Neuvostoliitossa koneen korvasi MiG-21. Shenyang J-6 pysyi Kiinan kansanarmeijan ilmavoimien pääkoneena ja siitä kehitettiin edelleen Nanchang Q-5 -rynnäkkökone (Nato-raportointinimiFantan). Huolimatta iästään MiG-19 ja sen seuraajilla oli hyvä hallittavuus matalalla ja yllättävän suuri nousunoupeus. Lisäksi niiden tehokkaat tykit tekivät niistä pelottavia vastustajia lähitaistelussa.
Kuvaus
MiG-19 oli suunniteltu torjuntahävittäjäksi. Alkuperäinen MiG-19F ja MiG-19PF-mallit kärsivät pitkittäissuuntaisia hallittavuusongelmia äänivallin läheisyydessä, mikä johtui MiG-17-koneesta tuodusta pyrstöstä ja johtivat pikaiseen uudelleensuunnitteluun. Kaikki MiG-19-versiot kärsivät ensimmäisten sukupolvien suihkumoottoreiden ongelmista ja usein moottorit eivät käynnistyneet ellei konetta ollut käännetty tuulen suuntaan. Päästyään ilmaan MiG-19 suoriutui paljon paremmin ja kaksimoottorinen, laajasiipinen hävittäjä oli turvallisempi lentää kuin ensimmäiset deltasiipiset lentokoneet. Koneessa oli nopeuden mukaisesti säätyvä hydraulitehosteinen ohjausjärjestelmä.lähde?
NL-37 -konetykki ja kaksi NR-23 -konetykkiä
Ensimmäiset MiG-19F (NATO Farmer-A) ja MiG-19PF (NATO Farmer-B) käyttivät samaa aseistusta kuin MiG-17. Siihen kuului kaksi NR-23 ja yksi NL-37-konetykkiä. MiG-19S (NATO Farmer-C) -malli oli aseistettu kolmella 30 mm NR-30-tykillä ja joko pommeilla tai raketeilla. Tätä muunnosta valmistettiin pääasiassa Tšekkoslovakiassa. Torjuntahävittäjämallissa MiG-19PM (NATO Farmer-D) tykki oli poistettu ja sen tilalla oli RP-5 Izumrud -tutka (NATO 'Scan Odd') sekä neljä tutkaohjautuvaa K-5 (NATO AA-1 'Alkali') -ilmasta-ilmaanohjusta. Mikojan kehitti kaksipaikkaisen koulutusmallin MiG-19U, mutta sitä ei otettu tuotantoon, koska kaksipaikkaisia MiG-15-koulutuskoneita pidettiin riittävinä (tosin Kiinan kansantasavalta tuotti oman harjoituskoneversion, JJ-6).[4]
Hankintasuunnitelma Suomeen
Folland Gnat Mk.1 -koneiden hankinta kiristi ilmapiiriä Neuvostoliiton ja Suomen välillä YYA-sopimuksen kautta.
Toukokuussa 1960 Suomessa pääesikunta laati salaisen muistion kaluston hankinnasta Neuvostoliitosta. Hävittäjän osalta tehtävään nimettiin tuolloin everstiluutnantti Lauri Pekuri. Hän koelensi tyypin ja totesi sen aliääninopeuksilla ominaisuuksiltaan hyväksi onnistuneen ohjausjärjestelmän ansiosta.
Lähestyttäessä äänennopeutta ja hieman sen yläpuolella ohjattavuus ei ollut yhtä hyvä, ja koneen siipi vajosi voimakkaasti. Koneen liikehtimiskyky
suurissa korkeuksissa ei myöskään vakuuttanut häntä.
Pekuri ei puoltanut koneen hankintaa erityisesti ohjusaseistuksen puutteen vuoksi, sillä hän ei saanut sellaisen olemassaolosta mitään viitteitä. Muutoin koneeseen perehdyttäminen ja esittely olivat perusteellista.
Hän sai myös tietää, että koneen valmistus oli jo lopetettu, ja että uudet suorituskykyisemmät tyypit MiG-21 ja Suhoi Su-7 olivat jo suunnitellut ja tulossa palvelukseen muutaman vuoden kuluessa.[5]selvennä
