Nils Bolander oli kotoisin Västeråsista, jossa hänen isänsä oli tuomiokirkkourkuri. Isä kuoli kuitenkin kun Nils oli vain yhden vuoden ikäinen, mutta omien sanojensa mukaan hän peri "rytmien lahjan ja voimakkaasti virtaavan pelimannin veren”.[1]
Bolander opiskeli teologiaaUppsalan yliopistossa ja opiskeluaikanaan hän sai vaikutteita arkkipiispa Nathan Söderblomilta ja norjalaiselta teologian professorilta Ole Hallesbyltä. Hänet vihittiin papiksi Västeråsin hiippakunnassa. Hän jatkoi opiskelua ja valmistui teologian lisensiaatiksi 1929. Nils Bolander oli myös virsitutkija, hymnologi. Teoksessaan Samfund och sångbok (Yhteisö ja laulukirja) hän tarkastelee Ruotsissa esiintyneitä hengellisiä liikkeitä ja yhteisöjä sekä niiden laulukirjoja[2].
Hän toimi pappina lähinnä Taalainmaalla kunnes hänet valittiin Tukholman Engelbrektin seurakunnan komministeriksi 1940 ja kirkkoherraksi 1947. Seurakuntatyönsä ohella hän julkaisi useita runo- ja saarnakokoelmia ja esiintyi usein radioapuhujana. Hän oli myös pidetty saarnaajana. Hänet valittiin 1950 Lundin tuomiorovastiksi, vaikka hän ei ollut koskaan käynyt Lundissa. Valintaan vaikutti hänen radio-ohjelmansa joita voitiin kuunnella koko maassa.[1] 1958 hänet valittiin Lundin hiippakunnan piispaksi. Tätä virkaa hän ehti hoitaa vain lyhyen aikaa, hän kuoli joulukuussa 1959.[3]
Bolanderin paimenkirjeen (Herdabrev till Lunds stift) aiheena oli pappina oleminen (Att få vara präst), ja oman leimansa sille antoivat lukuisat runot. Kirjasta otettiin neljä painosta ja se on ilmestynyt myös tanskaksi.[2]
↑ abPer Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken
Band 3 Psalmerna 421-651 Liturgiska sånger 652-700. s. 332. Wessmans musikförlag AB Visby, 2019. ISBN 978-91-877-1068-1 Ruots.
