Nils Stenstam, vuoteen 1788 Nils Mattsinpoika (14. tammikuuta 1767 Karlskrona – 12. kesäkuuta 1806 Turku) oli Ruotsissa syntynyt suomalainen sotilas ja kivenhakkaaja.[1]
Myös Stenstamin isä oli kivenhakkaaja. Hänen puolisonsa oli Margaretha Elisabeth (Lisette) Qvick (1763–1826). Stenstam oli kivenhakkaajaoppilas Karlskronan laivatelakalla ja Trollhättanin sulkulaitoksessa, kivenhakkaaja Viaporissa 1787, kersantti armeijan laivaston Viaporin eskaaderissa 1788, tykistön aliupseeri fregatti Björn Järnsidalla 1788–1789, sotavanki Venäjällä 1789–1790, tykkijunkkari armeijan laivastossa vuodesta 1791 ja lippukonstaapeli ja luutnantti mechanicus vuodesta 1803. Hopeamitalin urheudesta hän sai 1790.[1]
Viaporiin kivenhakkaajaksi Stenstam komennettiin 20-vuotiaana 1787. Sotilaana Stenstam osallistui Ruotsinsalmen ensimmäiseen meritaisteluun 1789 ja joutui siinä venäläisten vangiksi. Vankeudesta palannut Stenstam suoritti tutkinnon merenkulussa ja mekaniikassa ja sai sittemmin sotilasarvon luutnantti mechanicus.[1]
Stenstamin uskotaan veistäneen Kustaa III:n tekemien luonnosten perusteella Augustin Ehrensvärdin haudalle Susisaarelle 1788 pystytetyn muistomerkin, johon Johan Tobias Sergelin prossiset yksityiskohdat liitettiin 1804.
Hön veisti myös muun muassa uuninreunuksia, esimerkiksi Kustaa III:n paviljonkiin, samoin kuin pylväät ja pilasterit Turun Akatemiataloon. Muita hänen tekemikseen tiedettyjä töitä ovat asessori Gabriel Ahlmanin hautakivi Messukylän hautausmaalla ja Charles Bassin piirtämä professori Johan Bilmarkin muistomerkki Raision hautausmaalla. Stenstamin muistokirjoituksen mukaan hän veisti myös vaakunamedaljongit Kruunulinna Ehrensvärdin kahteen porttiin Viaporissa.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d Cardberg, C. J.: Stenstam, Nils (1767–1806) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 11.8.2024.
Aiheesta muualla
