Metsäomenapuu

Metsäomenapuu
Uhanalaisuusluokitus

Puutteellisesti tunnettu [1]

Suomessa: Vaarantunut

Puutteellisesti tunnettu

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Amygdaloideae
Tribus: Maleae[2]
Suku: Omenapuut Malus
Laji: sylvestris
Kaksiosainen nimi

Malus sylvestris
(L.) P.Mill.

Katso myös

  Metsäomenapuu Wikispeciesissä
  Metsäomenapuu Commonsissa

Metsäomenapuu (Malus sylvestris) on Euroopassa laajalle levinnyt villi omenapuulaji. Laji on Suomessa uhanalainen ja rauhoitettu.[3]

Ulkonäkö ja koko

Metsäomenapuun kukkia.

Metsäomenapuu on pieni pensasmainen puu, joka kasvaa enintään 8 metriä korkeaksi. Ulkonäöltään se muistuttaa sukulaistaan tarhaomenapuuta (Malus domestica). Runko on harvoin suora, ja oksat ovat haaraisia ja jäykin orapiikein varustettuja. Lehdet ovat kooltaan 3–8 cm, ja muodoltaan puikeat ja sahalaitaiset. Kukinto on valkoinen tai vaaleanpunainen. Metsäomenapuu kukkii touko–kesäkuussa. Hedelmänä on pieni pyöreä omena, halkaisijaltaan vain 1–2 cm. Maultaan vihreä omena on hyvin kitkerä, eikä sovellu ihmisruoaksi. Linnut ja monet nisäkkäät syövät niitä, näin levittäen niiden siemeniä.[4]

Metsäomenapuu risteytyy luonnossa tarhaomenapuun kanssa. Syntyneet jälkeläiset (M. domestica × sylvestris) ovat hedelmällisiä ja niiden erottaminen villeistä yksilöistä on vaikeaa. Risteymät ovat jo paikoin yleisempiä kuin metsäomenapuut.[5]

Levinneisyys

Metsäomenapuu kasvaa lähes koko Euroopassa Keski-Venäjälle ja Kaukasukselle saakka. Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu Pohjoismaiden eteläosiin. Lajia tavataan myös Pohjois-Amerikan länsiosissa. Suomi on metsäomenapuun levinneisyyden pohjoisrajalla. Lajia tavataan luonnonvaraisena vain Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja erittäin harvinaisena Uudenmaan rannikkoalueella.[6][7]

Elinympäristö

Metsäomenapuu on kalkinsuosija, ja se viihtyy kuivahkoissa ja kivikkoisissa rinne- ja kallionaluslehdoissa, lehdesniityillä, metsänreunoissa ja rantapensaikoissa. Lajin leviämistä pohjoisemmaksi estää sen kylmänarkuus. Koska laji on ristipölytteinen, toisin sanoen hedelmöityäkseen kasvi tarvitsee toisen kasviyksilön siitepölyä, ja harvalukuinen, uhkaa sitä katoaminen Suomen lajistosta. Harvinaistumisen syitä on monia. Tärkeimpiä ovat laidunnuksen loppuminen saaristossa, minkä johdosta entiset kasvupaikat ovat kasvaneet umpeen, sekä metsänhakkuut, joiden yhteydessä on vahingossa tai tahallaan kaadettu myös metsäomenapuita. Suurin uhka lajille on kuitenkin sen risteytyminen tarhaomenapuun kanssa.[6]

Käyttö

Omenapuun puuaines on hyvin lujaa ja sitä on käytetty tarvekalujen valmistukseen. Saaristossa ainakin soutuveneiden hankaimet eli tullat on tavattu tehdä omenapuusta. Kaarnasta saatavaa keltaista väriä on käytetty värjäykseen. Kukinnoista ja lehdistä on tehty uutteita joidenkin vaivojen hoitamiseen. Omenat ovat liian kitkeriä syötäviksi, mutta niistä on valmistettu muun muassa siideriä ja hilloa.[7]

Lähteet

  • Bonn, Thomas: Metsäomenapuu. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 184–185.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet

  1. ↑ Malus sylvestris IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ↑ Stevens, P. F.: Rosaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 2.4.2021.
  3. ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 10.5.2009.
  4. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 265.
  5. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 266.
  6. ↑ a b Bonn 1997, s. 184–185.
  7. ↑ a b Den virtuella foran: Vildapel (ruots.) Viitattu 10.5.2009.

Aiheesta muualla

Suomalaiset lehtipuut