Nivelrikko eli osteoartriitti eli artroosi (lat. arhrosis, osteoarthrosis, osteoarthritis) on niveltulehduksen eli artriitin yleisin muoto^[1], maailman yleisin nivelsairaus^[2] ja maailman yleisin vammaisuutta aiheuttava sairaus^[3].

Nivelrikko on reumasairauksiin lukeutuva autoimmuunisairaus^[4], jossa on kyse nivelreumaa paikallisemmasta tulehduksesta^[5]. Nivelrikko poikkeaa nivelreumasta myös siten, että nivelrikko aiheuttaa usein myös leposärkyä^[6].

Luunmurtumasta tai nivelsidevammasta alkunsa saanutta nivelrikkoa kutsutaan postraumaattiseksi nivelrikoksi^[7].

Nivelrikko on etenevä tulehdussairaus^[8], joka rappeuttaa niveliä tai selän välilevyja ja nikamia^[1]. Sairaus voi heikentää toimintakykyä, koska se aiheuttaa paikalista nivelkipua. Kipu johtuu alkuvaiheessa yleensä nivelen kuormituksesta. Sairauden edetessä niveltä saattaa särkeä myös levossa. Nivelrikko aiheuttaa usein myös nivelen jäykistymistä. Nivel saattaa lisäksi turvota ja siihen saattaa kehittyä ajan mittaan uudisluun eli osteofyyttien kasvun aiheuttamia muodonmuutoksia.^[9]

Nivelrikkoa ei osata parantaa^[10]. Sairaus pahenee usein hitaasti vuosien mittaan, jolloin särkyä alkaa esiintyä myös silloin, kun niveltä ei ole rasitettu.^[11] Nivelrikko voi mennä myös remissioon, jolloin oireet katoavat^[9].

Nivelen hermopäätteet tulevat esiin nivelrikon edetessä, jolloin nivel saattaa kipeytyyä ja sen liikerata kaventua^[12]. Kaikki eivät kutenkaan saa kipuoireita nivelten rappeutuessa^[13] eikä nivelrikkokivun voimakkuus korreloi aina röntgenkuvassa näkyvien muutosten vaikeusasteen kanssa^[14].

Nivelrikko voi heikentää myös motoriikkaa ja lihasvoimaa^[11].

Nivelrikkoa esiintyy eniten isovarpaan tyvessä, sormien kärkinivelissä sekä selkärangassa^[12]. Nivelrikkoa esiintyy myös esimerkiksi polvi- ja lonkkanivelessä^[15]

Nivelrikkoa tavataan kaikissa kulttuureissa^[16].Suomessa on arviolta noin miljoona nivelrikkopotilasta ja sairaus on yleisempi naisilla kuin miehillä^[17].

Joka toinen suomalainen nainen ja neljännes miehistä sairastuu elämänsä aikana käden nivelrikkoon. Käden nivelrikko vaivaa etenkin 60-64 vuoden ikäisiä naisia.^[18]

Nivelrikko alkaa vaivata useimmin vasta vanhemmalla iällä, ja noin joka toisella 50-vuotiaalla on nivelrikko. Kaikki nivelien rustopintojen lisäkuormitusta aiheuttavat tekijät kuten esimerkiksi kuormien kantaminen ja suuri painoindeksi lisäävät riskiä sairastua nivelrikkoon. Ylipaino kuluttaa erityisesti polviniveliä. Polven nivelrikko alkaa yleensä noin 45. ikävuoden jälkeen ja lisääntyy tämän jälkeen jyrkästi. Polven nivelrikkomuutoksia on todettu jopa yli 80 prosentilla 55 vuotta täyttäneistä henkilöistä, ja tauti on eläkeikäisillä naisilla yli kaksi kertaa miehiä tavallisempi. Perintötekiöillä on selvä vaikutus taudin ilmaantuvuuteen.^[13]

Nivelruston pinnalta häviää sairauden alkuvaiheessa proteoglykaaneja ja pinnalliset kollageenisäikeet katkeilevat. Rustonalainen luu paksuuntuu ja tiivistyy. Sen jälkeen rusto ohenee edelleen kollageeni- ja proteoglykaanipitoisuuden pienentyessä. Nivelrusto lohkeilee, ja siihen syntyy luuhun asti ulottuvia halkeamia. Lopulta kalkkeutumaton nivelrusto häviää kokonaan.^[19]erveen ihmisen nivelrusto uusiutuu koko ajan^[19]. Nivelrikon eli nivelen rappeutuminen alkaa kun elimistön nivelrustoa korjaavat prosessit hidastuvat. Nivelpussin nivelvoidetta tuottavaan nivelkalvoon tulee tällöin paikallinen tulehdus, jolloin nivelrusto ohenee, nivelruston alla sijaitsevaan luuhun tulee onteloita ja sen reunaosiin alkaa muodostua liikakasvua eli luupiikkejä. Nivelkapseli paksuuntuu ja niveleen kiinnittyvä lihas surkastuu.^[19] Nivelnesteen hyaluronihapon määrää vähenee ja laatu heikkenee^[20], mikä heikentää sen rustoa ja niveltä suojaavia ominaisuuksia^[13]. Nivelruston väliaineen vettä sitovien proteoglykaanimolekyylien pitoisuus pienenee ja kollageeniverkoston muodostama tukirakenne rikkoutuu^[19].

Myös nivelkapselissa on tulehdusmuutoksia. Tulehdustekijöiden määrä lisääntyy nivelnesteessä ja nivelrustossa, jolloin proteoglykaaneja ja kollageenisäikeitä pilkkova toiminta kiihtyy. Nivelrikon tulehdusmuutokset ovat paikallisia ja vähäisempiä kuin nivelreumassa.^[19]

Ruston ja luun pinnalta irtoaa nivelnesteeseen kappaleita, jotka ärsyttävät niveltä aiheuttaen tulehdusreaktion ja nivelen turpoamisen^[21]. Nivelrikko johtaa nivelen rakenteen muuttumiseen ja toiminnan rajoittumiseen, mistä saattaa aiheutua huomattavaa kipua ja haittaa. Taudin edetessä rappeutuu aluksi nivelrusto ja sen jälkeen myös ruston alainen luu, nivelkalvo ja jopa niveliä ympäröivät lihakset. Sileä, liukas nivelrusto muuttuu rappeutuessaan karheaksi ja hilseileväksi, jopa kuoppaiseksi pinnaksi, joka tulehtuu helposti ja josta saattaa kuulua rasahtelua ja rutinaa. Hermopäätteet paljastuvat yhä pahemmin, jolloin kipua esiintyy yhä enemmän.^[13]

Nivelruston rappeutuminen ei aiheuta kipua, koska rustossa ei ole kipuhermopäätteitä. Nivelrikkoon liittyvä kipu johtuukin ensisijaisesti sairauteen liittyvästä nivelkalvon tulehduksesta^[12] sekä nivelkalvon, nivelkapselin, luun, lihasten ja nivelsiteiden kudosvaurioihin liittyvästä hermopäätteiden ärsytyksestä^[22] ja nivelen hermopäätteiden paljastumisesta^[12].

Sormiin syntyy kovia luukyhmyjä nivelten kohdalle, kädestä tulee kömpelöt ja niiden puristusvoima heikkenee. Isovarpaan tyven nivelrikkoon liittyy usein vaivaisenluu, mikä voi esimerkiksi haitata kenkien käyttöä. Selkänikaman nivelrikko voi ahtauttaa selkäytimestä tulevien hermojen luisia aukkoja, mistä seuraa jalkoihin säteilevää selkäkipua^[12].

Nivelrikko saattaa vaurioittaa myös esimerksi selän välilevyjä, niveliä, nivelkalvoja, -siteitä, -kapselia, lihaksia ja nikamia^[23] sekä johtaa pahimmillaan selän rakenteiden laaja-alaiseen ja kivuliaaseen rappeutumiseen^[24]. Nikamaliitosten nivelsiteet sisältävät kipuhermopäätteitä, joten myös niiden vauriot saattavat aiheuttaa kipua^[25].

Nivelrikon toimintakykyä alentava vaikutus johtuu ennen kaikkea kivusta^[3]. Nivelrikko etenee usein hitaasti^[1], ja se saattaa edetä jopa 10–30 vuotta, ennen kuin oireet alkavat ja diagnoosi tehdään^[13].

Nivelrikon pääoireita ovat kipu, liikerajoitteet ja jäykkyys. Nivelen liikuttaminen voi aiheuttaa krepitaatioita eli nivelen ratinaa. Kipu ilmenee aluksi vain kuormituksen aikana ja heti sen jälkeen kuten esimerkiksi liikunnan tai kotitöiden yhteydessä. Joskus nivel saattaa ärtyä niin paljon, että se muodostaa runsaasti nivelnestettä ja turpoaa.^[26] Kaikki eivät saa kuitenkaan kipuoireita nivelten rappeutuessa^[13] eikä nivelrikkokivun voimakkuus korreloi aina röntgenkuvassa näkyvien muutosten vaikeusasteen kanssa^[14].

Nivelen liikuttaminen voi aiheuttaa myös krepitaatioita eli nivelen ratinaa^[26]. Nivelen käyttäminen saattaa aiheuttaa rahinan kaltaisia tuntemuksia ja nivelestä saattaa kuulua napsahduksia^[27]. Niveltä ympäröivän pehmytkudoksen tulehduminen saattaa aiheuttaa turvotusta^[27].

Ensimmäisen vaikeusasteen alkavan nivelrikon oireena saattaa olla esimerkiksi liikkeellelähtökipua, rasituskipua, nopeasti ohimenevää aamujäykkyyttä tai kankeuden tunnetta. Toisen asteen pahenevaan nivelrikkoon saattaa liittyä rasituksen jälkeistä kipuherkistymistä, nivelen subluksaatiota ja lukko-oireilua ja pahenevaa rasituskiputaipumusta. Kolmannen asteen keskivaikeaan nivelrikkoon saattaa liittyä varaamisvaikeutta ja rasituksen sietokyvyn merkittävää alentumista, kävelyvaikeuksia portaissa ja vaikeuksia esimerkiksi sukkien pukemisessa ja WC-toimissa, liikeratojen kaventumista, nivelen turpoamista, huonontunutta reagointia kipulääkitykselle ja heikentynyttä vastetta kuntoutukselle. Neljännen asteen vaikeassa nivelrikossa esiintyy nivelpinnan rustojen tuhoutumista ja liikerajoituksia sekä asento- ja kuormitusakselivirheitä ja käveleminen saattaa onnistua vain ontuen tai apuvälineiden avulla.^[26]

Kivut muuttuvat nivelrikon edetessä jatkuvaksi säryksi, jolloin nivelen ärtyvyys liikerajoitus ja jäykkyyden tunne lisääntyvät. Nivel on tällöin jäykkä ja kipeä jo aamulla, ja saattaa kestää useita tunteja, ennen kun oireet hellittävät.^[13] Lonkan nivelrikossa kipu tuntuu tyypillisesti nivusessa tai reiden etu- ja yläosissa, mutta se voi myös olla laaja-alaisempaa ja tuntua esimerkiksi pakaran alueella^[15].

Polven nivelrikossa kipu tuntuu ensin portaita alas, myöhemmin myös ylös kävellessä^[12].

Nivelrikon eteneminen voi vaihdella huomattavasti. Sairauden alkuvaiheessa ei kyetä tämän vuoksi ennustamaan, tuleeko nivelrikko etenemään nopeasti vai hitaasti. Rikkoutunut rustokudos ei kuitenkaan palaudu ennalleen.^[19]

Kipua esiintyy taudin alkuvaiheessa usein vain erityisen rasituksen yhteydessä, mutta myöhemmin alkaa olla myös jatkuvaa rasituskipua sekä leposärkyä. Jäykkyyttä esiintyy vain esimerkiksi aamuisin tai pitkän paikallaanolon jälkeen, mutta liikerajoitus pahenee usein taudin edetessä.^[21] Alkuvaiheessa liikerajoitus on usein lievää ja kipua esiintyy lähinnä rasituksessa ja liikkeellelähdöissä.^[28]

Nivelrikko saattaa edetä aaltomaisesti. Tämä tarkoittaa, että välillä esiintyy tulehduksettomia vaiheita^[28], jolloin kipu katoaa. Tällaista vaihetta kutsutaan remissioksi.^[9]

Nivelmuutokset etenevät yleensä hitaasti vuosien kuluessa. Nivelrikko saattaa pysyä kuitenkin myös samalla tasolla tai jopa kivuttomana useita vuosia.^[19]

Nivelruston korjautumiskyky vaurion jälkeen on erittäin huono, koska nivelrikko heikentää nivelen aineenvaihduntaa. Rikkoutunut rustokudos ei pysty sen vuoksi palautumaan ennalleen.^[19][29]

Käden nivelrikon aiheuttama kipu saattaa kestää jopa vuosikymmeniä. Pahin kipu kestää kuitenkin todennäköisimmin vain muutaman vuoden, minkä jälkeen nivelestä saattaa tulla lähes kivuton. Kipu saattaa kuitenkin myös paheta vuosien mittaan.^[9]

Nivelrikossa on vältettävä sairaan nivelen liiallista kuormittamista. Uinnin ja pyöräilyn kaltaisen niveliä rasittamattoman liikunnan on kuitenkin osoitettu hidastavan lievän nivelrikon pahenemista. Niveleen voidaan myös ruiskuttaa hylaania tai kukonhelttauutetta eli hyaluronaattia.^[30]

Parafiinilämpöhoidon tehosta on saatu jonkin verran näyttöä ja myös paikallisia glukokortikoidiruiskeita voidaan kokeilla sairauden alkuvaiheessa. Myös nivelten immobilisointi tukien avulla saattaa lievittää oireilua. Kondroitiinisulfaatti- tai glukosamiinivalmisteiden lyhytaikainen käyttö saattaa lievittää nivelrikkokipua. Nivelrikon etenemistä ei voida hidastaa lääkkeillä ja muun kuin leikkaushoidon tehokkuudesta on saatu vain vähän tieteellistä näyttöä etenkin käden nivelrikossa.^[31]

Jos nivelrikko rajoittaa esimerkiksi käden toimintaa, käden motoriikkaa ja voimaa voidaan parantaa harjoitteiden avulla. Harjoitteet voivat estää myös jäykistävän sidekudoksen syntyä.^[32]

Toistuvia liikkeitä sisältävien työtehtävien vähentäminen pienentää riskiä sairastua nivelrikkoon ja ehkäisee lisäksi sen pahenemista. Nivelrikon riskiä voi vähentää myös suosimalla niveliä liiaksi kuormittavan liikunnan sijaan esimerkiksi kävelyä, pyöräilyä, uintia tai tanssia, jotka eivät aiheuta niveliin liikaa isku- tai vääntörasitusta. Nivelystävällisen liikunnan harrastaminen saattaa siirtää nivelrikon etenemisestä johtuvan työkyvyttömyyden alkamista. Nivelrikkopotilaan kannattaa harrastaa liikuntaa siten, että se ei pahenna oireita vähentäen liikunnan määrää oireiden ollessa voimakkaampia ja lisäten sitä oireiden vähetessä.^[33][34][35] Myös raskaita kantamisia ja kyykistelyjä sisältävien työtehtävien vähentäminen pienentää nivelrikon esiintyvyyttä. Nivelrikkoa voi ehkäistä lisäksi harrastamalla kevyttä liikuntaa, joka vahvistaa niveliä tukevia lihaksia ja auttaa tarvittaessa myös painonhallinnassa. Kohtuullista liikuntaa harrastaneiden nivelrustot ovat paksummat kuin vähemmän liikkuneilla. Nivelen liikkumattomuus ei aiheuta nivelrikkoa, mutta siitä seuraa nivelruston pehmenemistä. Nivelruston ominaisuudet palautuvat kuitenkin suunnilleen ennalleen, jos liikuntaa aletaan taas harrastamaan.^[19]

Alaraajojen nivelrikkoa voi ehkäistä myös istumalla satulatuolissa, jossa lonkka- ja polvinivelten noin 135 asteen kulma on lähellä nivelten lepokulmaa. Näin istuen jänteiden kireyden vaikutuksesta nivelen rustopintoihin kohdistuva lisäkuormitus on pienin, jolloin rustopinnan aineenvaihdunta on vilkkain ja siten ns. terveellisin. Ratsastuksenomainen istuminen satulatuolissa ehkäisee erityisesti lonkkanivelen vaurioitumista, koska tuoli hieman levittää reisiä ja siten vähentää painetta rustopinnoilla. Tavallinen istuminen aiheuttaa suuren, staattisen paineen lonkkamaljan yläosaan, josta nivelrikko tavallisesti alkaa istumatyötä tekevillä. Kun tuoli tukee reittä ja reisiluun päätä "ylöspäin" ja yläkehon paine painaa lonkkaluita "alaspäin", niin paine kohdistuu juuri tähän ongelmapisteeseen.

Nivelterveyttä edistävät myös useita kertoja päivässä nivelten aineenvaihduntaa lisäävä liikunta ja nivelille tärkeiden, rustoja rakentavien, ravintoaineiden nauttiminen.

Vuonna 2019 julkaistun suomalaistutkimuksen mukaan ylipaino eli lievä lihavuus (painoindeksi 25-30) vähentää alle 55-vuotiaiden naisten riskiä sairastua polven tai lonkan nivelrikkoon^[36].

Nivelrikko aiheuttaa tyypillisesti nivelraon paineluarkuutta, mutta myös luun reuna-alueet ja niveltä ympäröivä lihaksisto voivat aristaa^[37].

Magneettikuvauksessa löydetään noin 70 prosenttia rustovaurioista^[38]. Rustot eivät näy röntgenkuvassa^[39], joten röntgenkuva näyttää vain ruston katoamisesta johtuvan nivelvälin kaventumisen sekä luupiikit ja muut ulokkeet ja kalkkeumat^[39]. Ultraäänikuvaus on osoittautunut väitöstutkimuksen mukaan nivelrikon tehokkaimmaksi tunnistamismenetelmäksi^[40]. Sitä ei ole kuitenkaan ole yleensä käytetty nivelrikon diagnosointiin, koska on ajateltu virheellisesti, että se olisi röntgenkuvausta huonompi menetelmä.^[41] Röntgenkuvassa näkyvät muutokset eivät ole kuitenkaan hyvä mittari kuvaamaan potilaan tilannetta kivun suhteen^[42].

Aiemmin ajateltiin, että nivelrikkoon liittyvä nivelen rappeutuminen johtuu yksinkertaisesti siitä, että nivel kuluu, kun sitä käyttää. Nykykäsityksen mukaan nivelrikko on itsenäinen tulehduksellinen sairaus.^[13] Postraumaattinen nivelrikko voi saada alkunsa esimerkiksi luunmurtumasta^[43].

Uusi selitysmalli hyväksyttiin yleisesti vasta 2010-luvun alussa, kun Standfordin yliopiston tutkijat huomasivat, että nivelrikkovauroiden taustalta löytyy matala-asteinen tulehdus jo kauan ennen oireiden ilmaantumista, mikä viittasi siihen, että nivelen rappeutuminen johtuu tulehduksesta eikä toisin päin. Jo paljon aiemmin olitiin havaittu, että nivelrikon vaurioittamissa nivelissä esiintyy paljon muualta tulleita tulehdussoluja ja niiden aineenvaihduntatuotteita vaikkakin vähemmän kuin nivelreumassa. Tutkijat havaitsivat myös, että nivelrikkoisten nivelten nivelnesteessä on ylimäärä tulehdusta kiihdyttäviä proteiineja ja liian vähän tulehdusta hillitseviä proteiineja. He osoittivat myös, että ruston tuhoutumisesta syntyvät aineenvaihduntatuotteet kuten fibromoduliini, kykenevät aiheuttamaan kroonisen tulehduksen.^[44]

• Elimistön matalat kilpirauhashormonien pitoisuudet^[45].
• Elimistön korkeat virtsahappo- ja uraattipitoisuudet
• Alkaptonuria^[46]
• Nivelten loukkaamiset onnettomuuksissa
• Nivelsidevauriot
• ikääntyminen
• kyykyssä, konttausennossa tai polvien päältä suoritettavat lattiatyöt, muut etukumarat työasennot ja kumartelu sekä kyykistely, nostaminen, kantaminen ja kuorman kanssa suoritettavat kiertoliikkeet, staattiset työasennot
• Nivelen toistuva kuormittaminen työssä tai vapaa-ajalla^[47]
• Eräät metaboliset sairaudet kuten diabetes ja hemochromatoosi^[47].

Nivelrikko iskee sitä varmemmin ja vakavammin, mitä useampia riskitekijöitä ihmisellä on. Nivelrikon suurimmat riskitekijät ovat ikääntyminen, nivelvammat, nivelruston rakennemolekyylien geenivirheet sekä raskas ruumiillinen työ^[48]. Vamman aiheuttama nivelrikko saattaa kehittyä vielä 15–20 vuoden kuluttua vammasta. Myös tupakointi lisää riskiä sairastua nivelrikkoon.

Säännöllinen kävelyharrastus lisää polven nivelrikon riskiä ja raskas liikunta kuten juokseminen 1-3 kertaa viikossa lisää istumatyöntekijöillä lonkan nivelrikon riskiä^[49]. Myös tapaturma-alttiit urheilulajit kuten jalkapallo lisäävät nivelrikon riskiä^[17]. Vamman aiheuttama nivelrikko saattaa kehittyä vasta 15–20 vuoden kuluttua^[50].

Lievän lihavuuden eli 25–29,9:n painoindeksin on havaittu suojaavan alle 55-vuotiaita naisia nivelrikolta, mutta vaikea lihavuus eli yli 35:n painoindeksi lisää yli 54-vuotiaiden naisten riskiä sairastua polven tai lonkan nivelrikkoon. Miehillä puolestaan jo lievä ylipaino tai lihavuus moninkertaistavat riskin.^[36] Ylipaino altistaa polvien nivelrikolle erityisesti silloin, jos polvilla on taipumus kääntyä "pihtipolviksi"^[51].

Tutkimuksissa on havaittu, että niillä potilailla esiintyy enemmän nivelrikkokipua ja kulumia, jotka saavat eniten omega-6-rasvahappoja suhteessa omega-3-rasvahappoihin^[52].

Myös perimä on riskitekijä. Nivelrikko ei periydy kuitenkaan suoraan, vaan sen tausta on osin sattumanvarainen ja osin geneettinen.^[51].

Nivelrikon riski kasvaa, jos niveleen ja nivelrustoon (nestettä sisältävä, joustava ja erilaisia kuiturakenteita sisältävä "tyyny") kohdistuu tavallista enemmän painoa ja varsinkin jos paine on pitkäaikaista ja staattista. Paine voi syntyä tavallista painavammasta kehosta/yläruumiista, kantamisesta, istumisesta 90 asteen kulmassa, seisomisesta tai kaikkien näiden yhdistelmänä. Huonoryhtinen (eli tavallinen pyöreäselkäinen) istunta ja istunnan aikaiset virheelliset, mahdollisesti hyvinkin staattiset niskan ja yläselän asennot aiheuttavat keski-ikäisille helposti nivelrikkoa yläselän ja niskan nikamissa. Kantaminen, istuminen ja etukumara työasento ovat huomattavia riskitekijöitä myös alaselän fasettinivelille, erityisesti lantiorangan kahdessa alimmassa nikamamavälissä (nikamavälit L4/L5 ja L5/SI), koska niihin kohdistuu suurin kokonaiskuorma.

Eräässä vuonna 2012 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että diabetespotilailla oli lähes neljä kertaa normaalia suurempi riski sairastua nivelrikkoon^[53].

Nivelrikosta johtuva kipu ja toimintakyvyn heikkeneminen saattavat aiheuttaa masennusta ja unihäiriöitä^[47].

Nivelrikosta aiheutuu Suomessa vuosittain noin 600 000 lääkärikäyntiä^[12].

Nivelrikkopotilailla muita yleisemmin seuraavia nivelrikon riskiä lisääviä sairauksia:

• tulehdus eli Infektio
• Nivelten synnynnäinen sairaus
• Diabetes
• Perthesin tauti
• Borrelioosi
• kostokondriitti
• kihti
• reuma
• Hemokromatoosi
• Wilsonin tauti
• Ehlers–Danlosin oireyhtymä
• Marfanin oireyhtymä

Ensimmäisen vaikeusasteen eli alkavan nivelrikon hoidoksi tarjotaan Suomessa fysioterapeuttisia harjoitteita sekä ylikuormituksen ja liian toisteisen kuormituksen välttämistä^[54].

Toisen asteen nivelrikon hoitona on fysioterapeutin antama kuormitusrajoitus sekä inflammaatiovaiheessa annettu nivelen sisäinen kortisonihoito ja tarvittaessa myös työnkuvan muuttaminen^[55].

Kolmannen asteen nivelrikon hoitona voi olla esimerkiksi kyynärsauvat, rollaattori tai leikkaus.^[55]

Revenneiden rustokielekkeiden poisto ja nivelen puhdistaminen irtokappaleista lievittää oireita väliaikaisesti, mutta sillä ei voida katkaista alkanutta nivelrikkokehitystä^[56].

Kansainvälisen Cochraine-yhdistyksen vuonna 2005 julkaiseman tutkimuskatsauksen mukaan matalatehoinen laserterapia vähensi aamujäykkyyden kestoa lähes puoli tuntia plasebohoitoon verrattuna. Kivut vähenivät lisäksi yksitoista prosenttiyksikköä enemmän kuin plaseboryhmällä. Potilaat määrittelivät kivun voimakkuuden asteikolla yhdestä kymmeneen. Katsauksessa tarkasteltiin viittä aiheesta laadittua kaksoissokkotutkimusta. Tutkittavat saivat yleensä neljän viikon pituisen hoitokuurin, joka koostui 2-3 viikoittaisesta hoitokerrasta. Hoidossa käytetty aallonpituus ja hoidokerran kesto vaihtelivat tutkimuksesta toiseen. Suurin osa tutkittavista kärsi sormien nivelrikosta.^[57]

Vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan kolme kuukautta kestävä kokonaisvaltainen fysioterapia ei tehoa lonkan nivelrikosta johtuviin kipuhin, vaan jopa pahentaa niitä hiukan. Fysioterapia koostui manuaalisista käsittelyistä, syvien kudosten hieronnasta ja lihasten venyttelystä, neuvonnasta sekä 4 kertaa viikossa suoritettavista kotiharjoitteista, joiden tavoitteena oli lisätä liikkuvuutta, voimaa ja tasapainoa. Kotiharjoitteita jatkettiin vielä hoitoa seuranneiden kuuden kuukauden ajan. Fysioterapiaryhmäläisten toimintakykykään ei ollut parempi kuin plasebohoitoa saaneilla.^[58]

Nivelrikon lääkehoidossa tavoitellaan oireiden lieventymistä, koska nivelrikkoa parantavaa lääkitystä ei ole olemassa^[15].

Nivelrikon hoidossa voidaan käyttää kipulääke parasetamolia, tulehdusta ja kipua vaimentavia tulehduskipulääkkeitä^[13], pitkävaikutteista diaseriinia (engl. diacerein)^[59], glukosamiinisulfaattia^[60], kurkumiinia, vihersimpukkavalmistetta, boswelliinihappoja tai suoraan nivelpintaan pistettäviä hyaluronaatti-ruiskeita. Kipulääkkeet tehoavat parhaiten, jos ne otetaan ennakoivasti ennen kipua aiheuttavaa toimintaa.

Lyhyellä tähtäimelle tehokkain lääke nivelrikon hoitoon on diklofenaakki-tulehduskipulääke 150 milligramman päiväannoksilla. Diklofenaakkia ja muita tulehduskipulääkkeitä kannattaa kuitenkin käyttää vain tilapäisesti siten, että kuurit pidetään mahdollisimman lyhytkestoisina^[61]. Ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet eivät yleensä vähennä akuuttiin tulehdukseen liittyviä aineenvaihduntatuotteita eikä niiden pitkäaikaiskäyttö vähennä myöskään kuvantamisella todettavia rappeumamuutoksia. Tutkimuksissa on havaittu, että ne vähentävät kipua ja turvotusta, mutta koehenkilöistä poistetaan yleensä ennen kokeen alkua sellaiset potilaat, joiden kivut eivät lisäänny tulehduskipulääkkeen alasajon myötä.^[4]

Pitkäaikaisesti käytettävistä valmisteista kurkumiinin ja boswelliinihappoja sisältävän Boswellia serrata -uutteen yhdistelmä on osoittautunut tehokkaammaksi kipulääkkeeksi kuin nivelrikon hoidossa käytettävä ei-steroidinen tulehduskipulääke selekoksibi^[62]. Maustekurkuman (Curcuma longa) sisältämä kurkumiini helpottaa nivelrikkoon liittyviä kipuja keskimäärin teholla SMD-0.57^[63], mikä on samaa luokkaa kuin tehokkaan opiaattipohjaisen tramadolin teho^[64]. Kurkumiinin tehossa havaittiin kuitenkin 37-kertaista potilaskohtaista vaihtelua^[63]. Myös nokkosen sisältämät yhdisteet saattavat lievittää niveltulehdukseen liittyvää särkyä ja tulehdusta. Chili-kasvista saatava kapsaikiini lievittää nivelrikon särkyä, koska se tekee hermopäätteet tunnottomiksi kipuärsykkeille. Myös sinappijauheesta ja vedestä sekoitettua tahnaa voi käyttää omatekoisen kipulaastarin tehoaineena.^[65]

Natriumhyaluronaatti (HYA tai kukonhelttauute) auttaa osaa lievää ja keskivaikeaa nivelrikkoa sairastavista. Hyaluronaatti on nivelnesteessä esiintyvä nivelnesteen ja nivelruston rakennusaine, joka saa aikaan nivelnesteen voitelevat ja iskua vaimentavat ominaisuudet. Nivelen sisään pistetty hyaluronaatti poistaa nivelnesteestä haitallisia yhdisteitä, stimuloi elimistön soluja tuottamaan lisää omaa hyaluronaattia, vähentää kipua ja lääkityksen tarvetta sekä parantaa potilaan toimintakykyä. Hyaluronaatti on annettu perinteisesti kolmen tai viiden pistoksen sarjana, mutta markkinoilla on nykyisin pitkävaikutteisia valmisteita, jotka pistetään yhdellä hoitokerralla. Hoidon vaikutus kestää puoli vuotta.^[13] Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää synteettistä hylalaneja eli hyaluronihapon natriumsuolan johdannaisia sisältävää Hylaani G-F 20-valmistetta (esimerkiksi Synvisc), jotka sisältävät N-asetyyliglukosamiinin ja natriumglukuronaatin disakkaridiyksiköitä. Hylaani G-F 20:n viskoelastiset ominaisuudet ovat kuitenkin paremmat kuin saman pitoisuuden omaavassa nivelnesteessä tai hyaluronaaniliuoksessa. Injektion jälkeen on suositeltavaa välttää kaikkea rasitusta muutaman päivän ajan.^[66]

Kun nivelrikko on edennyt vaiheeseen, jossa potilaalla on myös lepokipuja, niitä voidaan hoitaa lievillä opiaateilla, kuten tramadolilla tai kodeiinilla^[2]. Opioidien teho on kuitenkin äärimmäisen yksilöllistä. Esimerkiksi tramadolia päivittäin kolme kuukautta nauttineet nivelrikkopotilaat raportoivat kipunsa lievittyneen keskimäärin vain kolmekymmentä prosenttia samalla kun placebolääkekin lievitti kipua keskimäärin 23 prosenttia. Opioidien pitkäaikaiskäyttö aiheuttaa osalle potilaista pelkkiä haittavaikutuksia ilman kivunlievitystä ja yli puolet potilaista lopettaa opioidilääkityksen 6-24 kuukauden kuluttua osittain kipua lievittävän tehon heikkenemisen vuoksi.^[67]

Jos nivelessä on turvotusta, siihen voidaan ruiskuttaa glukokortikoidia eli kortisonia. Kortisonipistos voidaan antaa noin kolme kertaa vuodessa.^[2] Joskus käytetään myös lidokaiini-nimistä niveleen ruiskutettavaa puudutusainetta^[68].

Myös D- ja C-vitamiinista sekä kondroitiinisulfaatin pitkäaikaiskäytöstä on osoitettu olevan jonkun verran myönteistä vaikutusta^[13]

Uutena mahdollisuutena on nivelensisäisessä hoidossa viime vuosina kokeiltu reumasairauksien peruslääkehoitoon tarkoitettuja biologisia lääkkeitä. Alustavat tulokset ovat verraten hyviä, ja hoitotulokset voivat kestää kuukausia.^[69] Myös immuunivastetta vaimentavan metotreksaatin on todettu lieventävän nivelreumakipuja.^[70]

Nivelrustojen, kuten muidenkin kehon osien, terveyden perustana on terveellinen ravinto, jossa on riittävästi luille ja tukikudoksille tärkeitä ravintoaineita. Monet ihmiset ovat kokeneet saaneensa apua mm. omega-3 rasvahapoista, inkivääristä, piistä, syvänmeren kalojen rustouutteista ja kondroidisulfaatista. ^lähde?

Nivelrikon fysioterapeuttisen hoidon tavoitteena on kivun lieventäminen sekä toiminta- ja työkyvyn parantaminen. Polven ja lonkan nivelrikossa niveltä ympäröivien lihasten vahvistaminen sekä liikkuvuuden parantaminen ovat ensisijaisen tärkeitä. Nämä saavutetaan tarkan, nousujohteisen ja yksilöidyn harjoitusohjelman avulla johon on usein hyvä liittää myös liikkuvuuksia parantavia ja ylläpitäviä harjoitteita ja käsittelyä. Harjoittelu on aloitettava maltillisesti, koska liian kuormittava liikunta saattaa vain pahentaa oireita.^[15].

Nivelten kannalta ihanteellinen liikuntahoito on hidasta ja pitkäkestoista. Sopivia lajeja ovat esimerkiksi pyöräily pienellä vaihteella, vesivoimistelu ja uinti, usein myös hiihto ja kävely.^[15] Kävely pehmeällä alustalla^[71], pyöräily, hiihto ja vesiliikunta ovat turvallisia liikuntamuotoja, koska niveliin ei kohdistu niissä niveliä kuormittavia iskuja ja tärähdyksiä, jotka saattavat aiheuttaa kipua ja turvotusta. Vesi vähentää lisäksi niveliin kohdistuvaa kuormaa. Myös lihasharjoittelu pienillä painoilla on hyväksi, koska nivelen tuki parane lihasvoiman kasvaessa. Nopeatempoiset pelit eivät ole suositeltavia, koska ne sisältävät nivelelle haitallisia äkillisiä suunnanvaihtoja.^[72]

Säännöllinen liikkuuvuusharjoitteiden suorittaminen poistaa mahdollisia jäykkyydestä aiheutuvia toimintarajoitteita^[35]. Akuutissa kivussa ja vaikeimpien kipujaksojen aikana pidetään taukoa aktiivisemmasta harjoittelusta. Se ei tarkoita kuitenkaan täydellistä liikkumattomuutta, joka on haitallista nivelille pitkään jatkuessaan. Liikunnalla on myös kipua lievittävää vaikutusta, joka perustuu siihen, että se lisää endorfiinien eritystä. On kuitenkin on tärkeää tunnistaa, millainen liikunta aiheuttaa kipujen pahenemista, lihasheikkoutta ja turvotusta.^[73]. Liikunnasta johtuva kivun lisääntyminen ei saisi kestää yli kahta tuntia eikä se saisi pahentua öisin^[35].

Kylmä- ja lämpöhoidot soveltuvat osalla potilaista nivelrikkokipujen itsehoitoon. Lämpö kiihdyttää elintoimintoja ja kudosten venyvyys lisääntyy. Lämpöhoito soveltuu liikeharjoitteiden esihoidoksi ja kipuhoidoksi ei-tulehduksellisessa vaiheessa.

Kylmähoito hidastaa aineenvaihduntaa ja turvotuksen muodostusta, joten se sopii yleensä parhaiten tulehdusvaiheen hoitoon.

Transkutaanista sähköistä hermostimulaatiota (TENS-hoito) voi kokeilla polvinivelrikon hoidossa. TENS-laitteella ärsytetään sähköisesti kosketushermopäätteitä, jolloin kosketusärsykkeet estävät kipuärsykkeiden etenemisen selkäytimestä aivoihin.

Akupunktiossa iho lävistetään ohuilla neuloilla tietyissä kehon pisteissä. 3–5 hoitokertaa näyttää jo yleensä, kuinka akupunktio tehoaa.^[28].

Kävelykeppi on hyvä apuväline polven nivelrikon hoidossa^[15]. Nivelen puhdistusleikkauksia tehtiin aeimmin paljon, mutta ne on lähes lopetettu julkisella sektorilla, koska tieteellinen näyttö niiden tehosta jäi hyvin vaatimattomaksi. Puhdistusleikkaukset perustuivat nivelrustojen epätasaisuuksien pois höyläämiseen.^[15]

Muita leikkaushoitoja ovat keinonivelen asentaminen. Tämä leikkaus tulee kysymykseen kun polvi on niinsanotusti ”loppuunkulunut”, eivätkä muut terapiakeinot auta. Osteotomia-leikkauksella korjataan nivelen virheasentoa, jolloin ehjänä säilyneet nivelpinnat saadaan parempaan käyttöön kuormitus akselia muuttamalla. Uusi leikkausmuoto on myös rustosiirrännäisleikkaus, jossa siirretään rustoa niiltä alueilta jossa sitä tarvitaan, vähemmän kuten nivelen reunoilta.^[15] Noin 20 prosenttia polven keinonivelen saaneista potilaista on tyytymättömiä hoitotulokseen ja yleensä syynä on krooninen kipu. Vain 40 prosenttia keinonivelen saaneista potilaista oli täysin kivuttomia kaksi vuotta leikkauksen jälkeen. Nukutettuna leikattujen riski saada kroonista kipua oli jostain syystä pienempi. Vain 20 prosentilla leikatuista polven toimintakyky palautui täysin normaaliksi.^[74]

Nivelrikkoa esiintyi jo esihistoriallisena aikana. Esimerkiksi Alppijäätiköstä löytyneeltä yli 5 000 vuotta vanhasta Ötz-muumiosta löytyi nivelrikon merkkejä sekä viitteitä siitä, että sairautta oli hoidettu akupunktiolla.^[77]

Nivelrikon aiheuttamat tulehdusmuutokset ovat vähäisempiä kuin nivelreumassa^[19].

• Suomen Nivelyhdistys

• Käypä hoito suositukset verkkosivuilla Kaypahoito.fi. Viitattu 26.5.2007.
• Niveltieto.net (Arkistoitu – Internet Archive)

• Nivelkirja. Nivelrikon ehkäisy, tekonivelleikkaukset ja kuntoutuminen (WSOY, 2010)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nivelrikko.

• Polven nivelrikko – terveyskirjasto.
• Lonkan nivelrikko – terveyskirjasto.