Nettiriippuvuus on riippuvuus tieto- ja viestintätekniikan käytöstä ja etenkin Internet-verkon tarjoamasta sisällöistä ja vuorovaikutusmahdollisuuksista. Internet-addiktion ohella puhutaan myös internetaddiktiosta, internetholismista, virtuaaliriippuvuudesta, lumeriippuvuudesta, internetriippuvuudesta ja nettinarkkauksesta. Laajemmassa yhteydessä puhutaan tietokone- tai teknologiariippuvuudesta.[1][2] Nettiriippuvuutta voidaan pitää useimmiten niin sanottuna psykososiaalisena riippuvuutena, koska siinä riippuvuus muodostuu usein ensisijaisesti tietynlaiseen viestintään perustuvaan yhteisöön kuulumisesta sekä tiettyjen sisältöjen käyttämisestä[3]. Psykiatri Pinhas Dannonin mukaan noin kymmenen prosenttia verkon käyttäjistä on alttiina addiktiolle, joka voi johtaa ahdistukseen ja vaikeaan masennukseen. Erityisen alttiita riippuvuudelle ovat teini-ikäiset ja yli 50-vuotiaat miehet ja naiset, joiden lapset ovat lähteneet kotoa. Nettiriippuvuus voi olla yhtä vaikea kuin seksi- tai peliriippuvuus.[4] Pittsburghilainen psykologi Kimberley Youngin mukaan tyypillinen tietoverkkoon liiaksi kiintynyt henkilö on keski-ikäinen, jolla on aiemmin ollut pelkoja tietokoneita kohtaan.[5]
Nykyisin nettiriippuvuuden rinnalle on tullut myös erillisenä terminä älypuhelinriippuvuus, erityisesti nuorten keskuudessa. Nykyisin älypuhelimilla on yhä suurempi rooli kommunikaatiossa. Älypuhelimet kulkevat aina mukana, ja monien erilaisten sovellusten ja pikaviestimien käyttö on hyvin yleistä. Älypuhelinriippuvuus ilmenee esimerkiksi levottomuutena ja ahdistuksena silloin, kun puhelimesta joutuu olemaan erossa. Varhain alkanut runsas älypuhelimen käyttö saattaa teini-iän kynnyksellä muuttua varsinaiseksi addiktioksi.[6]
Dannonin mukaan internet-addiktion oireet eivät ole selkeitä kummassakaan ryhmässä ja niitä on lisäksi vaikea diagnosoida. Oireita voi olla unettomuus, ahdistus siitä ettei pääse verkkoon, eristyneisyys perheestä ja ystävistä, työhaluttomuus ja vaikeat masennuskaudet.[4] Tutkijoiden mukaan oireisiin kuuluvat myös ajantajun kadottaminen netin parissa ja toistuvat unet siitä.[5]
Hoito
Dannonin mukaan internet-addiktiota pitäisi hoitaa samoin kuin muita vaikeita ja uhkaavia addiktioita: puheterapialla ja lääkkeillä, joita käytetään vaikean peliriippuvuuden ja kleptomanian hoitoon.[4] Pittsburghilainen psykologi Kimberley Young neuvoo nettiaddikteja asteittaiseen vieroitushoitoon, ei siis äkilliseen irtiottoon.[5]
↑Tsai, C.-C., S.S.J. Lin, and A. Preet, Internet Addiction of Adolescents in Taiwan: An Interview Study. Cyberpsychology & behavior, 2003. 6(6), 649-652.
Alter, Adam: Vastustamaton : miksi emme pysty lopettamaan tsekkaamista, skrollaamista, klikkaamista ja seuraamista. Alkuteos Irresistible, suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki : Terra Cognita, 2017. ISBN 978-952-5697-85-8.
