Bahonar opiskeli islamilaista teologiaa Qominseminaarissa, jossa hänen opettajanaan oli ajatollahRuhollah Khomeini. Myöhemmin Bahonar oli uskontotieteen opettajana Teheranin yliopistossa.[2] Hän julkaisi myös oppikirjoja islamista.[1] Hän oli Khomeinin uskollinen kannattaja tämän maanpakovuosien aikana. Bahonar vangittiin vuosina 1964 ja 1975 hänen arvosteltuaan šaahiMohammed Reza Pahlavin hallintoa. Vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeen Bahonar osallistui uuden perustuslain laadintaan ja Khomeinia tukeneen islamilaisen tasavaltalaispuolueen perustamiseen. Hänet nimitettiin maaliskuussa 1981 Iranin opetusministeriksi, missä tehtävässä hän jatkoi edeltäjänsä, pääministeriksi siirtyneen Mohammad Ali Rajain aloittamaa Iranin yliopistojen puhdistusta länsimaisista vaikutteista.[2] Bahonarin tehtäviin kuului myös kulttuurin ja julkaisutoiminnan ”islamilaisen johdatuksen” valvominen ja sensuuri.[1]
Kun islamilaisen tasavaltalaispuolueen puheenjohtaja Mohammad Beheshti kuoli puolueen päämajaan kohdistuneessa suuressa pommi-iskussa kesäkuussa 1981, Bahonar valittiin tämän seuraajaksi. Hieman myöhemmin presidentiksi valittu Rajai ehdotti Bahonaria uudeksi pääministeriksi. Saatuaan parlamentin hyväksynnän Bahonar nimitettiin tehtävään 4. elokuuta 1981, mutta hän epäonnistui pyrkimyksessään lopettaa hallintoon kohdistuneet väkivaltaiset iskut. Bahonar, Rajai ja kolme muuta henkilöä saivat surmansa uudessa pommi-iskussa Teheranissa 30. elokuuta 1981.[2][1] Salkkuun kätketty pommi räjähti pääministerin työhuoneessa presidentin läsnä ollessa.[1] Mikään ryhmä ei tunnustautunut tämän tai edellisen pommi-iskun tekijäksi, mutta Iranin hallitus julisti syylliseksi molempiin radikaalin Kansan mujahedin -järjestön (MEK).[3] Pommisalkun tuojaksi pääteltiin turvallisuusjoukkojen upseeriksi soluttautunut MEK:n agentti Massoud Kashmiri, jota ei saatu kiinni.[1]
