Nekropoli (kreikan sanasta nekropolis ’kuolleiden kaupunki’[1]) tarkoittaa isoa hautausmaata tai hautapaikkaa, jossa haudoille on rakennettu omat rakennelmat. Termiä käytetään pääasiassa hautausmaista, jotka sijaitsevat muinaisten kansojen kaupunkien ja keskusten läheisyydessä.
Nekropoleja rakennetaan useista syistä. Joskus niiden tarkoitus on pelkästään uskonnollinen, kuten EgyptinKuninkaiden laakso. Koska usein uskottiin kuolemanjälkeiseen elämään, rakennettiin haudoille "asumuksia" ja rakennelmia.[1] Toiset kulttuurit ovat taas luoneet nekropoleja sen takia, että kaupungissa on ollut hautauskielto[lähde? ]; hyvinä esimerkkeinä etruskien rakentamat nekropolit, joita löytyy Italiasta, eteläisestä Toscanasta ja pohjoisesta Latiumista. Rooman valtakunnassa nekropoleja muodostui samasta syystä teiden varsille heti kaupunkien ulkopuolelle, esimerkiksi Via AppiaRooman ja AlyscampsArlesin ulkopuolella.
Eräs hyvin huomattava historiallinen nekropoli on Samarkandissa sijaitseva Shahi Zinda, johon on haudattu entisten hallitsijaperheiden jäseniä.
1800-luvulla nekropoleja rakennettiin taas viktoriaanisen suurellisen ja yksityiskohtaisen muodin innoittamana.
Nykyaikainen nekropoli on esimerkiksi Colmassa, Kaliforniassa. Se on San Franciscon esikaupunki, jonne on haudattu jo vuosikymmenien ajan San Franciscon ja muiden lähikaupunkien kuolleet. Kaupunkilaiset näkivät tarpeelliseksi haudata kuolleet kaupungin ulkopuolelle.