Miina Härma (ent. Hermann^[1], 9. helmikuuta 1864 – 16. marraskuuta 1941) oli virolainen säveltäjä, urkuri ja kuoronjohtaja^[1]. Hänen kuoromusiikkituotantonsa on laaja, ja monet hänen teoksistaan kuuluvat virolaisten kuorojen vakituiseen ohjelmistoon.

Valmistuttuaan Pietarin konservatoriosta vuonna 1890 Härma jäi työskentelemään Pietariin. Hän myös esiintyi urkurina Pietarissa, Virossa, Saksassa ja Suomessa. Hän asettui vuonna 1894 Tarttoon, mutta asui vuosina 1903–1915 Venäjän Kronstadtissa. Palattuaan Tarttoon hänestä tuli vuonna 1917 musiikin opettaja paikallisessa koulussa, joka nykyisin tunnetaan Miina Härma Gümnaasiumina. Härma työskenteli lisäksi muun muassa musiikkilehdissä ja johti lukuisia kuoroja. Hänen vuosina 1894–1904 johtamansa Miina Hermanni Segakoor teki myös lukuisia konserttimatkoja ulkomaille, mm. Suomeen. Miina Härma vieraili itse Suomessa useaan otteeseen myöhemminkin. Hän sävelsi useita lauluja ja mm. laulunäytelmän Kalev ja Linda (1897).

Härma teki taiteellista yhteistyötä runoilija Anna Haavan kanssa. Hän kuoli Tartossa ja hänet haudattiin Raadin hautausmaalle.

• Toivo Haapanen ym. (toim.): Musiikin tietokirja, s. 190–191. Helsinki: Otava, 1948.

• Miina Härman elämästä ja sävellyksistä (Arkistoitu – Internet Archive). (viroksi)
• Miina Härma Estonian Music Information Centressä (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
• Alma Haavamäe-Hiitonen : Miina Härma 75-vuotias. Kansallinen herättäjä, virolaisen laulun luoja, Helsingin Sanomat, 09.02.1939, nro 38, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot