Nakkilan kirkko
Sijainti	Kirkkokatu 4, Nakkila
Koordinaatit	61°22′04″N, 22°00′14″E
Seurakunta	Nakkilan seurakunta
Rakentamisvuosi	1936–1937
Suunnittelija	Erkki Huttunen
Materiaali	betoni, tiili
Istumapaikkoja	noin 1 000
Tyylisuunta	funktionalismi
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Nakkilan kirkko on vuonna 1937 valmistunut funktionalistinen kirkko, jonka on suunnitellut arkkitehti Erkki Huttunen avustajinaan arkkitehdit P. Saarema ja E. Jokilehto. ^[1] Se on Nakkilan tunnetuin nähtävyys, joka korkealla mäellä sijaitsevana erottuu maamerkkinä muun muassa läheiselle valtatie 2:lle.^[2][3] Nakkilan kirkko rakennettiin tehtailija J. W. Suomisen testamenttaamilla varoilla. ^[4] Sen vieressä sijaitsee arkkitehti Juha Leiviskän suunnittelema seurakuntakoti, joka on rakennettu vuonna 1970.^[5]

Nakkilan kirkko on Suomen ensimmäinen funktionalismia edustava kirkko, jota Kannonkosken, Rajamäen ja Varkauden kirkkojen ohella pidetään maan merkittävimpien modernististen kirkkorakennusten joukkoon kuuluvana. Valmistumisajankohtanaan se poikkesi radikaalisti perinteisestä kirkkoarkkitehtuurista ja herätti runsaasti keskustelua.^[6][7]

Kirkko suojeltiin vuonna 2004.^[8] Se on ympäristöineen yksi Museoviraston inventoimista valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Seurakuntakeskuksen ohella samaan miljööseen kuuluvat 1937 rakennettu entinen kunnanlääkärin asuintalo sekä vuodelta 1859 oleva lainajyvästön makasiini. Nakkilan kirkko on myös kansainvälisen modernin arkkitehtuurin tutkimus- ja suojelujärjestö Docomomon hyväksymässä suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteosten luettelossa.^[5][9]

Ulvilan emäseurakuntaan kuuluneessa Nakkilassa toimi pitkään oma saarnahuone, kunnes vuonna 1764 muodostettiin oma kappeliseurakunta.^[5] Tuolloin valmistui myös Nakkilan ensimmäinen kirkko, joka oli yksilaivainen pitkäkirkko. Vuonna 1833 intendentinkonttori suunnitteli laajennuksen, jolla erillinen kellotapuli yhdistettiin pääkirkkoon. Arkkitehti C. J. von Heidekenin suunnittelema laajennus toteutettiin 1887, jolloin rakennus muutettiin ristikirkoksi. Samalla tornia korotettiin 35 metrin korkeuteen ja kirkko sai ulkoasuunsa uusgoottilaisen ilmeen.^[10][11] Se jäi kuitenkin edelleen vaille lämmitystä, ja siksi kirkko oli hyvin kylmä ja eristämättömänä myös vetoinen.^[12]

Tehtailija J. W. Suominen testamenttasi elokuussa 1935 Nakkilan seurakunnalle kolme miljoonaa markkaa uuden kirkon rakentamiseen. Hän oli alun perin suunnitellut tekevänsä lahjoituksen kaksi vuotta myöhemmin 60-vuotispäivänään, mutta loukkaannuttuaan vakavasti ampumaonnettomuudessa Suominen saneli testamentin kuolinvuoteellaan kirkkoherra Antti Perheentuvalle. Kirkon alle Suominen määräsi rakennettavaksi ulkomaisissa kirkkorakennuksissa tapaamansa kryptan, josta tulisi hänen perheensä sukuhauta. Lisäksi Suomisen ajatuksena oli, että kirkon alle haudattaisiin seurakunnan kirkkoherrat.^[4][13]

Kirkkovaltuusto esitti aluksi rahojen sijoittamista pankkitilille kymmeneksi vuodeksi,^[4] mutta lopulta rakentamiseen päätettiin ryhtyä mahdollisimman nopeasti, jotta kirkko saataisiin valmiiksi Suomisen syntymän 60-vuotispäivään mennessä. Rakennustoimikunnan puheenjohtajaksi valittiin kirkkoherra Perheentupa, jonka vastuulle myös Suominen oli uskonut rakennushankkeen toteuttamisen.^[13]

Suunnittelukilpailuun kutsuttiin arkkitehdit Elsi Borg, Erkki Huttunen, Carolus Lindberg, Yrjö Lindegren, Bertel Liljequist ja Jalmari Peltonen.^[6] Kilpailuohjelman mukaan ehdotusten piti olla ”kirkon näköisia”, mutta ei kuitenkaan ristikirkkoja. Toteutettavaksi valittiin Huttusen suunnittelema basilikatyylinen kirkko, jota pidettiin taiteellisesti onnistuneimpana, vaikka senkin katsottiin olevan liian uudenaikainen.^[9] Kyseessä on Huttusen ensimmäinen kirkkorakennus. Aikaisemmin hän oli suunnitellut lähinnä erilaisia teollisuusrakennuksia sekä muun muassa kaksi kunnantaloa.^[14]

Rakennustöistä vastasi porilainen Uuno Helminen, jonka 1,9 miljoonan markan urakkahinta sisälsi kirkon varsinaiset rakennustyöt. Loppusummalla seurakunta hankki sisustuksen, sähkölämmityksen ja valaistuksen.^[11][13] Kirkon peruskivi muurattiin juhannuspäivänä 1936, ja kirkko otettiin käyttöön J. W. Suomisen syntymän 60-vuotispäivänä 26. kesäkuuta 1937.^[10] Arkkipiispa Erkki Kailan toimittaman vihkimisen jälkeen pidetyssä juhlajumalanpalveluksessa saarnasi Nakkilassa syntynyt Lappajärven kirkkoherra F. O. Lampola liturgeinaan lääninrovasti Kustaa Kylänpää, kirkkoherra Antti Perheentupa ja Porin kappalainen Samuli Huttunen. Seuratalo Karhulassa järjestettiin vielä juhlapäivällinen, johon osallistuivat muun muassa maaherra Wilho Kyttä sekä kirkon suunnitellut arkkitehti Erkki Huttunen.^[15] Seuraavana päivänä pidetyssä ensimmäisessä varsinaisessa jumalanpalveluksessa saarnasi Nakkilasta kotoisin ollut rovasti K. R. Kares.^[13]

Uuden kirkon saama vastaanotto oli ristiriitainen, sillä monien mielestä se oli liian moderni.^[4] Kirkkoa pidettiin outona, ja sitä verrattiin tehdasrakennukseen. Pyöreän päätyosan on sanottu muistuttavan viljasiiloa. Toisaalta kirkon edustaman uuden muotokielen katsottiin kuvastavan nykyaikaa ja sen erikoispiirteitä.^[9][14]

Uuden kirkon valmistumisen myötä vanha kirkko päätettiin purkaa, koska Muinaistieteellinen toimikuntakaan ei nähnyt sillä mitään historiallista arvoa.^[12] Purkaminen herätti siitä huolimatta runsaasti arvostelua seurakuntalaisten keskuudessa.^[14] Viimeinen jumalanpalvelus pidettiin 25. huhtikuuta 1937, ja purkutöihin ryhdyttiin jo seuraavana päivänä. Uuden kirkkorakennuksen pohjakerrokseen valmistunut kappeli toimi tämän jälkeen väliaikaisena kirkkona parin kuukauden ajan.^[12]

Tornin hirret ja laudat lahjoitettiin Satakunnan Sairaanhoitajataryhdistyksen Nakkilaan suunnittelemaa kesäkotia varten, ja parrut oli tarkoitus käyttää Kokemäenjoen ylittävän Arantilan sillan kansirakenteisiin.^[12][16] Runkohuoneen materiaalista rakennettiin Hormiston kylään rukoushuone, joka otettiin käyttöön samaan aikaan uuden kirkon kanssa.^[17] Vuonna 2017 paljastui, että rukoushuone oli kärsinyt pahoja kosteusvaurioita, ja se päätettiin purkaa.^[18] Saarnastuoli, alttari ja 30 kirkonpenkkiä lahjoitettiin Kuusamon erämaakylässä sijaitsevalle Paanajärven kirkolle, kun köyhällä seurakunnalla ei ollut varaa hankkia vastavalmistuneeseen pyhättöönsä sisustusta.^[12] Vuonna 1957 penkkejä lahjoitettiin vielä Lohjalla toimivan Kansan Raamattuseuran loma- ja kurssikeskuksen Vivamon kirkkoon.^[19] Yksi kattokruunuista sijoitettiin vuonna 2018 Nakkilan Kivialhon kylään valmistuneeseen Hiitolan kirkon pienoismalliin.^[20]

Kellotornin kulunutta rappausta korjattiin vuonna 1982, ja 2014 tehtiin laajempi saneeraus, jonka yhteydessä kirkon ulkopinnoitteet uusittiin kokonaan. Samalla uusittiin myös ikkunat ja tehtiin sisätilojen maalaustöitä.^[21][22] Kirkon alkuperäinen sähkölämmitys vaihdettiin kaukolämmöllä toimivaan vesikeskuslämmitykseen vuonna 2006.^[10]

Kirkko lisättiin vuonna 1995 kansainvälisen modernin arkkitehtuurin tutkimus- ja suojelujärjestö Docomomon rekisteriin. Rekisterin suomalaisista kohteista Nakkilan kirkko lasketaan yhdentoista huippukohteen joukkoon muun muassa Paimion parantolan, Villa Mairean sekä Helsingin kulttuuritalon ohella.^[23] Vuonna 2004 kirkko suojeltiin Museoviraston kirkkohallitukselle tekemän esityksen perusteella. Saman aikaan suojeltiin myös 43 muuta vuosina 1917–1970 valmistunutta suomalaista kirkkoa.^[10][24]

Nakkilan kirkko on Suomen varhaisin tyylisuunnaltaan funktionalistinen kirkko ja sitä on pidetty yhtenä modernismin arkkitehtuurin perusteoksista Suomessa.^[6] Kirkkorakennus on pohjapiirrokseltaan suorakaiteen muotoinen. 15 metriä korkean runkohuoneen materiaalina on rapattu ja valkoiseksi kalkittu tiili. Sen itäpäädyssä on hieman kapeampi puoliympyrän muotoinen kuorihuone.^[6] Ulkoseinien betonisten tukipilarien välissä on seitsemän metriä korkeat ikkunat^[9] ja kuoriosassa 12 metriä korkea ja 3,6 metriä leveä ikkunaseinämä.^[13] Runkohuoneessa on matala kuparinen satulakatto. Pääsisäänkäynnin vieressä sijaitseva 56 metriä korkea kellotorni on valettu betonista, ja sen huipulla on kahdeksan metriä korkea kuparinen risti. Ulkoseinässä on saarnastuoli pihamaalla pidettäviä tilaisuuksia varten.^[6][25] Kirkon funktionalistisia piirteitä korostavat eteläisen julkisivun pyöröikkunaryhmä ja kuorihuonetta kiertävä nauhaikkuna.^[9]

Kirkkosalin sisäkorkeus on 13 metriä, leveydeltään se on 16 ja pituudeltaan 45 metriä.^[13] Saliin mahtui alun perin 1 200–1 300 ihmistä, mutta nykyään se on mitoitettu noin tuhannelle hengelle, lisäksi parvella on 180 istumapaikkaa.^[8][13] Kuorin alla on J. W. Suomisen krypta, jonne on haudattu myös hänen puolisonsa Emma Suominen (1878–1953). Kirkkosalin alla puolestaan on noin sadan hengen hartauskappeli.^[26]

Kolmesta kirkonkellosta kaksi on peräisin Nakkilan vanhasta kirkosta. Niistä toinen on sen rakentamisvuodelta 1764 ja uudempi vuodelta 1767. Kellotornin huippuosan länsiseinän muodostaa puusta valmistettu korkea säleikkö, joka mahdollistaa kirkonkellojen paremman kuuluvuuden.^[27][28]

Kirkon yksinkertaisen pelkistetyt sisätilat ovat lähes alkuperäisessä asussaan.^[9] Kirkkosalissa ei ole koristelua, maalauksia eikä alttaritaulua. Alttarilla on ainoastaan suuri tammesta valmistettu risti.^[10] Siihen suunnattu valo saa aikaan heijastuksen, joka tuo esiin kaksi muuta ristiä, kuten Jeesuksen ristiinnaulitsemisessakin oli.^[14] Kirkonpenkit on petsattu vihreiksi. Niiden ylläpuolella riippuvat valaisimet on tehnyt muotoilija Paavo Tynellin johtama Oy Taito Ab. Lisäksi kirkkosali saa valoa korkeista sivuikkunoista ja kuoriosan eteläsivun ikkunaseinämästä. Paneloitu sisäkatto on akustiikan parantamiseksi muotoiltu aaltoilevaksi.^[6][9]

Pia Katerman suunnittelemiin ikkunaverhoihin on kudottu evankelistojen symbolit.^[10] Alkuperäiset verhot valmistettiin oppilastyönä Wetterhoffin kotiteollisuusopistossa, jossa kirkkoherra Perheentuvan sisar Ester Perheentupa toimi kudonnanopettajana. Kirkkotekstiilejä on myöhempinä vuosikymmeninä suunnitellut ainakin tekstiilitaiteilija Tellervo Strömmer.^[29]

34-äänikertaiset pneumaattiset urut valmisti itävaltalainen Rieger Orgelbau vuonna 1937.^[8] Nakkilan vanhan kirkon urut oli tehnyt tanskalaissyntyinen Jens Zachariassen vuonna 1887. Ne romutettiin kirkon purkamisen yhteydessä, mutta puiset urkupillit on myöhemmin löydetty.^[30][31]

Nakkilan hautausmaa otettiin käyttöön 1700-luvulla, jolloin vainajia haudattiin myös kirkon alle. Uurnahautausalue avattiin vuonna 2005.^[32] Toukokuussa 1941 paljastetun sankarihaudan muistomerkin on suunnitellut Erkki Huttunen. Sen graniittilaatoista koottu jalusta kuvaa sisällissodan rikkoman kansan yhdistymistä. Muistomerkkiin on kiinnitetty kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin kuparireliefi Seitsemän miehen hiihtopartio.^[33] Lisäksi hautausmaalla on vanhan kirkon alttarin kohdalla Erkki Huttusen suunnittelema Menneiden sukupolvien ja muualle haudattujen muistomerkki, kuvanveistäjä Kauko Räikkeen pronssiveistos Kolme enkeliä vuodelta 1961 sekä vuotta myöhemmin paljastettu Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki.^[32] Sisällissodan punaisten muistomerkki pystytettiin vuonna 1947.^[34]

Nakkilan kirkko tunnetaan laajalle levinnestä sanonnasta ”Siinä Nakkilan kirkon vaiheilla”, joka on peräisin jo ensimmäisen kirkon ajoilta. Lausahduksen alkuperästä ei ole tietoa, vaan siitä liikkuu useita eri versioita. Tunnetuimman mukaan Porissa käyneet isännät eivät kotiin palattuaan kehdanneet sanoa pitäneensä taukoa kirkon läheisyydessä sijainneessa kievarissa, vaan ilmoittivat salaperäisesti pysähtyneensä Nakkilan kirkon vaiheilla.^[8][35] Toinen tarina kertoo, kuinka eräs isäntä oli Poriin suuntautuneella markkinamatkallaan ottanut tiellä kävelleen piian rekeensä kyytiin. Kun raskaus myöhemmin paljastui, tiedusteltiin käräjillä, missä lapsi oli saatettu alulle, jolloin piika vastasi sen tapahtuneen ”siinä Nakkilan kirkon vaiheilla”.^[36] Nakkilalainen kansanperinteenkerääjä Vihtori Grönroos on kertonut, että sanonta juontaa kirkonmäellä pidetyistä markkinoista, joilla käytiin uhkapelin luontoista vaihtokauppaa. ”Nakkimiseksi” kutsutussa kaupankäynnissä osapuolet eivät nähneet tarjolla ollutta tavaraa. Hänen mukaansa sanonta ”Se o nyte siin Nakkila kirko vaiheill” kuvasi sen yhteydessä syntyviä kriittisiä tilanteita.^[14]

Vuonna 1977 Reijo Salminen levytti Kai Elis Tihtosen säveltämän ja sanoittaman kappaleen Nakkilan kirkon vaiheilla.^[37] Nakkilan kirkossa on kuvattu Timo Koivusalon ohjaamaa elokuvaa Kaksipäisen kotkan varjossa, vaikka sen tapahtumat sijoittuvatkin kirkon rakentamista edeltävään aikakauteen.^[38][39]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nakkilan kirkko Wikimedia Commonsissa