Isänsä kuoltua vuonna 1873 Napoléon Eugène Louisista tuli 16-vuotiaana Bonaparten suvun pää, ja hänen kannattajansa julistivat hänet keisari Napoleon IV:ksi. Hänen kuvansa ja keisarillisen arvonimensä sisältäviä epävirallisia rahoja lyötiin Brysselissä juhlistamaan hänen täysi-ikäiseksi tuloaan vuonna 1874.[1]
Sotilasura
Ranskan–Preussin sodan puhjetessa vuonna 1870 Napoléon Eugène Louis seurasi isäänsä rintamalle ja joutui taisteluihin Saarbrückenissä. Kun sota alkoi kääntyä keisarikunnan tappioksi, hän pakeni Ranskasta ja asettui perheen kanssa Camden Placelle Chislehurstiin, Kentiin, Englantiin.
Kenraaliluutnantti Frederick Thesiger, lordi Chelmsford pyrki pitämään yli-innokkaaksi osoittautuneen Bonaparten päämajassaan, mutta tämä päästettiin sekavien ohjeiden vuoksi kuitenkin tiedusteluretkille. Hän ystävystyi ranskaa puhuvan luutnantti Jahleel Careyn kanssa. Eräällä retkellä zulut yllättivät Bonaparten ja Careyn osaston lähellä Tyotyosijokea. Bonaparte ampui revolverillaan kaksi laukausta, minkä jälkeen zulut keihästivät hänet kuoliaaksi. Luutnantti Carey erotettiin tapauksen vuoksi armeijan palveluksesta.[2][3]
Perintö
Bonaparten pahoin mädäntynyt ruumis tuotiin kuljetusalus HMS Orontesilla Eurooppaan. Hänet haudattiin aluksi Chislehurstiin ja myöhemmin vuonna 1888 äitinsä keisarinna Eugénien rakennuttamaan St Michael's Abbeyn benediktiiniluostarin kirkon keisarilliseen kappeliin Farnborough’ssa isänsä vierelle.[2]
Napoléon Eugène Louis Bonaparten kuolema oli suuri pettymys Euroopassa niille, jotka olivat odottaneet Bonaparten suvun paluuta valtaan. Ennen kuolemaansa Bonaparte oli julistanut arvonimensä perijäksi Napoléon Victor Bonaparten.[2]
_par_Jules_Lefebvre.jpg)
2.svg)
