Elokuva kertoo Berliinissä itseään etsivästä suomalaismiehestä, joka kiertelee ravintoloita ja ihastuu tarjoilija Morenaan.
Aikalaiskritiikki oli varovaisen kiittävää. Toisaalta elokuvaa pidetään Mänttärin tärkeänä työnä, joka on sympaattinen, persoonallinen, sopivasti sekopäinen, ja sen vihjaileva kuvakieli on Mänttärin siihenastisesta parasta. Toisaalta kuitenkin todetaan, että se on auttamattoman kotikutoinen, harrastelijamainen elokuva tyylikkäässä paketissa.[1] Myöhempi kriitikko vertaa elokuvaa omakustaneena julkaistavaan kepeään mietekokoelmaan, jonka julkaisuperustana on suuri sanomisen tarve[2].
