Nälkäaro tai Eteläinen Nälkäaro^[1] (uzb. Mirzachoʻl, kaz. Мырзашөл, Myrzaşöl, tadžikiksi Мирзочӯл, Mirzotšūl, ven. Голо́дная степь, Golodnaja step) on tasanko Syrdarjan ja Jizzaxin alueilla Uzbekistanissa, Türkistanin alueella Kazakstanissa ja Zafarobodin piirissä Tadžikistanissa. Sen pinta-ala on noin 10 000 neliökilometriä.^[2]

Syrdarjan vasemmalla rannalla sijaitseva alue rajoittuu etelässä Turkestan- ja Nurotavuoriin ja muuttuu lännessä vähitellen Kyzylkumin aavikoksi. Se on muodostunut Syrdarjan tuomasta suolapitoisesta lössihiekasta ja hiekkasavesta sekä vuoristojokien tulvakerrostumista.^[2] Luonnonvarainen kasvillisuus koostuu etupäässä heinäkasveista^[3].

Nälkäaron raivaaminen maatalouskäyttöön aloitettiin 1800-luvun lopussa. Ensimmäisen maailmansodan edellä otetttiin käyttöön 95 000 hehtaaria, josta suurin osa pilaantui suolaantumisen ja soistumisen takia.^[2] Neuvostoaikana, varsinkin 1950- ja 1960-luvuilla rakennetut kastelukanavat mahdollistivat puuvillan viljelyn noin 800 000 hehtaarin alalla. Seudulle on perustettu muun muassa Gulistonin ja Yangiyerin kaupungit.^[3]