Sekä Maronin kirjat että hänen terävät artikkelinsa Der Spiegelissä ovat ollet suosittuja.[1] Hänen teoksensa ilmaisevat konservatiivisia poliittisia näkemyksiä. Hänet palkittiin vuonna 1992 kuuluisalla Kleist-palkinnolla, joka myönnetään vuosittain merkittäville saksalaisille kirjailijoille, ja vuonna 2003 Friedrich Hölderlin-palkinnolla.lähde?
Maronia on syytetty kytkennöistä Stasiin, joita hän ei ole kiistänyt.[1]
Teokset
Flugasche (1981)
Herr Aurich (1982)
Das Mißverständnis (1982)
Die Überläuferin (1986)
Stille Zeile Sechs (1991)
Nach Massgabe meiner Begreifungskraft: Essays und Artikel (1993)
Animal Triste (1996)
suomennos: Animal triste – rakkauden jälkeen. Suomentaja Jukka-Pekka Pajunen. Isbn 978-951-1-14564-6
Pawels Briefe (1999)
Endmoränen (2002)
Quer über die Gleise (2002)
Wie ich ein Buch nicht schreiben kann und es trotzdem versuche (2005)