Horáková hirtettiin Pankrácin vankilassa Prahassa.[3][4] Hänen maallisia jäännöksiään ei ole löydetty.[3]
Hänen tuomionsa kumottiin vuonna 1968, Prahan kevään aikana, ja 1990-luvulla samettivallankumouksen jälkeen hänet rehabilitoitiin täysin[1]. Hänelle on myös myönnetty postuumisti Tomáš Garrigue Masarykin ritarikunnan 1. luokan kunniamerkki[1] ja Valkoisen kaksoisristin ritarikunnan 1. luokan risti.[5]
Milada Horáková (o.s. Králová) syntyi Prahassajoulupäivänä 1901.[1] Ollessaan 17-vuotias, ensimmäisen maailmansodan viimeisenä vuotena, hänet erotettiin koulusta, koska hän oli osallistunut sodanvastaiseen mielenosoitukseen.[1] Hän jatkoi toisen asteen koulunkäyntinsä loppuun sodan jälkeen vastaperustetussa Tšekkoslovakiassa ja opiskeli sen jälkeen oikeustiedettä Kaarlen yliopistossa, jossa hän suoritti tutkinnon vuonna 1926.[1] Alkuvaiheessa hänen poliittiseen uraansa vaikutti senaattori Františka Plamínková, Naisten kansallisen neuvoston (tšek.Ženská národní rada) perustaja.
Vuonna 1927 Milada Králová meni naimisiin Bohuslav Horákin kanssa. Heidän tyttärensä Jana syntyi vuonna 1933.
Vuosina 1927–1940 hän toimi Prahan kaupungin sosiaalivirastossa. Hän keskittyi yhteiskunnallisiin oikeudenmukaisuuskysymyksiin ja erityisesti hänestä tuli naisten tasa-arvon näkyvä puolestapuhuja. Hän oli myös Tšekkoslovakian Punaisen Ristin aktiivijäsen.[6] Vuonna 1929 hän liittyi Tšekkoslovakian kansallissosialistiseen puolueeseen[7] (jolla nimien yhtäläisyydestä huolimatta ei ollut mitään tekemistä saksalaisen kansallissosialismin eli natsismin kanssa, jota se päinvastoin vastusti jyrkästi).
Sota-aikainen vastarinta
Saksan miehitettyä Tšekkoslovakian vuonna 1939 Horákovásta tuli maanalaisen vastarintaliikkeen aktiivinen jäsen. Vuonna 1940 Gestapo vangitsi sekä hänet että hänen aviomiehensä sotaa edeltävän ajan poliittisen toiminnan vuoksi. Hänet vietiin Therensienstadtin keskitysleirille ja sieltä myöhemmin useisiin vankiloihin Saksassa.
Kesällä 1944 Horáková joutui Dresdenissä oikeuden eteen. Vaikka syyttäjä vaati hänelle kuolemanrangaistusta, hänet tuomittiin 8 vuodeksi vankeuteen. Amerikkalaiset vapauttivat Horákován vankilasta Baijerissa huhtikuussa 1945.[8]
Poliittinen toiminta sodan jälkeen
Vuonna 1945 Tšekkoslovakian vapautuksen jälkeen Horáková palasi Prahaan ja liittyi uudelleen perustetun Tšekkoslovakian kansallissosialistisen puolueen johtoryhmään. Hänestä tuli väliaikaisen kansalliskokouksen jäsen. Vuonna 1946 hänet valittiin kansalliskokoukseen Etelä-Böömin läänin edustajana.
Poliittisessa toiminnassaan hän keskittyi jälleen naisen asemaan yhteiskunnassa ja vahvistamaan Tšekkoslovakian demokraattisia instituutioita. Pian kommunistien 1948 tekemän vallankaappauksen jälkeen hän erosi parlamentista protestiksi. Toisin kuin monet puoluetoverinsa, hän ei paennut maasta länteen vaan jatkoi poliittista toimintaansa Prahassa. Mutta 27. syyskuuta 1949 hänet pidätettiin, ja häntä syytettiin kommunistihallituksen vallasta syöksemistä tavoittelevan salahankkeen johtamisesta.[9]
Oikeudenkäynti ja teloitus
Ennen oikeudenkäyntiä Tšekkoslovakian valtion turvallisuuspalvelu StB kuulusteli Horákováa ja hänen kannattajiaan ankarasti käyttäen sekä fyysistä että psykologiasta kidutusta. Häntä syytettiin maanpetoksellisesta salahankkeesta ja vakoilusta Yhdysvaltojen, Ison-Britannian, Ranskan ja Jugoslavian hyväksi. Todisteeksi tästä väitetystä salahankkeeksi esitettiin muun muun muassa hänen osallistumisensa syyskuussa 1948 pidettyyn Tšekkoslovakian kansallisosialistisen puolueen, Tšekkoslovakian sosiaalidemokraattisen puolueen ja Kansanpuolueen poliitikkojen kokoukseen, jonka tarkoituksena oli keskustella maan uudesta poliittisesta asemasta. Häntä syytettiin myös kontaktien ylläpitämisestä maasta länteen paenneisiin poliitikkoihin.[3]
Oikeudenkäynti Horákováa ja kahtatoista muuta vastaan aloitettiin 31. toukokuuta 1950 Sen oli tarkoitus olla samanlainen näytösoikeudenkäynti, jollaisia Neuvostoliitossa oli järjestetty suurten puhdistusten aikana 1930-luvulla. Sitä valvoivat neuvostoliittolaiset tarkkailijat ja sitä tuki kommunistiviranomaisten järjestämä laaja kampanja, jossa syytetyille vaadittiin kuolemantuomiota. Valtion syyttäjiä johti Josef Urválek, ja heihin kuului myös Ludmila Brožová-Polednová.[9][10] Oikeudenkäyntiä johdettiin huolellisesti, jotta syytetyt varmasti tunnustaisivat. Horáková oli ainoa poliittisena vankina teloitettu nainen.[1]
Vuonna 2005 löydetty tallenne oikeudenkäynnistä osoittaa, että Horáková puolusti rohkeasti poliittisia ihanteitaan. Vedoten Tšekkoslovakian aikaisempien demokraattisten presidenttien, Tomáš Masarykin ja Edvard Benešin arvoihin hän julisti, ettei maassa pidä ketään tuomita kuolemaan eikä vangita mielipiteidensä vuoksi.[11]
Albert Einsteinin sähke, jossa vaadittiin syytettyjä vapautettaviksi
Milada Horáková tuomittiin kuolemaan 8. kesäkuuta samoin kuin kolme hänen tukijaansa (Jan Buchal, Oldřich Pecl ja Záviš Kalandra). Lännessä monet tunnetut henkilöt kuten tiedemies Albert Einstein, Britannian entinen pääministeri Winston Churchill ja Yhdysvaltain entinen ensimmäinen nainen Eleanor Roosevelt vetosivat hänen puolestaan, jottei häntä teloitettaisi, mutta tuomio kuitenkin pantiin täytäntöön. Horáková hirtettiin Pankrácin vankilassa Prahassa 27. kesäkuuta 1950, 48-vuotiaana.[3] Hänen viimeisten sanojensa kerrotaan olleen: "Olen hävinnyt tämän taistelun, mutta jätän sen kunnialla. Rakastan tätä maata. Rakastan tätä kansaa, taistelen sen hyvinvoinnin puolesta. Lähden kantamatta kaunaa teille. Toivon teille, toivon teille..."[12]
Teloituksen jälkeen Horákován ruumis poltettiin Strašnicen krematoriossa, mutta hänen tuhkaansa ei palautettu omaisille. Ei tiedetä, mitä sille tehtiin.[13]
Maineen palautus ja kunnianosoitukset
Memorial to Milada Horákován muistomerkki.
Milada Horákován tuomio julistettiin mitättömäksi kesäkuussa 1968 Prahaan kevään aikana. Kun Neuvostoliitto pian kuitenkin miehitti Tšekkoslovakian, hänen maineensa palautusprosessi jouduttiin keskeyttämään. Lopullisesti hänet rehabilitoitiin vasta vuoden 1989 samettivallankumouksen jälkeen.
Vuonna 1990 Letná, joka on yksi Prahan pääkaduista, nimettiin hänen kunniakseen nimelle Ulice Milady Horákové. Hänelle myönnettiin postuumisti vuonna 1991 Tomáš Garrigue Masarykin ritarikunnan 1. luokan kunniamerkki[1]. Hänen teloituksensa vuosipäivä 27. kesäkuuta on Tšekissä julistettu kommunistihallinnon uhrien muistopäiväksi.[1]
Ainoa Horákován oikeudenkäynnin vielä elossa ollut syyttäjä Ludmila Brožová-Polednová tuomittiin 86-vuotiaana 11. syyskuuta 2008 kuudeksi vuodeksi vankeuteen osallisuudesta Milada Horákován oikeusmurhaan. Hänet kuitenkin vapautettiin terveydellisistä syistä ja korkean ikänsä vuoksi jo tammikuussa 2010, ja hän kuoli 15. tammikuuta 2015.[14]
Perhe
Milada Horákován aviomies Bohuslav Horák välttyi vuonna 1949 pidätykseltä, koska hän oli paennut Länsi-Saksaan, josta hän myöhemmin muutti Yhdysvaltoihin. Heidän tyttärensä Jana, joka äitinsä kuollessa oli 16-vuotias ja jonka hänen tätinsä otti hoiviinsa, pääsi tapaamaan isänsä Yhdysvalloissa seuraavan kerran vasta vuonna 1968.[15]
Horákován viimeiset kirjeet, myös hänen aviomiehelleen ja tyttärelleen lähettämänsä, on julkaistu englanniksi käännettyinä.[16]
Elämäkerrallinen elokuva
Marraskuussa 2017 julkaistiin tšekkiläis-yhdysvaltalaisena yhteistyönä valmistettu elämäkerrallinen elokuva Milada. Siinä Horákován osaa esittää israelilais-yhdysvaltalainen näyttelijätär Ayelet Zurer. Englanninkielistä tuotantoa ohjasi tšekkiläissyntyinen David Mrnka, joka toimi myös yhtenä käsikirjoittajista.[17]
.jpg)
