi Nornickelin brändin arvoksi 675 miljoonaa dollaria[26]. Tuolloin käynnistettiin Taka-Baikalian Bystrinski kaivos- ja malmikombinaatti, jonka arvioidut rakennuskustannukset olivat 1,5 miljardia dollaria ja tuotantokapasiteetti 10 miljoonaa tonnia malmia vuodessa[27]. Nornickel pääsi viiden parhaan joukkoon Maailman luonnonsäätiö WWF:n luokituksessa, jossa arvioitiin Venäjän kaivosyhtiöiden ympäristövastuuta[28].
Vuonna 2018 Nornickel perusti yhteisyrityksen Russkaja Platina nimisen yhtiön kanssa. Platinaryhmän metallien tuotanto on jopa 100 tonnia vuodessa, mikä on verrattavissa Nornickelin omiin tuotantomääriin. Nornickelista yhteisyritykseen tuli Maslovskoje esiintymä ja Russkaja Platinasta – Tšernogorskoje esiintymä ja Norilsk-1 esiintymän eteläosa[29]. Vuonna 2020 yhteisyritys kuitenkin hajosi, koska Rusal esti hankkeen[30] toteuttamisen. Russkaja platina ja Nornickel sopivat kuitenkin operatiivisesta kumppanuudesta Tšernogorskoje esiintymän kehittämiseksi[31].
Vuonna 2018 Vladimir Potaninin omistama Interros osti Roman Abramovitšilta 2,1% osuuden Nornickelin osakkeista, jolloin Potanin osuus nousi 32,9%:iin[32]. Samana vuonna saatiin suurelta osin päätökseen Nornickelin omistaman Norilskin lentoaseman jälleenrakennushanke. Sen investointien kokonaismäärä oli yli 12,5 miljardia ruplaa, josta 7,6 miljardia ruplaa myönnettiin Venäjän federaation budjetista[33]. Samana vuonna Nornickel teki sopimuksen saksalaisen BASF:n kanssa nikkelin ja koboltin toimittamisesta Harjavallassa sijaitsevalla tehtaalla, joka valmistaa sähköautojen akkuja. Tehtaan tuotantokapasiteetti on 300 000 kappaletta vuodessa[34].
Vuonna 2019 Roman Abramovitš myi 1,7% osuuden Nornickelistä 551 miljoonalla dollarilla useille sijoittajille, mutta Vladimir Potaninin tahot, Rusal ja niihin liittyvät osapuolet eivät voineet osallistua ostoon[35]. Nornickelistä tuli Forbes-lehden mukaan Venäjän paras työnantaja. Tuolloin yhtiö työllisti yli 75 000 ihmistä)[36], ja se sijoittui 36. sijalle koko maailman kattaneessa luokituksessa[37]. Samana vuonna Forbes nosti GMK Norilsk Nikelin venäläisten yritysten listan kärkeen ylimmälle johdolle maksettujen bonusten perusteella[38]. Nornickelistä tuli Talviuniversiadi 2019 -urheilutapahtuman pääyhteistyökumppani[39].
29. toukokuuta 2020 Norilsk-Taimyrin energiayhtiön eli Nornickelin tytäryhtiön omistamassa TETS-3 lämpövoimalaitoksessa tapahtui onnettomuus. Elokuussa 2021 hätätilaministeriö ilmoitti, että polttoainevuoto oli hoidettu kokonaan.lähde?
Tämän lisäksi vuonna 2020 Nornickel myönsi 10,5 miljardia ruplaa koronaviruspandemian torjuntaan ja suunnitteli myöntävänsä toiset 10 miljardia ruplaa[40][41]. Samana vuonna Nornickel käynnisti metallien myynnin digitalisaation. Yhtiö ilmoitti, että siitä tulee sen sveitsiläisen teollisuusomaisuuden tokenisointialustan Atomyzen ensimmäinen liikkeeseenlaskija[42].
Vuoden 2021 alussa Nornickel keskeytti osittain toimintansa kahdessa keskeisessä kaivoksessa, Oktjabrskissa ja Taimyrskissa, vesivahinkojen vuoksi[43].
Kesällä 2021 Nornickel tuotti historian ensimmäisen erän hiilineutraalia nikkeliä (CNN)[44].
Yksityistäminen
Vuonna 1994 RAO Nornickel yritykset yhtiöitettiin. Yksityistämissuunnitelman mukaisesti osa RAO:n osakkeista siirrettiin työyhteisölle, kun taas toinen osa asetettiin myyntiin sekkihuutokaupoilla. Yli 250 tuhannesta ihmisestä tuli Norilsk Nikelin osakkeiden omistajia.lähde?
Valtion omistaman RAO:n määräysvaltainen osakepaketti (38 prosenttia eli 51 prosenttia äänivaltaisista osakkeista) asetettiin huutokaupalle (loans for shares scheme) marraskuussa 1995. Sen tuloksena ONEXIM-pankista tuli RAO Norilsk Nikelin määräysvaltaisen osuuden haltija.lähde?
Elokuun 5. päivänä 1997 järjestettiin investointiehdoin kaupallinen tarjouskilpailu, jossa RAO Norilsk Nikelin valtion omistaman osuuden osti ZAO Swift, joka edusti ONEXIM Bank Groupin etuja[14]. Voittaja maksoi valtiolle 270 miljoonaa dollaria 38 prosentin osuudesta RAO:ssa ja täytti myös tarjouskilpailun lisäehdot investointiohjelman rahoittamiseksi ja velkojen maksamiseksi[45].
Päätelmä siitä, että hinta, jolla Nornickel yksityistettiin, vastasi sen arvoa, sisältyy
● Venäjän tiedeakatemian taloustieteen osaston akateemisen sihteerin D. S. Lvovin lausuntoon nro 14300-2113/91;
● Venäjän hallituksen alaisen rahoitusakatemian rehtorin A. G. Griaznovan lausuntoon nro 93-1.
Vuonna 1997 perustettiin Avoinselvennä osakeyhtiö Kuolan kaivos- ja metallurgia-alan laitos ja Avoin osakeyhtiöselvennä Norilskin kaivosyhtiö parantamaan RAO:n investointivetovoimaa ja ottamaan käyttöön nykyaikaisia hallintomalleja.
Vuosina 1997-2000 Venjän Tilintarkastuskamari tarkasti Norilsk Nikelin yksityistämisen. RAO Norilsk Nikelin valtion omistaman osakepaketin yksityistämistä koskevassa 9. kesäkuuta 2000 päivätyssä tarkastuskertomuksessa todetaan, että yksityistäminen toteutettiin täysin Venäjän lainsäädännön mukaisesti. Raportissa todetaan, että kiinnityshuutokaupassa ja kaupallisessa tarjouskilpailussa tarjottujen RAO Norilsk Nikelin osakkeiden lähtöhinta asetettiin Venäjän säännösten mukaisesti, ja se määräytyi RAO Norilsk Nikelin silloisen suuren velkaantuneisuuden sekä yrityksen suurten sosiaalisten velvoitteiden perusteella[46]. Samankaltaisiin johtopäätöksiin päätyivät myös Pääsyyttäjänvirasto ja Venäjän hallitus, joissa tehtiin myös asiaa koskevia tarkastuksia.lähde?
Vladimir Putin Oktjabrskin kaivoksella Norilsk Nikelin Napapiirin filiaalin pääjohtajan Johnson Khagazhejevin (vas.) kanssa.
Samaan aikaan on olemassa toinenkin näkökulma, joka on esitetty Venäjän federaation Tilintarkastuskamarin entisen varapuheenjohtajan J. J. Boldyrevin kirjassa "Hunajatynnyreistä ja tervalukikallisista” (”О бочках мёда и ложках дёгтя”). Siinä mainitaan, että kiinnityshuutokaupan aikaan Norilsk Nikel oli monopoliasemassa nikkelimarkkinoilla (yli 90 prosenttia Venäjän tuotannosta) ja kuparimarkkinoilla (yli 60 prosenttia). Sillä oli 95–100 vuoden malmivarannot, 1,5 miljardin dollarin vuositulot ja yli 70 prosentin kannattavuus. Näin ollen Norilsk Nikelin todellinen arvo oli huomattavasti korkeampi kuin 180 miljoonan dollarin suuruinen myyntihinta. Lisäksi J. J. Boldyrev mainitsee useita tosiseikkoja, jotka osoittavat, että Venäjän hallitus teki vuonna 1995 vääränluonteisia kiinnitys- ja luottohuutokauppoja (mukaan lukien Norilsk Nikelin kaupat) yksityistääkseen arvokkaimmat valtion omistuksessa olleet varat yksityistämislakia kiertäen. Kirjassa siteerataan myös Tilintarkastuskamarin Pääsyyttäjänvirastolle lähettämää kirjettä, jossa vaaditaan, että J. I. Skuratov menisi oikeuteen puolustamaan Venäjän federaation etuja ja purkamaan välittömästi kiinnitys- ja luottohuutokauppoihin liittyvät valekaupat.lähde? Pääsyyttäjä ei kuitenkaan toiminut näin[47].
Tilintarkastuskamari julkisti jälkeenpäin monia seikkoja, jotka osoittivat valtion omaisuuden laittoman yksityistämisen. Vuonna 2000 Tilintarkastuskamari esitti kuitenkin uuden raportin, joka oli J. J. Boldyrevin selkeästi vääränlainen ja jonka tarkoituksena oli Oleg Potaninin ja muiden Norilsk Nikelin uusien omistajien jonkunnäköinen "rehabilitaatio".lähde? Tästä huolimatta kamarin johtokunta hyväksyi raportin, mutta J. J. Boldyrev jätti siitä eriävän mielipiteensä[48].
Boldyrevin versio Norilsk Nikelin siirtymisestä valtiolta ONEXIM-pankin rakenteisiin, yksityiskohtineen ja huutokauppaan osallistuneiden tahojen haastatteluineen, on kuvattu David Hoffmanin kirjassa ”Oligarkit”[49].
Boldyrevin versio Norilsk Nikelin siirtymisestä valtiolta ONEXIM-pankin rakenteisiin, yksityiskohtineen ja huutokauppaan osallistuneiden tahojen haastatteluineen, on kuvattu David Hoffmanin kirjassa ”Oligarkit”[49].
Rusalin pääomasijoitus ja osakkeenomistajien välinen konflikti
Huhtikuussa 2008 Mihail Prohorov, joka oli aiemmin yhtiön suurin osaomistaja yhdessä Vladimir Potaninin kanssa, myi osuutensa 25 prosenttia plus yksi osake Oleg Deripaskan määräysvallassa olleelle maailman suurimmalle alumiiniyhtiölle Rossijskij Alumiinille (Rusal, UC Rusal). Prohorov sai 14 prosenttia Rossijski Alumiinista osakkeina ja noin 5 miljardia dollaria käteisenä (Deripaska maksoi vain osan luvatusta 7 miljardista dollarista käteisenä välittömästi, toinen osa vaihdettiin Rusalin lisäosakkeisiin ja vielä yksi osa maksettiin alumiiniyhtiön IPO:n jälkeen)[50]. Uusi osakkeenomistaja yritti saada nämä kaksi yritystä sulautumaan[51]. Yhtiön osakkeenomistajien jatkotoimet johtivat kuitenkin yhtiöristiriitoihin.lähde?
Nornickelin toimitusjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan viroista käytiin merkittäviä kiistoja.lähde? Osakkeenomistajat tekivät sovinnon marraskuussa 2008, ja vähän ennen sitä Vladimir Putinin KGB:n kollega ja Rostourismin entinen johtaja Vladimir Strzhalkovski otti yhtiön haltuunsa[51].
Eräs tärkeä näkökulma osakkeenomistajien kamppailussa oli, että Nornickel oli itse ostanut huomattavan osan osakkeistaan markkinoilta – 17,3 prosenttia, ja nämä omat osakkeet niin sanotusti äänestivät yhtiön johdon puolesta[52].
Konfliktin aikana Interros teki Rusalille tarjouksen sen osuuden ostamisesta 9 miljardilla dollarilla, sitten Nornickel lähetti Rusalille tarjouksen 25 prosentin osuuden ostamisesta 12 miljardilla dollarilla ja sitten tarjoutui ostamaan 20 prosenttia GMK:sta 12,8 miljardilla dollarilla. Oleg Deripaskan yritys hylkäsi kaikki tarjoukset.lähde? Elokuussa 2011 Nornickel teki toisen tarjouksen Rusalille osakepaketin ostamisesta, tällä kertaa 8,75 miljardilla dollarilla[53][54].
Vedomosti-sanomalehden mukaan Potanin sai keväällä 2011 liikemiehiltä Viktor Vekselbergilta ja Leonid Blavatnikilta tarjouksen hänen osuutensa ostamisesta.lähde? On arvioitu, että tarjouksen summa oli 19,2 miljardia dollaria; yrittäjä kieltäytyi[55].
Joulukuun 2012 alussa osapuolet ilmoittivat sovinnosta ja pyysivät Roman Abramovitšia toimimaan välimiehenä. Deripaska, Potanin ja Abramovitš allekirjoittivat uuden osakassopimuksen, jonka mukaan Vladimir Potaninista itsestään tulisi Nornickelin toimitusjohtaja Rusalille sopimattoman Strzhalkovskin sijasta ja 16,9 prosenttia yhtiön hallussa olevista omista osakkeista kuoletettaisiin. Nykyisten osakkeenomistajien odotetaan myyvän osan osakkeista Abramovitšille (Potanin myy 2,84 prosenttia osakkeista 867,3 miljoonalla dollarilla ja Deripaska myy 2,03 prosenttia 619,7 miljoonalla dollarilla). Lisäksi odotetaan, että Interros, Rusal ja Millhouse (Abramovitšin yhtiö) perustavat trustin, johon siirretään heidän samanlaiset osuutensa Nornickelin osakkeista (7,3 prosenttia osakkeista kultakin), jotta Abramovitš voisi välimiehenä hallita yhteensä 20 prosenttia osakkeista.lähde? Lisäksi osapuolet sopivat lopettavansa kaikki oikeusriita-asiat ja valitsevansa uuden tasapuolisesti edustetun hallituksen[52][56].
Omistajat
Yhtiön osakepääomarakenne 14.10.2021 virallisten tietojen mukaan[15]:
INTERROS LIMITED — 35,95 %
MKPAO ”EN+ GROUP” — 26,25 %
Muut osakkaat — 37,3 %
Omat osakkeet — 0,5 %
Yhtiön tärkeimmät osakkeenomistajat maaliskuussa 2021 TASSin mukaan[57][58]:
Vladimir Potaninin Interros — 34,6 % osakkeista
Rusal — 27,8 % osakkeista
Roman Abramovictšin ja Alexander Abramovin Crispian – 4,7 % osakkeista
Vladimir Potaninin ja hänen entisen vaimonsa Natalian avioeron yhteydessä vuonna 2015 Moskovan Presnenski-tuomioistuin totesi, että Vladimir Potanin ei ollut Norilsk Nikelin osaomistaja eikä Interros Holdingin osaomistaja[59].
Yrityksen markkina-arvo Moskovan pörssissä oli 3,7 triljoonaa ruplaa syyskuussa 2021[60].
Johto
Gareth Penny ja Andrei Bugrov GMK Norilsk Nikelin yhtiökokouksen puhemiehistössä 10. kesäkuuta 2016.
Hallitus
Yhtiön hallituksen puheenjohtajana on maaliskuusta 2013 lähtien toiminut Gareth Penny, timanttiponopoli De Beersin[61] entinen hallituksen puheenjohtaja.
Johtajat
Yhtiön toimitusjohtajana on joulukuusta 2012 lähtien ollut Vladimir Potanin[62].
Tätä tehtävää aiemmin hoitivat:
Anatoli Filatov (1988–1996) — kombinaatin johtaja, konsernin puheenjohtaja ja RAO Norilsk Nikel -yhtiön presidentti
Mihail Prohorov (2001–2007) — toimitusjohtaja, OAO GMK Norilsk Nikelin hallituksen puheenjohtaja
Denis Morozov (2007–2008)
Sergei Batehin (heinäkuu — elokuu 2008)
Vladimir Strzhalkovski (elokuu 2008 — joulukuu 2012)
Vladimir Potanin (joulukuusta 2012 alkaen)
Toiminta
Nornickel on Venäjän värimetallialan suurin yritys[63] ja se kuuluu maan 10 suurimman yksityisen yrityksen joukkoon[64].
Nornickel etsii, tutkii, louhii, rikastaa ja jalostaa kaivonnaisia sekä tuottaa ja myy värimetalleja ja jalometalleja. Se toimii yli kolmessa kymmenessä maassa. Tuotantolaitokset sijaitsevat Venäjällä Norilskin teollisuusalueella, Kuolan niemimaalla ja Taka-Baikalian alueella sekä Suomessa (Nornickel Harjavalta) ja Etelä-Afrikassa[65].
Vuonna 2019 nikkelin tuotanto oli 229 tuhatta tonnia, kuparin tuotanto 499 tuhatta tonnia, palladiumin tuotanto 2,9 miljoonaa unssia ja platinan tuotanto 0,7 miljoonaa unssia[66].
"Nornickel on:
Maailman suurin nikkelintuottaja 14 prosentin osuudella (Venäjällä 96 prosenttia). Bloombergin mukaan Nornickel on maailman tehokkain nikkelintuottaja[67]
Maailman ykkönen palladiumin tuotannossa 41 prosentin osuudella[68]
Maailman kolmanneksi suurin platinan tuottaja 10 prosentin osuudella[69]
Nornickel tuottaa myös rodiumia, kobolttia, kuparia, hopeaa, kultaa, iridiumia, ruteniumia, seleeniä, telluuria ja rikkiä.
118 miljoonaa tonnia platinaryhmän metallien unssia
Yhtiön liikevaihto vuonna 2020 IFRS-standardien mukaan oli 15,5 miljardia dollaria ja nettotulos 3,6 miljardia dollaria[71][72].
Kommersant-lehden haastattelussa Nornickelin varapresidentti Jevgeni Fedorov sanoi, että investoinnit energiainfrastruktuurin kohteiden nykyaikaistamiseen vuonna 2021 olivat kaksinkertaistuneet vuoteen 2020 verrattuna ja saavuttivat 30 miljardin ruplan tason[73].
Vuoteen 2006 asti GMK Nornickel omisti ZAO Poljusin, joka oli Venäjän suurin kullan tuottaja (20 % Venäjän kullan tuotannosta). Rakenneuudistuksen jälkeen ZAO:n eli suljetun osakeyhtiön osakkeet siirrettiin vastaperustetulle yritykselle OAO Poljus Zoloto. OAO:n eli avoimen osakeyhtiön osakkeet jaettiin Norilski Nickelin osakkeenomistajien kesken heidän omistusosuuksiensa mukaisessa suhteessa. Norilsk Nikel omistaa myös 60,66 prosenttia venäläisestä ОГК-3 energiayhtiöstä[74][75].
Nornickel ilmoitti 29. kesäkuuta 2007, että se oli onnistunut hankkimaan 90 prosenttia kanadalaisen LionOren osakkeista[76]. Elokuun 2007 puoliväliin mennessä yhtiö oli ostanut lisää 7,7 prosenttia LionOren osakkeista, joten se oli hankkinut yhteensä 97,7 prosenttia kanadalaisen suuryhtiön osakkeista. Nornickel aikoo lunastaa loput 2,3 prosenttia LionOren osakkeista Kanadan lainsäädännön mukaisesti pakotetusti[77].
Nornickel peri LionOrelta 50 prosenttia eteläafrikkalaisen ARM-yhtiön kanssa toteutettavasta yhteishankkeesta. Yhteistyökumppanit omistavat Nkomatin nikkelikaivoksen Etelä-Afrikassa. Vuonna 2006 Nkomati nickel tuotti 396,9 tuhatta tonnia malmia ja 4 826 tonnia nikkeliä. Yhtiö tuotti 2,8 tuhatta tonnia kuparia ja 22 tuhatta unssia palladiumia vuodessa. Vuonna 2019 Nornickel ja African Rainbow Minerals päättivät hankkeen päättämisestä[78]. Marraskuussa 2021 wanan hallitus ja valtion omistama BCL Group maksoivat Nornickelille korvauksen Nornickelin Afrikan omaisuuden myynnistä BCL Groupille, mukaan lukien 50 prosenttia Nkomatista[79].
Käynnissä olevat hankkeet
Rikkihanke on Nornickelin suurin ympäristöhanke, jonka arvo on 3,5 miljardia dollaria. Hankkeen tavoitteena on vähentää rikkidioksidipäästöjä 10-kertaisesti vuoteen 2025 mennessä ja 20-kertaisesti vuoteen 2030 mennessä. Osana hanketta on tarkoitus sulkea sulattamo Kuolan niemimaalla Nikkelin taajamassa ja metallurginen laitos Montšegorskissa, uudistaa kuparitehdas ja varustaa tuotantolaitos rikkidioksidin loppusijoituslaitteilla[80]. Nornickelin edustajan mukaan yhtiö ei luovu Rikkihankkeesta edes vuonna 2020 tapahtuneesta dieselpolttoainevuodosta aiheutuneen 147,7 miljardin ruplan sakon jälkeen[81].
Nornickel aikoo pitää kasvihuonekaasupäästönsä alle nykyisen 10 miljoonan tonnin vuoteen 2030 mennessä ottaen huomioon tuotannon 30 prosentin kasvu[82].
Vuonna 2020 Norilskissa avattiin urheilu- ja virkistyskompleksi, johon Nornickel investoi 3,6 miljardia ruplaa[83].
Maaliskuussa 2020 allekirjoitettiin yhteistyösopimus hiilettömän energian tuottajan Fortumin ja BASF kemianteollisuuden konsernin kanssa akkujen kierrättämisestä. Suunnitelmien mukaan käytettyjen akkujen metallien käyttö vähentää hiilidioksidipäästöjä sähköautojen akkujen valmistuksessa[84].
Lokakuussa 2021 päätettiin rakentaa Tuhardin asukkaille uusi asuinalue, jota varten Nornickel käynnisti erikoismenettelyn, jonka yhteydessä asukkailta pyydettiin vapaa, tietoon perustuva ennakkosuostumus[85][86].
Marraskuussa 2021 Krasnojarskin alueen arbitraatiotuomioistuin hyväksyi Länsi-Siperian liikennesyyttäjän vaatimuksen 30 laiturin takavarikoimisesta PAO GMK Norilsk Nikelin hallusta. Vaatimuksen kohteena olivat Dudinkan merisataman laituripaikat, jotka olivat olleet Norilsk Nikelin hallussa ennen yksityistämistä ja jotka eivät syyttäjän mukaan kuuluneet konsernin yksityistettävään omaisuuteen[87].
Nornickel on Multimediataidemuseon[90] edunvalvoja.
Nornickel on pohjoisten alkuperäiskansojen Bolšoi Argiš -festivaalin[91][92] sponsori.
Nornickelin suomalainen tytäryhtiö Norilsk Nickel Harjavalta Oy omisti 40 prosenttia helsinkiläisen Jokerit jääkiekkoseuran organisaatiosta[93][94][95]. Jokereiden puheenjohtaja Jari Kurri osti yhtiön osuuden itselleen huhtikuussa 2022[96].
Yhtiö avasi Norilskissa Aika-nimisen urheiluareenan vuonna 2020 ja Tula-nimisen areenan vuonna 2021[97].
Tytär- ja osakkuusyritykset
Lentoyhtiö NordStar
Lentoyhtiö Norilskavia
Norilskin lentoasema
Jenisein jokivarustamo
Krsnojarskin jokisatama
Gypronickel
Kuolan kaivos- ja metallurgia-alan laitos
V.N.Gulidoville nimetty Krasnojarskin värimetallitehdas
Maaliskuun 11. päivänä 1999 Kaierkanskin kaivoksen Angidrit-kohteella 150 metrin syvyydessä sattuneessa räjähdyksessä kuoli kolme kaivosmiestä[98].
Maaliskuun 15. päivänä 2001 Zapoljarnyin kaivoksessa 201 metrin syvyydessä tapahtuneessa räjähdyksessä kuoli kaksi kaivosmiestä ja neljä loukkaantui[98].
Elokuun 27. päivänä 2003 kaksi kaivostyöläistä kuoli yhdessä Oktjabrskin esiintymän kaivoksista kallion putoamisen seurauksena[99].
Marraskuun 8. päivänä 2003 yksi kaivosmies kuoli yhdessä Oktjabrskin esiintymän kaivoksista kallion putoamisen seurauksena[99].
Harjavallan nikkelipäästö 5.–6. heinäkuuta 2014, jolloin Harjavallassa toimivasta Norilsk Nickelin tehtaasta pääsi Kokemäenjokeen prosessivettä, joka sisälsi muun muassa 66 tonnia nikkelisulfaattia. Lisäksi jokeen päätyi kobolttia, kuparia, lyijyä ja kadmiumia. Kyseessä oli Suomen historian suurin nikkelipäästö[100][101][102].
Syyskuun 11. päivänä 2015 Oktjabrskin esiintymän kaivoksessa kuoli kaksi kaivostyöläistä tukimuurin sortumisen seurauksena[103].
25. helmikuuta 2016 yksi kaivosmies hukkui Komsomolskin esiintymän Majak-kaivoksessa, kun kaivos täyttyi vedellä[98].
Marraskuun 15. päivänä 2016 yksi kaivostyönjohtaja sai surmansa Oktjabrskin kaivoksella sattuneessa kallion putoamisessa[104]. Vuonna 2016 yhtiö myönsi päästäneensä padosta suodatusvesiä Norilskin alueella joesta toiseen. Sen seurauksena joen vesi värjäytyi kirkkaanpunaiseksi. Yhtiö sai vain vajaan tuhannen dollarin sakot.[105]
Heinäkuun 7. päivänä 2017 neljä kaivosmiestä kuoli metaaniräjähdyksessä Zapoljarnyin esiintymän kaivoksessa[106].
Lokakuun 22. päivänä 2019 kaivostyönjohtaja ja kaksi insinööriä kuoli tukehtumisen seurauksena Taimyrskin esiintymän kaivoksessa[107].
Toukokuun 29. päivänä 2020 Norilsk-Taimyrin energiayhtiön (NTEC), joka on osa Norilsk Nikel -yritysryhmää, lämpövoimalaitoksessa vuoti 21 000 tonnia dieselpolttoainetta Ambarnajajokeen värjäten sen verenpunaiseksi. Asiantuntijoiden mukaan joen ekosysteemi meni sekaisin kymmeniksi vuosiksi. Suurin osa dieselistä valui jokeen, mutta maaperäänkin polttoainetta pääsi 6 000 tonnia. Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan tuhot Ambarnajajoella olivat tuolloin yhdet rajuimmista nyky-Venäjän historiassa. Tuho ulottui jopa 350 neliökilometrin alueelle. Kesti kaksi päivää ennen kuin tieto lonnettomuudesta tuli paikallisviranomaisille. Hallinto sai tiedon sosiaalisen median kautta. Yleisradion mukaan Norilsk Nickelin ympäristövastuuta ja riskienhallintaa kuvaa, että voimalaitoksen dieselsäiliön tukipilarit ovat alkaneet upota jo aikaisemmin, ja juuri pilarien uppoaminen tiettävästi aiheutti dieselsäiliöön repeämiä. Onnettomuus olisi siis pystytty välttämään, jos asiaan olisi puututtu ajoissa. Säiliöitä kannattelevat pilarit alkoivat vajota niiden alla sulavaan ikiroutaan. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta napapiiri lämpenee yli kaksinkertaista vauhtia muuhun maailmaan verrattuna. Lämpenemisen välittömät vaikutukset näkyvät kesäisin laajoina maastopaloina sekä ikiroudan sulamisena. Alueella tehtiin vuoden 2020 kesäpäiväntasauksena pohjoisen napapiirin pohjoispuolen alustava lämpöennätys, 38 astetta.[108]Kommersant-lehti kutsui tapahtumaa Venäjän arktisen alueen suurimmaksi onnettomuudeksi[109]. Maan presidentti Vladimir Putin julisti koko Venäjän tasoisen hätätilan. Rostekhnadzorin mukaan onnettomuus johtui polttoainesäiliön paalujen suunnittelu- ja rakennusvirheistä. Lämpövoimalaitoksen henkilökuntaa ja Norilskin kaupunginjohtajaa vastaan aloitettiin rikosoikeudenkäynti[105] ja jälkimmäinen tuomittiin myöhemmin yhdyskuntapalveluun[110]. Grigoriy Djukarev, Krasnojarskin alueen Taimyrin alkuperäiskansojen yhdistyksen puheenjohtaja, lähetti virallisen kirjeen Putinille jossa tiedotti Nornickelin yritysten aiheuttamasta saastumisesta[111].
Rosprirodnadzor arvioi NTEC:n onnettomuuden ympäristövahinkojen määräksi 147,7 miljardia ruplaa. Kommersant kutsuu tätä sakkoa todennäköisesti Venäjän historian suurimmaksi[112]. Nornickel itse arvioi polttoainevuodon aiheuttamat vahingot seitsemän kertaa pienemmiksi, 21,4 miljardiksi ruplaksi[113], ja ilmoitti kolmivuotisesta korjaussuunnitelmasta[114]. Venäjän kalatalouden ja meritieteen tutkimuslaitos VNIRO arvioi, että vesiluonnon biologisten resurssien palauttaminen maksaa 40 miljardia ruplaa. Greenpeace arvioi vahinkojen määräksi 6 miljardia ruplaa[115]. Asiantuntijat arvioivat pohjoisille alkuperäiskansoille aiheutuneiden vahinkojen määräksi 170 miljoonaa ruplaa. Arvioinnin tehneen toimikunnan jäsenen, Taimyrin duuman varapuhemiehen Sergei Sizonenkon mukaan vahinkoalueella asuu noin 700 pienten kansojen yhteisöjen ja kotitalouksien edustajaa[116]. Syyskuuhun 2020 mennessä Nornickel oli käyttänyt hätätilanteen selvittämiseen ja seurausten korjaamiseen 11,5 miljardia ruplaa[117]. Elokuussa 2021 hätätilaministeriö ilmoitti, että polttoainevuoto oli poistettu kokonaan[42].
Kesäkuun 28. päivänä 2020 Nornickelin laitoksella sijaitsevasta rikastushiekka-altaasta pumpattiin laittomasti nestettä tundravyöhykkeelle, mikä johti vuotoon[118]. Greenpeace Russia dokumentoi yhdessä Novaja Gazeta -lehden ja Rosprirodnadzorin entisen työntekijän Vasili Rjabininin kanssa, miten Talnakhin rikastamon allasta tyhjennettiin. Allas oli suunniteltu varastoimaan raskasmetalleja ja pinta-aktiivisia aineita sisältävää nestemäistä jätettä. Neste pumpattiin pois varastosta tundralle. Myrkyllinen jäte valui Haraelah-jokeen, joka virtaa Pjasinojärveen[119][120].
Heinäkuun 12. päivänä 2020 Krasnojarskin alueella sijaitsevan Tukhardin taajaman lähellä vuoti 44,5 tonnia lentopolttoainetta Nornickeliin kuuluvan Norilsktransgaz-yhtiön putkiston vaurioitumisen johdosta[121].
Yhtiö ilmoitti 1. maaliskuuta 2021 ensimmäisen varapresidentin ja operatiivisen johtajan Sergei Diatšenkon erosta useiden teollisuuslaitoksilla tapahtuneiden onnettomuuksien jälkeen[122].
Vuonna 2019 Forbes nimesi Nornickelin Venäjän parhaaksi työnantajaksi[36]. Vuonna 2021 Forbes sisällytti yrityksen Venäjän suurimpien yksityisten työnantajien TOP 10:een[124].
Vuonna 2021 Nornickel oli ensimmäistä kertaa mukana RBC 500:n Venäjän kymmenen suurimman yrityksen joukossa[125].
↑Ю. Ю. Болдырев: «О бочках мёда и ложках дёгтя». [Boldyrev J.J. "Hunajatynnyreistä ja tervalukikallisista”]. Москва: Эксмо/Алгоритм-Книга, 2003. ISBN 5-699-04487-6 (venäjäksi)
↑ abDavid Hoffman: The Oligarchs: Wealth and Power in the New Russia. [Oligarkit: Rikkaus ja valta uudella Venäjällä.]. Москва: КоЛибри, 2007. ISBN 978-5-98720-034-6 (englanniksi)
