Moisei Solomonovitš Uritski (ven. Моисе́й Соломо́нович Ури́цкий; 1873 – 30. elokuuta 1918) oli venäläinen vallankumouksellinen. Vuonna 1917 hän liittyi bolševikkeihin ja kuului lokakuun vallankumouksen jälkeen puolueen johtokaartiin. Uritskin murha elokuussa 1918 yhdessä samaan aikaan tapahtuneen Leninin murhayrityksen kanssa laukaisi salaisen poliisin Tšekan laajamittaisen terroriaallon.^[1]

Uritski syntyi Kiovan läänin Tšerkasyssa juutalaisen kauppiaan perheeseen. Vuonna 1897 hän valmistui Kiovan yliopiston juridisesta tiedekunnasta. Vallankumoukselliseen liikkeeseen Uritski liittyi 1890-luvun alussa. Vuonna 1898 hänestä tuli Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen jäsen. Vuonna 1899 Uritski karkotettiin Jakutiaan. Vuoden 1903 jälkeen hänestä tuli menševikki. Vuoden 1905 vallankumoukseen hän osallistui Pietarissa ja Krasnojarskissa. Vuonna 1906 karkotettiin Vologdaan ja myöhemmin Arkangelin lääniin. Vuonna 1914 muutti ulkomaille.

Helmikuun vallankumouksen jälkeen Uritski palasi Venäjälle ja liittyi bolševikkipuolueeseen. Elokuussa 1917 hänet valittiin puolueen keskuskomitean jäseneksi ja maaliskuussa 1918 keskuskomitean kandidaattijäseneksi. Uritski oli yksi lokakuun vallankumouksen johtajista. Sen jälkeen hän toimi ulkoministeriön ja perustuslakia säätävän kokouksen järjestämiskomitean komissaarina. Helmikuussa 1918 Uritski nimitettiin Pietarin vallankumouksen puolustuskomitean jäseneksi. Maaliskuussa hänestä tuli Pietarin tšekan johtaja.^[2]

30. elokuuta 1918 entinen tykistökoulun kadetti Leonid Kannegiser ampui Uritskin Tšekan päämajan odotussalissa. Isän mukaan nuorukainen halusi kostaa Uritskin käskystä tapetun parhaan ystävänsä kuoleman. Viranomaisten mukaan taustalla oli salaliitto. ^[3]

Uritski on haudattu Pietarin Mars-kentälle. Neuvostoliitossa Uritskin mukaan nimettiin asutuskeskuksia, katuja ja muita kohteita.

• Beevor, Anthony: Venäjän vallankumous ja sisällissota. (Alkuteos Russia: Revolution and Civil War 1917–1921. Suomentanut Markku Päkkilä. WSOY, 2022. ISBN 9789510482193