Beheshti oli šiialainen uskonoppinut, joka opiskeli islamilaistateologiaaQominseminaarissa. Valmistuttuaan hän asui 1960-luvulla vuosia Euroopassa ja toimi muun muassa Länsi-SaksanHampurissa iranilaisten vaihto-opiskelijoiden mullahina. Palattuaan Iraniin hän oli 1970-luvun alussa maan opetusministeriön uskonnollisena neuvonantajana. Beheshti kuitenkin vastusti šaahiMohammed Reza Pahlavin hallintoa ja kannatti maanpakoon ajettua ajatollah Ruhollah Khomeinia, joten hänet vangittiin.[1] Myöhemmin Beheshti asettui maanpakoon Khomeinin kanssa.[2]
Beheshti osallistui tärkeänä henkilönä vuoden 1979 islamilaiseen vallankumoukseen. Khomeini nimitti hänet vallanvaihdon kynnyksellä 6. helmikuuta 1979 jäseneksi islamilaiseen vallankumousneuvostoon, jonka ensimmäiseksi sihteeriksi hän pian kohosi. Beheshtin johdolla perustettiin islamilainen tasavaltalaispuolue, ja hän toimi sen pääsihteerinä. Puolue oli linjauksissaan lähellä Khomeinia ja kohosi parlamentin eli Majlesin suurimmaksi puolueeksi. Beheshtin on sanottu olleen vallankumouksen alkuvuosina Iranin toiseksi vaikutusvaltaisin henkilö Khomeinin jälkeen.[1] Khomeini nimitti Beheshtin vuonna 1980 Iranin ylituomariksi.[3] Hänellä oli tärkeä rooli Iranin panttivankikriisin pitkittämisessä ja uskonnollisten johtajien kanssa riitaantuneen presidentti Abolhassan Banisadrin erottamisessa kesäkuussa 1981.[1] Banisadrin eron jälkeen Beheshti kuului kolmihenkiseen neuvostoon, joka hoiti tilapäisesti presidentin tehtäviä.[2]
Vallan keskittäminen islamilaiselle tasavaltalaispuolueelle johti rajuihin vastaiskuihin. Beheshti kuoli 28. kesäkuuta 1981 puolueen päämajaan kohdistuneessa suuressa pommi-iskussa. Iskussa sai surmansa kaikkiaan 73 ihmistä, joukossa neljä ministeriä ja 27 Majles-edustajaa. Iskun tekijäksi julistettiin radikaali Kansan mujahedin -järjestö, joka ei tosin itse ilmoittautunut sen tekijäksi.[4]
