Nissan Sunny (alun perin Datsun Sunny) -mallinimi oli Pohjois-Amerikassa ja Japanissa käytössä Nissanilla vuosina 1966–2006. B310-sukupolveen saakka näitä malleja myytiin Euroopassa eri nimillä (katso taulukko artikkelin lopussa), mutta B11 tunnettiin Euroopassakin Sunnyna. Tämän jälkeen Euroopan markkinoilla alettiin myydä pohjoisamerikkalaisesta ja japanilaisesta versiosta poikkeavaa Sunny N13 -mallia, joka oli todellisuudessa uudelleennimetty Nissan Pulsar.
Ensimmäisen sukupolven Sunny tuli markkinoille syksyllä 1966 kahtena korimallina, kaksiovisena sedanina ja kolmiovisena farmarina. Vientimarkkinoilla auto tunnettiin nimellä Datsun 1000. Samana vuonna esiteltiin myös kilpaileva malli Toyota Corolla.
Datsun Sunny Coupé
Autossa oli moottorina 1,0-litrainen bensiinimoottori (myöhemmin käytössä myös Cherry/100A-mallissa),[1] ja voimansiirtona täysin synkronoitu nelivaihteinen manuaalivaihteisto. Loppuvuonna 1967 esiteltiin myös neliovinen sedan, ja vuoden 1968 lopussa kaksiovinen coupé.
Sunny sai vielä kesällä 1969 pieniä kosmeettisia uudistuksia, mutta valmistus päättyi saman vuoden joulukuussa.
Toisen sukupolven Sunny esiteltiin vuonna 1970. Se kasvoi kokoa joka suunnassa, jotta kilpailukyky uutta Toyota Corollaa vastaan säilyisi. Vientimarkkinoilla auto tunnettiin nimellä Datsun 1200, ja Suomessa sitä myytiin Datsun Finn -nimisenä[2].
Kaksiovinen Datsun 1200.
Sunnyn moottori oli kasvanut 1,2-litraiseksi, ja uutena korimallina oli saatavana viisiovinen farmari. Vuonna 1971 esiteltiin kaksiovinen coupé, jossa oli 1,4 litran moottori.
Kolmannen sukupolven Sunny esiteltiin keväällä 1973. Sen kori oli edeltäjään verrattuna sulavalinjaisempi, ja akseliväli kasvoi neljä senttimetriä. Korimallit olivat samat kuin edellisessä sukupolvessa, eikä tekniikassakaan ollut merkittäviä uudistuksia.[3] Vientimarkkinoilla käytetyt nimet olivat 120Y/140Y ja B-210 (Pohjois-Amerikka).
Viisiovinen farmarikorinen Datsun 120Y.
Auto oli kilpaileviin malleihin verrattuna tiloiltaan ahdas. Takaistuimella oli vähän polvi- ja pääntilaa, ja myös käynti takaistuimelle oli hankalaa. Näkyvyys sekä eteen että taakse oli auton muotoilun vuoksi heikko.[3]
Datsun 120Y Coupé
Moottori oli edellisestä sukupolvesta periytyvä 1,2-litrainen, jossa oli tehoa 52 hevosvoimaa.[3] Muilla markkinoilla tarjottiin myös 1,3-, 1,4- ja 1,6-litraisia.
Facelift-mallin Datsun Sunny.
Sunny sai vuonna 1976 muun muassa uudenlaisen etusäleikön. Nämä mallit tunnetaan korikoodilla B211.
Neljännen sukupolven Sunny tuli markkinoille loppuvuonna 1977. Se oli viimeinen takavetoinen Sunny-malli. Akseliväliltään ja leveydeltään malli oli kilpailijoihinsa nähden pieni. Vuonna 1979 esitelty Datsun Cherry oli näiltä mitoiltaan Sunnya suurempi. Myös takaistuin- ja tavaratilat olivat ahtaat, mutta Sunnyn melutaso oli kuitenkin Cherryä alhaisempi.[4]
Viisiovinen farmarikorinen Datsun Sunny.Datsun Sunny California
Korimalleina olivat kaksi- ja nelioviset sedanit, coupé sekä kolmi- ja viisioviset farmarit.[4] Viisiovisesta farmarista oli kaksi versiota: toinen oli loivaperäinen ja matala malli (Sunny California), toinen taas käytännöllisempi ja korkeampi.
Datsun Sunny Coupé
Moottorivaihtoehtoina olivat 1,2- (52 hv) ja 1,4-litraiset (63 hv) OHV-moottorit. Vuosimallissa 1981 1,4-litrainen korvattiin uudella 1,5-litraisella OHC:llä, mutta vastaava 1,3-litrainen ei koskaan saapunut Euroopan markkinoille.[4]
Viidennen sukupolven Sunny esiteltiin vuoden 1981 lopussa, nyt ensimmäistä kertaa etuvetoisena ja Nissan-merkkisenä. Yhdysvalloissa autoa myytiin Sentra-nimisenä. Malli oli tekniikaltaan läheistä sukua Nissan Pulsarille (Euroopassa Cherry). Kasvaneesta koostaan huolimatta auto oli edeltäjäänsä kevyempi, sillä korirakenteissa käytettiin suurlujuusterästä. Sisätiloiltaan Sunny oli yksi luokkansa suurimmista malleista.[5] Sunny B11 oli viimeinen malli, jota myytiin samanlaisena kaikilla markkina-alueilla. Tämän jälkeen Euroopassa myyty Sunny N13 oli todellisuudessa uudelleennimetty Nissan Pulsar.
Yhdysvalloissa myyty Nissan Sentra.Nissan Sunny Sport Wagon
Korimalleina olivat kaksi- ja nelioviset sedanit, coupé ja kaksi erilaista farmarimallia. Ensimmäinen oli loivaperäinen ja matala Sport Wagon, myöhemmin esiteltiin käytännöllisempi farmari, joka oli 10 senttimetriä korkeampi. Siinä oli pyöreät ajovalot, ja se oli tarkoitettu eräänlaiseksi säästömalliksi, sillä useimmat mukavuusvarusteet oli karsittu ja vaihteisto oli nelivaihteinen.[5]
Nissan Sunny Coupé
Moottorivalikoimassa olivat aluksi 1,3- (60 hv) ja 1,5-litraiset (75 hv) bensiinimoottorit. Vuonna 1982 esiteltiin myös 1,7-litrainen (55 hv) dieselmoottori.[5] Ainoastaan Japanissa myytiin 1,5-litraisella (115 hv) turbomoottorilla varustettua kolmiovista hatchbackia, jonka nimi oli Sunny Turbo Leprix. Turbomallia sai myös sedan- ja coupé-korisena[6].
Kuudennen sukupolven Sunny esiteltiin Tokion autonäyttelyssä 1985. Mallia ei viety suurissa määrin ulkomaille, lukuun ottamatta coupéa ja farmaria, joita myytiin myös Euroopassa N13-Sunnyn rinnalla[7].
Yhdysvalloissa myyty kaksiovinen Nissan Sentra.
Moottorivalikoimassa olivat 1,3- ja 1,5-litraiset bensiinimoottorit sekä 1,7-litrainen diesel. 1,6-litrainen DOHC-moottori oli tarjolla aluksi vain hatchbackiin, mutta myöhemmin myös sedaniin. Osa malleista oli saatavana myös nelivetoisena. ABS-jarrut olivat ensi kertaa saatavilla Sunnyyn lisävarusteena.
Farmarikorinen Nissan Sentra.
Vuoden 1986 alussa esiteltiin jälleen coupé, jonka mallinimessä oli lisämerkintä RZ-1. Meksikossa coupéa myytiin nimellä Nissan Hikari. Moottoriksi oli aluksi valittavissa 1,5-litrainen vapaasti hengittävänä tai turboahdettuna versiona. Myöhemmin vuoden 1986 aikana myös 1,6-litrainen DOHC lisättiin mallistoon. Ainoastaan Euroopassa oli tarjolla 1,8 DOHC (125 hv).
Seitsemännen sukupolven Sunny esiteltiin vuonna 1990. Se ei merkittävästi eronnut edeltäjästään, mutta ulkomuoto oli hieman pyöristynyt. Perussa ja Chilessä mallia myytiin nimellä Nissan V16. Farmaria ei enää valmistettu, ja sen korvasi Nissan Wingroad, jota myytiin myös Euroopassa N14-Sunnyn farmariversiona. Vastaavasti Sunnyn coupé-mallin korvasi Nissan 100NX.
Moottorivalikoiman muodostivat 1,4-, 1,6- ja 2,0-litraiset bensiinimoottorit.
Yhdeksäs ja viimeinen Sunny-sukupolvi esiteltiin loppuvuonna 1998. Yhdysvalloissa myyty Sentra erosi nyt ulkonäöltään japanilaisesta Sunny-mallista.
Nissan Sentra B15
Japanissa moottorivalikoimassa olivat 1,3-, 1,5- ja 1,8-litraiset bensiinimoottorit sekä 2,2-litrainen diesel. Yhdysvaltalaisen Sentran puolestaan sai joko 1,8- tai 2,5-litraisella bensiinimoottorilla varustettuna.
Facelift-mallin Nissan Sunny B15.
Keväällä 2002 uudistettiin muun muassa keulan ilmettä.
Mallien vastineet Euroopassa
Malli
Myyty Euroopassa
Nimi Euroopassa
Huomioita
B10
kyllä
Datsun 1000
B110
kyllä
Datsun 1200
Datsun Finn (Suomi)
B210
kyllä
Datsun 120Y/140Y
B310
kyllä
Datsun 120Y/140Y/150Y
B11
kyllä
Nissan Sunny
viimeinen malli, jota myytiin samanlaisena kaikilla markkinoilla
_01.jpg)
.jpg)
.jpg)
_station_wagon_(2015-06-18)_01.jpg)
_coupe_(8695724752).jpg)
.png)
.jpg)
.jpg)
