Neron kolossi

Neron kolossi (lat. Colossus Neronis) oli Rooman keskustassa Rooman keisarikunnan aikana sijainnut keisari Neron valtava näköispatsas, joka on sittemmin kadonnut tai tuhoutunut. Läheinen Colosseum on mahdollisesti nimetty sen mukaan.

Pronssiveistoksen toteutti kreikkalainen kuvanveistäjä Zenodoros keisari Neron omasta tilauksesta.[1][2] Sen valmistus alkoi vuoden 64 Rooman palon ja vuonna 68 tapahtuneen Neron kuoleman välisenä aikana.[2] Patsas sijaitsi alun perin Neron itselleen rakennuttaman suuren yksityispalatsin Domus Aurean (”kultaisen talon”) sisääntuloaulan eli vestibyylin yhteydessä olleella esipihalla Forum Romanumin itäpuolella.[1][3][4] Neron kuoltua patsas muutettiin auringonjumalan patsaaksi.[1] Toisen tiedon mukaan se olisi alkuaankin esittänyt Neroa auringonjumalan attribuuttien kanssa ja lisäksi pitelemässä suurta peräsintä.[5]

Veistos oli tiettävästi noin 35 metriä korkea, korkeampi kuin antiikin seitsemään ihmeeseen kuulunut Rhodoksen kolossi.[3] Tiedot korkeudesta tosin vaihtelevat hieman: historioitsija Suetoniuksen mukaan korkeus oli 120 jalkaa, Plinius vanhemman mukaan 106½ jalkaa ja Cassius Dion mukaan 100 jalkaa.[1] Lisäksi Cassius Dion mukaan patsas olisi valmistunut vasta keisari Vespasianuksen aikana vuonna 75 ja jotkut olisivat väittäneet sen esittävän Vespasianuksen poikaa Titusta eikä Neroa.[1]

Keisari Hadrianus puratti Domus Aurean vestibyylin ja rakennutti sen tilalle vuosina 121–135 Venuksen ja Rooman temppelin, joten Neron patsas siirrettiin (ilmeisesti vuoden 127 aikoihin[5]) hieman idemmäksi, uuden temppelin ja Domus Aurean entisen tekojärven paikalle rakennetun amfiteatterin (nyk. Colosseum) väliin. Arkkitehti Decrianus suunnitteli laitteiston, jonka avulla patsas voitiin siirtää pystyasennossa 24:n norsun vetämänä.[3] Cassius Dion mukaan keisari Commodus määräsi muuttamaan patsaan omaksi näköispatsaakseen vaihtamalla sen pään sekä lisäämään siihen tarusankari Herakleeseen viittaavan nuijan ja hahmon jaloissa olevan leijonan. Lisäksi patsaan yhteyteen olisi lisätty sanat ”gladiaattoreista paras”.[1]

Patsaasta ei ole säilynyt nykypäiviin mitään.[1] Viimeinen varma maininta siitä pystyssä on niin sanotussa vuoden 354 kalenterissa. Se saattoi tuhoutua vuoden 410 Rooman ryöstössä tai romahtaa 400-luvun maanjäristyksissä.[2] Keskiajalla patsaaseen alettiin viitata kolossina ja viereiseen amfiteatteriin sen mukaan Colosseumina.[3] Kolossin mainitsee ”pseudo-Bedana” tunnettu varhaiskeskiaikainen kirjoittaja, jonka mukaan: ”Kun kolossi luhistuu, myös Rooma luhistuu. Kun Rooma luhistuu, myös maailma luhistuu”.[1] Kolossin jalustan pohjan ääriviivat ovat edelleen nähtävissä Colosseumin länsipuolella kivireunaisena nelikulmaisena viheralueena.[3]

Lähteet

  1. a b c d e f g h Colossus of Nero (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) The Institute for Advanced Techology in the Humanities, University of Virginia. Viitattu 30.10.2021.
  2. a b c Fred C. Albertson: Zenodorus’s ”Colossus of Nero” (englanniksi) Memoirs of the American Academy in Rome 46/2001. Viitattu 30.10.2021.
  3. a b c d e Pekka Tuomisto: Kävelyretkiä antiikin Roomassa, s. 115, 117–118, 149–150. Tammi, Helsinki 2006.
  4. Brigitte Hintzen-Bohlen: Taide & Arkkitehtuuri: Rooma (suom. Maija Pellikka et al.), s. 314. Tandem Verlag (h. f. ullmann) 2006. Alkuteos Kunst & Architektur Rom.
  5. a b Roman Emperor Nero (englanniksi) National Geographic 9/2014 (Internet Archive). Viitattu 30.10.2021.

Aiheesta muualla