Navarran kuningaskunta eli Navarra (esp.Reino de Navarra, baskiksiNafarroako Erresuma, ransk.Royaume de Navarre), alun perin Pamplonan kuningaskunta, oli Pyreneiden vuoriston molemmin puolin sijainnut keskiaikainen kuningaskunta.[1]
Pamplonan kuningaskunta sai alkunsa, kun paikallinen baskijohtajaÍñigo Arista valittiin tai julistautui Pamplonan kuninkaaksi (perimätiedon mukaan vuonna 824) johtaessaan kapinaa frankkeja vastaan.
Kastilia valloitti kuningaskunnan Pyreneiden eteläpuolisen osan vuonna 1513, joten Navarrasta tuli osa juuri yhdistynyttä Espanjan kuningaskuntaa. Pyreneiden pohjoispuolinen osa säilytti itsenäisyyden, mutta liittyi personaaliunioniinRanskan kanssa vuonna 1589, kun Navarran kuningas Henrik III peri Ranskan kruunun saaden nimekseen Henrik IV. Vuonna 1620 Navarra liitettiin lopullisesti Ranskan kuningaskuntaan.
Nimen Navarra alkuperä
Ensimmäinen maininta navarroista esiintyy Einhardin kirjoittamassa kronikassa, joka kertoo Kaarle Suuren urotöistä. Toinen maininta esiintyi frankkien kuninkaallisessa annaalissa, tällä kertaa nimellä nabarrot. On olemassa kaksi ehdotusta nimien Navarra/Nafarroa/Naparroaetymologiaksi:
Baskinkielinen sana nabar (taivutettu sanasta nabarra), "ruskehtava", "monivärinen" (jotka kuvastaisivat vihreiden vuoristomaiden kontrastia).
Yhdistelmä baskinkielisistä sanoista naba ("laakso") ja herri ("kansa", "maa").
Varhainen historia
Pamplonan kuningaskunta muodostui osana vaskoonien perinteisiä asuinalueita. Vaskoonit olivat esi-roomalainen heimo, joka hallitsi länsi-Pyreneiden eteläisiä rinteitä sekä osaa Biskajanlahden rannikkoa. Roomalaiset olivat valloittaneet alueen täydellisesti vuonna 74 eaa. Alue oli aluksi osa Citerior-nimistä Rooman provinssia. Myöhemmin alue siirtyi Tarraconensis-provinssin alaisuuteen, ja lopulta osaksi Caesaraugustanusta. Roomalaiset jättivät selvän jäljen alueen kaupungistumiselle, kielelle, infrastruktuurille, kaupankäynnille sekä teollisuudelle.
Länsi-Rooman valtakunnan romahtamisen jälkeen eivät visigootit eivätkä arabit onnistuneet valloittamaan pysyvästi länsi-Pyreneitä. Länsi-Pyreneiden kulkureitit olivat harvoja hyviä reittejä vuoriston läpi, lukuun ottamatta etelä-Pyreneitä. Tämä teki alueesta strategisesti hyvin tärkeän historiansa aikana.
Kaarle Suuren johdolla frankit laajensivat valtaansa kohti etelää, valloittaen useita alueita Pyreneiden niemimaan pohjois- ja itäosista. Ei ole selvää kuinka vankka valta frankeilla Pamplonassa oli. Sen jälkeen kun perääntyvä Kaarle Suuri oli tuhonnut Pamplonan muurit, 15. elokuuta778 baskiheimot kukistivat hänen jälkijoukkonsa Rolandin johdolla yhteenotossa vuoristoteillä, joka tunnetaan Roncevaux Passin taisteluna.
Pamplonan kuningaskunta noin vuonna 910 (keltaisena).
Vuosina 806 ja 812 Pamplona joutui jälleen frankkien haltuun. Kuitenkin, kun frankkilaiset keisarit eivät enää olleet kykeneviä antamaan huomiotaan valtakuntansa syrjäisille rajamaille kotipuolessa olleiden vaikeuksien takia, Pamplona vähän kerrallaan väistyi täysin heidän alamaisuudestaan. Tällöin alkoi muodostua vaskoonien hallitsijasuku, josta pian tuli erittäin vaikutusvaltainen.
Akvitanian kuningas Pipin I jahtasi heimopäälliköitä, jotka olivat ottaneet pakopaikakseen eteläisen Vasconian, toisin sanoen Pamplonan ja Navarran, joita eivät enää hallinneet frankit. Hän lähetti Aebluksen ja Aznar Sánchezin johtaman armeijan suorittamaan päämääriään Pamploniaan, jossa ei he eivät saaneet kovin suurta vastarintaa. Pamplonia oli edelleen muuriton Kaarle Suuren vuoden 778 tuhotyön seurauksena. Palatessaan takaisin he joutuivat Roncesvaux'ssa todennäköisesti vaskoonien ja muslimien yhteiseen väijytykseen, jossa he kokivat tappion. Urotyön seurauksena baskilainen heimopäällikkö Íñigo Arista valittiin Pamplonan kuninkaaksi. Arista siis aloitti Pamplonan kuninkaiden hallitsijasuvun.
Historian tässä vaiheessa Pamplona ja Navarra olivat kaksi erillistä kokonaisuutta. Pamplona on mainittu vuonna 778 frankkien kuvauksissa navarralaisena linnoituksena, vaikka tämä voidaan selittää heidän epämääräisellä tietämyksellään vaskoonien alueesta. Tosin he erottivat toisistaan Navarran ja vaskoonien tärkeimmän kaupungin vuonna 806. Alkeellinen Navarra saattoi käsittää Goñin, Gesalazin, Lanan, Allinin, Deierrin, Berruezan ja Mañerun laaksot.
Vuonna 905 naapurimaiden prinssit syöksivät Íñigo Aristan perustaman hallitsijasuvun vallasta, ja Ribagorzan kreivin veljenpoika Sancho I (905–925) nousi kuninkaaksi. Hän taisteli maureja vastaan jatkuvalla menestyksellä, ja liitti Ultra Puertosin, tai Basse-Navarren, hallintaansa. Hänen alueensa ulottuivat Nájeraan saakka. Kiitoksena voitoistaan hän perusti vuonna 924 Albeldan nunnaluostarin. Ennen hänen kuolemaansa kaikki maurit oli karkotettu maasta pois. Myös hänen poikansa ja seuraajansa Garcia II (931–970) osallistui lukuisiin konflikteihin maurien kanssa. Tällä kertaa Aragonian kreivikunta, joka oli aiemmin ollut vain nimellisesti vasallivaltio, alkoi suoraan hallitsemaan Pamplonan kuninkaita.
Kuningaskunta
Varhaisin historiallinen jakso
Garcia II:n poika Sancho II hallitsi Pamplonian kuninkaana vuodesta 970 vuoteen 994. Vuoden 985 tienoilla Sancho II ylitti Pyreneet saapuen normannien hyökkäyksen kohteena olleeseen Gascogneen, todennäköisesti pelastamaan velipuoltaan William II Sánchezia. Sancho II joutui kuitenkin palaamaan takaisin kuultuaan muslimien hyökkäyksestä Pamplonaan. Paluumatkalla solat olivat kuitenkin lumen peitossa, mutta retkikunta onnistui kehittelemään sopivat kengät joiden avulla seurua pääsi vuoriston läpi. Tämän ansiosta he onnistuivat yllättämään piiritystä ylläpitävät muslimit voittaen heidät.
Sancho II peri Aragonian laakson äidiltään. Jaime del Burgon kirjoittaman Historia General de Navarran mukaan Alastuen huvilan lahjoitettuaan San Juan de la Peñan munkkiluostarille hän alkoi kutsua itseään Pamplonan kuninkaan sijasta Navarran kuninkaaksi. Tämä oli ensimmäinen kerta kun kyseistä arvonimeä käytettiin. Monissa paikoissa Sancho II:ta sanotaan ensimmäiseksi Navarran kuninkaaksi, ja joissain paikoissa kolmanneksi Navarran kuninkaaksi, mutta ainakin hän oli seitsemäs Pamplonian kuningas.
Sancho III Suuren (hallitsi 1000–1035) sekä hänen lähimpien seuraajiensa aikana Pamplona saavutti valtansa ja laajuutensa huipun. Vuonna 1028 Sancho III peri Kastilian kreivikunnan kreivi García Sánchezin kuoltua, koska hän oli naimisissa kreivin sisaren kanssa. Vuonna 1035 hän antoi Kastilian kreivikunnan perinnöksi pojalleen Ferdinandille. Valtakunta saavutti huipentumansa hänen hallinnassaan: hän hallitsi Pamplonaa, Kastiliaa ja Aragoniaa, protektoraattina myös Leónia ja Gascognea. Hän valloitti myös Ribagorzan sekä Sobrarden. Sancho III:n vallan alla valtio saavutti historiansa suurimman menestyksen. Hän valtasi Pisuerga- ja Cea-jokien alueet, joihin sisältyi Leónin kuningaskunta. Hän marssitti armeijansa Léonin sydämeen, halliten koko Pyreneiden niemimaan pohjoisosia Galician rajoilta Barcelonan kreivikunnan rajoille asti.
Sancho III:n valtakunta Punainen: Pamplonan kuningaskunta Oranssi: muut alusmaat ·Vaaleanpunainen: suora valta
Historia
Kuningas Sancho II Garces hallitsi vuosina 970–994, jotka vuosiluvut ensimmäisinä maan historiassa ovat tarkat ja jolta ajalta on kirjallistakin aikalaisaineistoa. Pamplonan kuningaskunnan nimeksi vakiintui vähitellen Navarra, 1100-luvulle mennessä.
Navarran Sancho III sai alueensa kasvatettua niin, että se käsitti puolet pohjoista Espanjaa, mutta hän jakoi maansa neljälle pojalleen, joista vanhin, Ferdinand I, perusti myöhemmän Kastilian kuningaskunnan. Navarran kuningaskunta oli eräs keskiaikaisen Pyreneiden niemimaan useasta itsenäisestä kuningas- ja ruhtinaskunnasta, ja aika ajoin se oli yhdistettynä toisiin. Aragoniasta irtautuminen 1134 oli eräs legendojen myöhemmin tärkeäksi nostama tapahtuma.
Navarran siteet ranskalaisiin muodostuivat pysyviksi 1200-luvusta alkaen, jolloin Champagnen kreivit perivät Navarran kruunun. Filip IV Kauniin ja tämän poikien aikana (1277–1328) Navarra kuului Ranskan hallitsijalle, mutta eriytyi taas itsenäiseksi, kun Navarran kuningatar Johanna II ei voinut naisena periä Ranskan kruunua. 1400-luvulla kuningatar Blanka I avioitui Aragonian myöhemmän kuninkaan Juhana II:n kanssa, joka Blankan kuoltuakin piti maan itsellään. Heidän yhteisen tyttärensä aviomiehen myötä Navarran valtaistuimelle nousi Foix-suku. Aragonian kuninkaan myöhemmästä aviosta ollut poika, Espanjan Ferdinand Katolinen, valloitti Pyreneiden eteläpuolisen osan Navarrasta 1512.[2]
Foixien perilliset, Albret-sukuiset ruhtinaat jatkoivat piskuisen Navarran kuninkaan tittelillä eteläranskalaisten ruhtinaskuntiensa hallitsemista, kunnes vuonna 1589 heidän Bourbon-sukuinen perillisensä Navarran kuningas Henrik III nousi Ranskan valtaistuimelle Henrik IV:nä ja perusti Ranskaa hallinneen Bourbonin hallitsijasuvun, jolloin Navarra lopullisesti joutui personaaliunioniin Ranskan kanssa.
Henrikin poika Ranskan Ludvig XIII liitti Navarran Ranskaan muodollisestikin, mutta vielä 1800-luvulla Ranskan hallitsijat käyttivät "Ranskan ja Navarran" kuninkaan arvonimeä. Navarran eteläinen osa, joka muodostaa nykyisin Espanjan autonomisen alueen Navarran, oli jo aiemmin liitetty Espanjaan. Pyreneiden pohjoispuolellakin olevaa Navarran osaa kutsutaan (Ranskan) Navarraksi, mutta alue on osa ranskalaista departementtijärjestelmää eikä hallinnollisesti käytä Navarran nimeä.
Molemmat alueet kuuluvat niin sanottuihin historiallisiin baskialueisiin eli alueisiin, joilla on historiallisesti puhuttu baskin kieltä.
Alue nykyään
Navarrana aikaisemmin tunnettu alue on nykyään osana kahta eri valtiota. Pyreneiden pohjoispuoliset alueet kuuluvat Ranskalle (Pyrénées-Atlantiquesin departementtiin), ja eteläpuoliset alueet Espanjalle (Navarran itsehallintoalueeseen ja maakuntaan). Baskin kieltä puhutaan edelleen suurimmassa osassa aluetta.
.gif)
.gif)
