Gabriel Ahlmanin isä oli köyhä apupappi ja Gabriel oli perheen neljästä lapsesta toiseksi vanhin. Isä kuoli pojan ollessa vain seitsemänvuotias. Vaatimattomista lähtökohdista huolimatta Gabriel Ahlman pääsi ylioppilaaksi Turun katedraalikoulusta vuonna 1754. Tämän jälkeen hän jatkoi opintoja yliopistossa, pätevöityi virkamieheksi ja tuli aluksi nimismieheksi Kangasalle. Nimismiehen toimensa ohella hän viljeli vuokraajana Liuksialan kartanoa Kangasalla, Nokian kartanoa Pirkkalassa ja Otavalan kartanoa Messukylässä.
Testamentissaan Ahlman jätti puolet 40 557 riksin arvoisen omaisuutensa korkotuotoista käytettäväksi Tampereen ympäristöpitäjien varattomille lapsille annettavaan alkeisopetukseen sekä toisen puolen käytettäväksi soiden ojitukseen, koskien perkaukseen ja Hatanpään kartanon alustalaisten avustuksiin. Testamentin laadintaan osallistui Ahlmanin hyvä ystävä, professori Henrik Gabriel Porthan ja sen toimeenpanosta huolehti Ahlmanin määräyksen mukaisesti Suomen Talousseura. Testamentin toimeenpano kuitenkin viivästyi seuran ja Ahlmanin perillisten välille syntyneiden riitojen vuoksi yli kymmeneksi vuodeksi.
Gabriel Ahlmanin muistoraha
Ensimmäiset Ahlmanin pitäjänkoulut aloittivat toimintansa Pirkkalassa ja Messukylässä vuonna 1811. Kouluja perustettiin myös Lempäälään, Vesilahdelle, Kangasalle sekä Pälkäneelle. Koulujen ulkolukuun perustunut opetus ei lopulta vastannut sille asetettuja odotuksia ja ne uudistettiin perusteellisesti 1840-luvulla. Koulut muuttuivat kansakouluiksi vuoteen 1873 mennessä, mutta vielä tämän jälkeen Ahlmanin testamenttivaroista jaettiin niille avustuksia kunnes 1904 varojen avulla perustettiin Messukylään Ahlmanin Maamies- ja emäntäkoulu, joka toimii nykyisin AhlmanEdu-nimellä.
Lauri Santamäki: Gabriel Ahlman ja Ahlmanin koulut, Pirkanmaan lukemisto (toim. Lauri Santamäki ja Martti Helin), s. 189−197. Pirkanmaan maakuntaliitto 1970, Tampere.
