Musin-Puškin (ven. Мусин-Пушкин) on venäläinen kreivillinen aatelissuku. 1400-luvulla elänyt Mihail Timofejevitš Puškin on suvun kantaisä. 1500-1600 -luvuilla suvun jäsenet toimivat pienten kaupunkien päälliköinä. Kreivillinen arvo suvulle myönnettiin vuonna 1710.

Suvulla oli laajat maaomistukset myös Suomessa. Suku omisti lahjoitusmaita Vanhan Suomen alueella.

Keisari Pietari I lahjoitti vuonna 1713 kreivi Ivan Aleksejevitš Musin-Puškinille Viipuri-Käkisalmi tien oikealta puolelta Sakkolasta 91 tilaa, jotka muodostivat Petäjärven lahjoitusmaahovin. Petäjärvi lahjoitettiin uudelleen vuonna 1740 keisarinna Annan suosikille kreivi Platon Ivanovitš Musin-Puškinille, jonka isä oli ollut saman hovitilan ensimmäinen isäntä. Keisarinna Katariina II palautti vuonna 1762 Petäjärven hovin jälleen Musin-Puškinin suvulle. Uudet omistajat, edellisen poika kaartinluutnantti Ivan Platonovitš Musin-Puškin ja hänen setänsä vuorikollegion presidentti Apollo Musin-Puškin saivat Petäjärven ”ikuiseksi ja perinnölliseksi”. Luvan saatuaan he myivät maan 18 000 ruplalla vuonna 1768 valtioneuvos Joakim von Sieversille.^[1]

Suku jatkuu edelleen Jaroslavlin alueella sekä Yhdysvalloissa, Englannissa, Ranskassa, Belgiassa, Afrikassa ja Australiassa.^[2]

Suvulle kuulunut vuoteen 1798 kuulunut 1700-luvulla rakennettu ja vuoden 1848 asuun valmistunut palatsi eli "A.I. Musin-Puškinin talo" sijaitsee Pietarissa osoitteessa Moikan rantakatu (ven. набережная мойки) 104. Kreivi Aleksei Ivanovitšin aikana talo oli kuulu taiteen- ja tieteentekijöitten kokoontumispaikkana sekä suuren taide- ja käsikirjoituskokoelman kotina.^[3]

• kreivi Platon Ivanovitš Musin-Puškin (1698-1743), Vironmaan kuvernementin Räävelin maaherra 1735-1736. Petäjärven lahjoitusmaahovin omistaja 1740.

• 

  kreivi Aleksei Ivanovitš Musin-Puškin (1744–1817), valtiomies, historioitsija; tunnettu laajasta käsikirjoitus- ja kirjakokoelmastaan, Vladimir Aleksejevitš Musin-Puškinin isä. Hänen ansiostaan ainoa kopio Venäjän kirjallisuuden vanhimmasta käsikirjoituksesta Laulu Igorin sotaretkestä säilyi ja julkaistiin. Alkuperäinen tuhoutui Moskovan palossa 1812.

• 

  

  kreivi Vladimir Aleksejevitš Musin-Puškin (1798–1854), oli Emelie (Emilie, Emilia) Stjernvallin (1810-1846) puoliso vuodesta 1828 ja Aurora Karamzinin lanko. Parilla oli kuusi lasta, joista neljä eli aikuisiksi.^[4] Hän aloitti vuonna 1816 sotilasuransa palvelemalla Borodinon rykmentissä ja suoritti matematiikan tutkinnon kolumnistikoulussa. Vuonna 1826 hänet pidätettiin yhteyksistään dekabristeihin ja vangittiin Pietari-Paavalin linnoitukseen. Musin-Puškin siirrettiin Nikolai I:n käskystä seitsemän kuukauden vankeusrangaistuksen jälkeen Izmailovskin rykmentin henkivartiokaartin kapteeni alennettiin palvelemaan Suomen 25. jalkaväendivisioonan rykmentissä. Tuolloin hän tapasi tulevan vaimonsa, 16-vuotiaan Emelie Stjernvallin. Vladimir Aleksejevitš oli taidemaalari Karl Brjullovin ja runoilija A.S. Puškinin ystävä. He asuivat vuoteen 1831 asti Suomessa, kunnes Vladimir Musin-Puškin sai luvan asettua Moskovaan. Hän jätti armeijan palveluksen ja muutti perheensä kanssa Pietariin ja sitten vuodeksi Palmyraan. Hän oli uhkapeluri, joka pelasi koko omaisuutensa, eli maata viljellen Jaroslavlin kuvernementissa ja jätti kuoltuaan vuonna 1854 koleraan 700 000 ruplan (n. $ 19 miljoonaa dollaria vuoden 2023 valuutassa) velat. Vladimir Aleksejevitš Musin-Puškinin ja hänen vaimonsa Emelie on haudattu Borisoglebin maatilalla sijaitsevaan hautakappeliin, joka sijaitsee tätä nykyä Rybinskin tekojärven pohjalla.
• kreivitär Marie Linder (1840–1870), yksi ensimmäisiä suomalaisia naiskirjailijoita, Vladimir Musin-Puškinin ja Emelie Stjernvallin nuorin tytär, Hjalmar Linderin äiti. Marien kasvatti hänen äitinsä kuoleman jälkeen täti Aurora Karamzin.
• kreivi, kamariherra Aleksei Ivanovitš Musin-Puškin (1825–1879), lahjoitusmaanomistaja kreivitär Ljubov Aleksandrovna Kušeljev-Bezborodkon puoliso 1853.