Mikonkatu Esplanadin kohdalla Kaisaniemen suuntaan 1900-luvun alussa.Liikennettä Mikonkatu 9:n kohdalla 1920-luvulla.
Mikonkatu on nimetty vuonna 1820 Venäjän keisarinAleksanteri I:n veljen, suuriruhtinas Mikaelin (1798–1849) mukaan. Nykyisen pituutensa ja muotonsa katu sai vuonna 1830. Kadun virallisena suomenkielisenä nimenä oli vuosina 1909–1928 Mikaelinkatu.[1]
Näkymä Yliopistonkadun suunnasta kohti Aleksanterinkatua vuonna 2003, ennen raitiotien rakentamista.Aleksanterinkadun ja Pohjoisesplanadin välinen kävelykatu.
Mikonkadulle on asennettu raitiotiekiskot, jotka kulkevat Rautatientorin itäistä laitaa pitkin Kaivokadulle. Tätä Vilhonkadun–Mikonkadun reittiä raitiovaunut kulkivat molempiin suuntiin vuoteen 1950 saakka,lähde? jolloin Kaivokadulta reitti Kaisaniemen suuntaan avattiin Kaisaniemenkatua pitkin. Kaisaniemestä Kaivokadulle raitiovaunut kulkivat Vilhonkatua ja Mikonkatua pitkin vuoteen 1994 saakka, jolloin Kaisaniemenkadun raitiotie kaksisuuntaistettiin. Vilhonkadun–Mikonkadun reittiä käytetään yhä raitiovaunujen tilausajokäytössä, kuten Spårakoffin liikennöinnissä.
Mikonkadulle välille Aleksanterinkatu–Kaivokatu valmistui alkuvuodesta 2009 kaksiraiteinen, osin limittäin kulkeva raitiotie. Osuutta on kutsuttu myös raitiokävelykaduksi.
Merkuriuksen liikepalatsi (Mikonkatu 1–Pohjoisesplanadi 33), joka tunnetaan myös nimellä Böckermannin talo, on kuusikerroksinen liike- ja toimistotalo Antilooppi-korttelissa. Talon rakennuttivat vuosina 1888–1890 kauppias A. F. Böckermann ja rakennusmestari H. W. Nordberg ja talon suunnitteli arkkitehti Selim A. Lindqvist apunaan arkkitehti Elia Heikel.
Wreden talo (Mikonkatu 2–Pohjoisesplanadi 35) Gaselli-korttelissa on arkkitehti K. A. Wreden suunnittelema ja rakennusmestari J. H. Heleniuksen vuonna 1888 rakennuttama viisikerroksinen liike- ja asuintalo. Sen halki kulkee Wreden pasaasi, joka oli Helsingin ensimmäinen kauppakuja.[2]
Vakuutusyhtiö Pohjolan toimitalo (Mikonkatu 3–Aleksanterinkatu 44) Antilooppi-korttelissa valmistui 1901 suunnittelijana arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren ja Saarinen. Talon ulkoseinät ovat näyte kansallisromantiikan kiviarkkitehtuurista. Suomen kansanrunoudesta sekä eläin- ja kasvimaailmasta kertoo kuvanveistäjä Hilda Flodinin vuolukiviornamentiikka.
Centralin talo (Mikonkatu 4–Aleksanterinkatu 46) Gaselli-korttelissa rakennettiin jatkoksi Wreden taloon syksyllä 1890. Liikepalatsin rakennuttajana toimi Julius Tallberg ja suunnitelmat oli laatinut arkkitehti K. A. Wrede edellisenä vuonna. Centralin talon valmistuttua Wreden pasaasi ulottui yhtenäisenä Pohjoisesplanadilta Aleksanterinkadulle.[3]
Lundqvistin liiketalo (Mikonkatu 5–Aleksanterinkatu 13) Hamsteri-korttelissa valmistui 1900, arkkitehtina Selim A. Lindqvist. Talossa toimi pitkään katuosoitteesta Aleksanterinkatu 13 liikenimensä muokannut Aleksi 13.
Atlas-talo (Mikonkatu 6–Aleksanterinkatu 15) Jänis-korttelissa on arkkitehti Gustaf Nyströmin vuonna 1889 suunnittelema, vuonna 1890 valmistunut rakennus. Piharakennukset ovat arkkitehti C. Kiseleffin vuonna 1876 ja arkkitehtitoimisto Kiseleff & Heikelin vuonna 1880 suunnittelemia. [4]
Agroksen talo (Mikonkatu 7–Yliopistonkatu 10, ent. Hallituskatu 14) Hamsteri-korttelissa on arkkitehti Selim A. Lindqvistin vuonna 1909 suunnittelema rakennus. Agroksen talo rakennettiin alun perin arkkitehti Waldemar Aspelin suunnitteleman vuonna 1903 rakennetun pienen makasiinirakennuksen ympärille, joka pysyi rakennuksen osana viimeiseen korjaukseen asti. Rakennus on tunnettu myös siinä pitkään sijainneen Renlundin rautakaupan nimellä[6]
Entisen Atlas Pankin pankki- ja liiketalon (Mikonkatu 9–Yliopistonkatu 7) arkkitehtuurikilpailussa voiton veivät arkkitehdit Jussi ja Toivo Paatela. Alkuperäisten piirustusten mukaan rakennuksesta olisi tullut viisikerroksinen, mutta se rakennettiin kahdeksankerroksiseksi. Julkisivuveistokset ja pääoven reliefit on suunnitellut Gunnar Finne. Pankin sisustuksen suunnitteli Arttu Brummer ja Antti Salmenlinna toteutti sisätilojen maalauskoristelun. Pankki meni konkurssiin 1930-luvun alussa, jonka jälkeen pankkisaliin sisustettiin elokuvateatteri Bio Rea vuonna 1936.[7]
.jpg)
.jpg)
