PROFILPELAJAR.COM

Muinaisen Egyptin lääketiede oli alkeellista ja puutteellista, mutta omaan aikaansa nähden kehittynyttä.^lähde?

Filosofia

Sairaudet olivat lääkäreiden mielestä pahojen henkien aiheuttamia. Potilasta hoidettiin usein taikuudella, jonka uskottiin pystyvän karkottamaan paha henki potilaan ruumiista.^[1]

Vaikutukset länsimaalaiseen lääketieteeseen

Muinaisen Egyptin lääketieteellä oli suora vaikutus antiikin Kreikassa tuhat vuotta myöhemmin kehitettyyn Hippokrateen lääketieteen. Hippokrates lainasi lääketieteeseen joitain ohjeita suoraan muinaisesta Egyptistä.^[2]

Lääketieteelliset papyrukset

Muinaisen Egyptin lääketiedettä alettiin ymmärtää länsimaissa paremmin vasta, kun muinaisia papyruksia alettiin kääntämään eurooppalaisille kielille 1800-luvun jälkipuoliskolla. Ensimmäinen käännös oli vuonna 1862 julkaistu Berliinin papyrus,^[2] joka on kirjoitettu 1200 vuotta ennen ajanlaskun alkua.^[3] Monet muinaisen Egyptin papyruksista ovat tuhoutuneet aikojen saatossa, muun muassa pyramidien haudanryöstäjien takia.^[4]

Lääketieteelliset papyrukset käsittelevät monia eri sairauksia, kuten lapsettomuutta ja käärmeen puremia.^[2] Kirjoituksissa on tietoa sairauksista, niiden diagnosoinnista ja hoitamisesta. Papyruksissa on muun muassa tietoa kirurgisista toimenpiteistä, yrttilääkkeiden käytöstä ja hoitoloitsuista.^[4]

Tunnettuja lääketieteellisiä papyruksia
Papyrus	Kirjoitusvuosi	Sisältö	Julkaisu ja käännös
Edwin Smithin Papyrus	1550 E.A.A.^[4]	Papyruksessa on 17 sivua joista 5 sivun toiselle puolelle on myös kirjoitettu. Kirjoituksessa on pääasiallisesti hoitomuotoja erilaisiin sairauksiin. Lisäksi siinä opastetaan diagnosoimaan potilaan terveydentilaa. Papyruksessa ei ole juurikaan taikuutta tai loitsuja.^[4] Teksti sisältää merkittävässä määrin erilaisten traumojen hoitomuotoja, muun muassa hoitotapoja aivovammaan. Myös selkärangan, raajojen ja niskan vammoja käsitellään.^[4]	Smithin toiminta Egyptissä oli varsin hämärää. Hän toimi siellä niin väärentäjänä kuin antiikkikauppiaana. Smith yritti kääntää papyrusta, mutta varsinaisen käännöksen tekivät Von Daines, Grapon ja Westendorf, jotka käänsivät sen saksaksi. Papyrus on otettu lääkärinä toimineen ihmisen haudasta.^[4] Papyrus on New Yorkin tiedeakatemiassa.^[4]
Ebersin papyrus	1534 E.A.A.^[4]	Papyrus on 110 sivua pitkä, joista osassa on kirjoituksia myös kääntöpuolella. Papyrusta on luonnehdittu hieman epäselvästi jäsennellyksi. Se sisältää hoitomuotoja pääasiassa ihosairauksiin. Sen viimeisessä osiossa on ohjeita kirurgisiin toimenpiteisiin, kuten kasvainten ja haavojen leikkaamiseen.^[4] Papyruksessa on 875 lääkkeiden valmistusohjetta.^[5]	Edwin Smith hankki myös tämän papyruksen, mahdollisesti samasta haudasta kuin Smithin Papyruksenkin. Georg Ebers osti sen vuonna 1872. Sen käänsi saksaksi tohtori Joachim vuonna 1890. ^[4] Papyrus on Leipzigin yliopiston kirjastossa.^[4]
Kahunin papyrus	1825 E.A.A.^[4]	Sisältää pääasiassa tietoa gynekologisista hoidoista. Papyruksessa on käytännöllisiä ohjeita naisten sairauksien hoitoon. Teksti on pahasti vaurioitunut.^[4]	Flinders Petrie hankki tekstin vuonna 1889. Se sijaitsee Lontoon yliopistossa.^[4]
Hearstin papyrus	18. dynastian aika.^[4]	Papyrus on 18 sivua pitkä. Se keskittyy virtsatien sairauksiin, vereen, hiuksiin sekä puremien hoitoon.^[4]	Kalifornian yliopiston tutkimuskunta vaihtoi papyruksen maanviljelijän kanssa multaan vuonna 1901. Se on nimetty tutkimusta rahoittaneen William Randolph Hearstin äidin mukaan.^[4]
Chester Beattyn papyrukset	Alkoi 19. dynastian aikaan^[4]	Koostuu 19 eri papyruksesta.^[4]
Berliinin papyrus	Tyylin perusteella 19. dynastian aikakaudelta.^[4]	Sisältää 24 sivua ja sisältö vastaa paljon Ebersin papyrusta.^[4]
The London Medical Papyrus	Tutankhamonin aikakausi^[4]	Sisältää 19 sivua ja keskittyy lähinnä taikaloitsuihin. Papyrus on hyvin huonossa kunnossa.^[4]
Ramesseumin papyrukset	13. dynastia.^[4]	Kokonaisuus sisältää 17 papyrusta. Ne sisältävät osioita silmien terveydestä, gynekologiasta, lastentaudeista sekä lihaksista ja jänteistä.^[4]
Carlsbergin papyrus	Kirjoitettu 19. ja 20. dynastian tyylillä^[4]	Papyrus käsittelee silmäsairauksia ja raskauksia. Sen sisällöllä on yhteneväisyyksiä Kahunin ja Berliinin papyruksiin.^[4]
Brooklynin papyrus	30. dynastian aika^[4]	Sisältää tietoa pelkästään käärmeiden, lintuhämähäkkien ja skorpionien puremista.^[4]	Sijaitsee nykyään Brooklyn Museumissa.^[4]

Hoitomenetelmiä

Egyptiläiset tunsivat myös aika hyvin ihmisen rakenteen ja sisäelinten tehtävät. Anatomiaan he ovat voineet tutustua esimerkiksi palsamoinnin kautta. He kuitenkin luulivat, että ihmisen ajattelu ja tunteet tapahtuivat sydämessä.^lähde?

Muinaisen Egyptin lääkärit olivat taitavia kirurgiassa ja murtumien parantamisessa. He ovat myös voineet valmistaa alkeellisia proteeseja.^lähde?

Farmasia

Muinaisessa Egyptissä osattiin käyttää luontoa hyväksi. Esimerkiksi kasveista osattiin valmistaa erilaisia lääkkeitä eri sairauksiin.^[1]

Koulutus

Muinaisessa Egyptissä lääketiedettä opiskeltiin ja harjoitettiin elämän taloissa. Elämän talot olivat viisauden keskuksia Egyptissä, joissa myös opiskeltiin muita tieteenaloja.^lähde?

Muinaisen Egyptin lääketieteen yksi suurimmista kehittäjistä oli lääkäri Imhotep. Häntä pidetään muinaisen Egyptin lääketieteen perustajana. Lääketieteen isäksi kutsuttu Hippokrates opiskeli Imhotepin temppelissä.^lähde?

Katso myös

Lähteet

↑ ^a ^b Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 1. Egypti - Etu-Aasia, s. 329-331. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09729-2
↑ ^a ^b ^c Jacques Jouanna, Neil Allies: EGYPTIAN MEDICINE AND GREEK MEDICINE, s. 3–20. Brill, 2012. Teoksen verkkoversio Viitattu 20.1.2023.
↑ Ancient Egyptian Medicine - Smith Papyrus - Ebers Papyrus www.crystalinks.com. Viitattu 20.1.2023.
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h ⁱ ^j ^k ^l ^m ⁿ ^o ^p ^q ^r ^s ^t ^u ^v ^w ^x ^y ^z ^aa ^ab ^ac ^ad Ancient Egyptian Medical Papyri indigo.ie. Viitattu 20.1.2023.
↑ Tuomisto J, Koulu M, Farmakologian historiaa, kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p., ss. 22–24, Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3. Myös verkossa: Johdanto farmakologiaan (Arkistoitu – Internet Archive) s. 22