Mytilíni sijaitsee Lesboksen saaren kaakkoisrannikolla, ja se on länsi- ja pohjoispuolelta vuorten ympäröimä. Mytilínin vanha kaupunki on niemellä, jonka itäisin osa oli antiikin aikana saari. Sillä sijaitsi antiikin aikainen akropolis ja keskiajalta lähtien Mytilínin linna. Kaupungin satama on lahdessa niemen eteläpuolella. Uudempi kaupunki levittäytyy lahden rannalle ja keskustan länsipuolisilla kukkuloille.
Mytilene, antiikin lähteissä myös Mitylene, oli antiikin ajan Lesboksen merkittävin kaupunki ja kaupunkivaltio (polis).[3][4] Se oli yksi lesboslaisen pentapoliin kaupungeista Methymnan, Pyrrhan, Antissan ja Eresoksen ohella.[5] Mytilene oli merkittävä kauppakaupunki, satama ja merimahti, ja hallitsi alueita paitsi Lesboksella myös Vähä-Aasian rannikolla saarta vastapäätä. Kaupunki otti osaa persialaissotiin persialaisten puolella ja peloponnesolaissotaanAteenan puolella. Kapinoituaan Atenaa vastaan se menetti asemiaan ja oli vähällä tuhoutua kokonaan. Roomalaiset valtasivat ja tuhosivat kaupungin vuonna 81 eaa. Roomalaisella kaudella kaupunki elpyi.[3][4]
Antiikin ajan Mytilene sijaitsi nykyisen Mytilínin kaupungin keskustan paikalla, ja siksi siitä on voitu kaivaa vain vähän jäänteitä. Merkittävimpiin kohteisiin kuuluvat kaupungin antiikin aikaisen teatterin rauniot nykyisen kaupungin itälaidalla ja eräiden lattiamosaiikeistaan tunnettujen yksityistalojen, kuten Menandroksen talon, jäänteet. Jäänteitä on säilynyt myös kaupunkiin vettä johtaneesta Mórian akveduktista.[3]
Keskiajalta nykyaikaan
Kaupunki säilyi asuttuna läpi keskiajan nykyajalle saakka, ja se on Egeanmeren saarten harvoja antiikin ajalta peräisin olevia kaupunkeja, joissa asutus vaikuttaa jatkuneen keskeytyksettä. Bysanttilaisella kaudella kaupungin antiikin aikaiselle akropoliille rakennettiin Mytilínin linna. Mytilene oli muun Lesboksen tavoin vuosina 1355–1462 genovalaisenGattilusion (Gateluzzien) suvun hallussa. Suku uusi linnan vuonna 1373. Keskiajalla kaupunki antoi nimensä koko saarelle, ja saari tunnettiin useimmiten Lesboksen sijasta Mytilenenä.[3][4][6]
Mytilene tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1401. Vuonna 1462 valta kaupungissa ja saarella siirtyi turkkilaisille. Nämä kunnostivat linnan vuonna 1677. Vuonna 1771 Venäjän laivasto ampui turkkilaisia Mytilínin satamassa. Kansallismielinen Filikí Etaireía aloitti toimintansa kaupungissa vuonna 1817. Vuonna 1905 kaupunki oli kansainvälisessä laivastosaarrossa turkkilaisten painostamiseksi. Turkkilaisvalta kesti vuoteen 1912 saakka. Kaupungista ja saaresta tuli osa Kreikkaa vuonna 1913. Vuoden 1922 jälkeen kaupunki kasvoi voimakkaasti, kun sinne muutti paljon evakkoja Kreikan ja Turkin väestönvaihdon seurauksena. Nykyisin kaupunki tunnetaan nykykreikkalaisessa nimimuodossa Mytilíni.[6][7][8]
Nykyinen Mytilínin kaupunki on yksi Egeanmeren saarten suurimpia kaupunkeja ja merkittävä hallinnollinen keskus, sillä se on muun muassa Pohjois-Egean saarten alueen pääkaupunki. Kaupungin nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa Mytilínin linna, Mytilínin arkeologinen museo sekä Vapaudenpatsas. Merkittävin kirkko on useita eri tyylisuuntia yhdistelevä Pyhän Theraponin kirkko. Kaupungin rakennuskannassa on paljon sekä italialaisia että turkkilaisia vaikutteita, kun taas 1800-luvulta lähtien sinne on rakennettu myös useita uusklassista arkkitehtuuria edustavia rakennuksia.
Mytilíni on Lesboksen merkittävin satama. Mytilínin kansainvälinen lentoasema sijaitsee noin seitsemän kilometriä kaupungista etelään. Egean yliopiston pääpaikka ja yksi kuudesta yksiköstä toimii Mytilínissä. Siellä toimivat yliopiston yhteiskuntatieteellinen ja ympäristötieteellinen tiedekunta.[10]
Kunnan osat
Mytilínin kunta muodostuu kuudesta kunnallisyksiköstä, jotka olivat vuosina 2011–2019 osa Lesboksen kuntaa ja vastaavat vuoden 2011 Kallikrates-uudistusta edeltäneitä kuntia. Kunnallisyksiköt sekä niihin kuuluvat kylä- ja kaupunkiyhdyskunnat ja asutukset ovat (vuoden 2011 väestönlaskennan perusteella):[1][2]
↑ abcdStillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Lesbos”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)(englanniksi)
↑ abcSmith, William: ”Mytilene”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)(englanniksi)
↑Άρθρο 1: Σύσταση δήµων. NOMOΣ ΥΠ’ΑΡΙΘ. 3852: Νέα Αρχιτεκτονική της Αυτοδιοίκησης και της Αποκεντρωμένης Διοίκησης − Πρόγραμμα Καλλικράτης. (Kallikrates-suunnitelma, Kreikan virallinen lehti) Εφημερίς της Κυβερνήσεως της Ελληνικής Δημοκρατίας, 7.6.2010, nro Τεύχος Πρώτο, Αρ. Φύλλου 87. Κεντρική Ένωση Δήμων Ελλάδας (ΚΕΔΕ). Artikkelin verkkoversio. (PDF) (kreikaksi)