Mstino (ven. Мсти́но tai Мстинское водохранилище, Mstinskoje Vodohranilitštše) on tekojärvi Venäjällä Tverin alueen Vyšni Volotšokin piirissä. Se on muodostettu patoamalla sen laskujoki Msta.[2][a][b]
Maantietoa
Mstino on noin 10 kilometriä pitkä, noin kaksi kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 12,5 neliökilometriä. Pato sijaitsee sen pohjoispäässä samassa kohtaa, mistä laskujoki Msta alkaa. Järviallas on muodostunut jokilaakson painaumaan, mikä tekee siitä pitkän ja kapean. Eteläpäässä järvi haarautuu neljäksi lahdeksi, joiden väliin jää 3,7 kilometriä pitkä niemi. Järven eteläosan kokonaisleveys on silloin neljä kilometriä. Järvi on padottu kaksi kilometriä pohjoisempana Sadovyin (Садовый) kylässä Mstajokeen rakennetulla padolla. Sillä on nostettu järven vedenpinta noin 154 metriin mpy., jolloin järven suurimmaksi syvyydeksi tulee noin 10 metriä.[1][2][b]
Järven ympärillä on viljeltyjä alueita. Sen rannoilla sijaitsevia kyliä ovat pohjoisesta lueteltuna Bolšoi Gorodok (Большой Городок), Valentinovka (Валентиновка), Kišarino (Кишарино), Želniha (Желниха), Staroje Potšvino (Старое Почвино), Terpigorevo (Терпигорево), Derevkovo (Деревково), Rafozino (Рагозино), Lebzovo (Лебзово), Bystroje (Быстрое), Pašino (Пашино), Ljotivlja (Лютивля), Boriskovo (Борисково), ja eteläosan länsirannassa sijaitsee suurempi taajama Solnetšnyi (Солнечный). Yli kilometrin päässä etelässä levittäytyy Vyšni Volotšokin noin 50 000 asukkaan kaupungin taajama-alueet. Tsnajoki, joka laskee Mstinoon, virtaa kaupungin keskustan halki ja kaupungin asuinalueet ovat levinneet järven lähettyville. Järven ohittavat eteläpuolelta Moskovan ja Pietarin väliset maantiet ja rautatie. Järvellä on sijainnut, ja sijaitsee, parantoloita ja vapaa-ajan keskuksia, joista kuuluisin on ”Akateeminen datša” (Академическая дача).[2][3][b]
Historiaa
Historiallisesti merkittävä vesireitti kulki jo keskiajalla Itämereltä Olhavanjokea ylös Volgalle Mstan kautta. Vyšni Volotšokissa sijaitsi vetotaival, jossa veneet vedettiin maitse Tvertsajokeen tai päinvastoin. Matkan jouduttamiseksi rakennettiin niin sanottua Vyšni Volotšokin vesitietä vuosina 1703–1722 Pietari Suuren käskystä. Samassa yhteydessä padottiin Mstajoki, jolloin Mstino muodostui. Siitä tuli valmistuttuaan tärkein kauppareitti Itämeren ja Volgan vesistön välille. Pietarin merkityksen kasvu lisäsi vesireittien tarvetta ja niitä rakennettiin koko ajan lisää, mutta rautateiden rakentaminen siirsi lopulta tavarakuljetukset kiskoreiteille. Vesitie on vieläkin toiminnassa, mutta se on kaupankäynnille merkityksetön ja kanavaan mahtuu kulkemaan enää veneillä ja pienillä laivoilla.[4]
Vesistösuhteita
Mstino kuuluu Nevan vesistöalueessa Laatokan valuma-alueen Olhavanjoen valuma-alueeseen, jonka Mstan valuma-alueessa se sijaitsee. Sen laskujoki Msta muodostaa Olhavanjoen valuma-alueen pääuoman keskiosuuden ja järveen laskeva Tsna pääuoman latvaosuuden. Olhavanjoki laskee Laatokkaan, jonka laskujoki Neva laskee Pietarissa Itämeren Suomenlahteen.[5][b]
Järven valuma-alueen pinta-ala on 4 270 neliökilometriä (km²), mikä on noin 6 % Olhavanjoen valuma-alueesta (80 200 km²) ja 20 % Mstan valuma-alueesta (23 300 km²). Järven pohjoisosaan laskee lännestä tuleva Radunka, jonka kautta virtaa useimmat Imoložjen (Имоложье) ympäristön järvien vedet. Vastarantaan laskee Rudnevka, joka on Karpovyi Prudin (Карповый пруд) ja Jaštšinon (Ящино) yhteinen laskujoki. Suurin laskujoki Tsna tulee etelästä kaupungin läpi. Myös Tsna on padottu kaupungin itäpuolella sijaitsevaksi Vyšni Volotšokin tekojärveksi (Вышневолоцкое водохранилище, Vyšnevolotškoje Vodohranilištše).[6][1][7][8][3][5][b]
Lähteet
Huomioita
- ↑ a b c Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Мстино.
- ↑ a b c d e f Asia tarkistettu Internetin karttapalvelusivustoilta kuten esimerkiksi Yandex, GeoMaps, Google Maps tai ACME.
Viitteet
Aiheesta
