Messerschmitt P.1092 oli saksalaisen Messerschmittin suunnitelema sarja hävittäjälentokoneita, jonka taustalla oli Willy Messerschmittin visio halvasta monitoimihävittäjästä. Tyypin kehitys käynnistyi toukokuussa 1943, mutta keskeytyi jo kaksi kuukautta myöhemmin kaikkien variaatioiden jäädessä suunnittelupöydälle. Konesarjan seitsemän eri versiota olisivat olleet yksipaikkaisia E-mallia lukuun ottamatta, josta suunniteltiin kaksipaikkaista. Koneet oli tarkoitus varustaa versiosta riippuen suihku-, sysäysputki- tai rakettimoottorilla.
Historia
Willy Messerschmitt sai idean koneesta toukokuussa 1943, kun hän oli pohtinut tapoja pudottaa Luftwaffen käyttämien eri konetyyppien määrää silloisesta 50 jopa viiteen. Messerschmitt piti Me 262 -hävittäjää tiedustelu-, pommikone- ja rynnäkköversioineen yhtenä säilytettävistä tyypeistä. Tyypin valmistusprosessi oli tosin aika- ja työvoimaintensiivinen, minkä seurauksena Messerschmitt kehitti vision halvasta monitoimihävittäjästä, jota lähdettiin kehittämään hänen nimeään kantaneen lentokonetehtaan suunnitteluosastolla projektinimellä P.1092.[1]
Kirjaimin erotellut versiot
Mallisarjan avasi P.1092A-nimellä tunnettu, yhdellä Jumo 004B -suihkumoottorilla varustettu hävittäjä. Runko olisi ollut poikkileikkaukseltaan pyöreä ja ulkomuodoltaan sikarin muotoinen. Koneen aseitukseksi kaavaillut kaksi 30 millimetrin MK 108 -tykkiä suunniteltiin asennettavan rungon etuosaan. A-mallissa olisi ollut V-peräsin, minkä lisäksi siinä suunniteltiin käytettävän Me 262:n siipiä. Voimalaite oli tarkoitus sijoittaa rungon alle, mutta tämä ei mielyttänyt Saksan ilmailuministeriön arvioijia, sillä sijoituspaikka olisi lisännyt ulkoisten esineiden moottoriin imeytymisen riskiä lentoonlähdöissä ja laskuissa. Riskiä olisi myös entisestään lisännyt koneeseen kaavailtu sisäänvedettävää kolmipyörälaskuteline, jonka nokkapyörä olisi sijainnut moottorin imuaukon edessä.[1]
Seuraavat P.1092B- ja -C-versiot vastasivat rakenteeltaan hyvin pitkälti A-mallia, mutta A-mallin suihkumoottori oli korvattu B-mallissa Walter HWK 509 -rakettimoottorilla ja C-mallissa kahdella Argus As 014 -sysäysputkimoottorilla. D-mallissa palattiin jälleen suihkumoottoreihin, tosin malli oli varustettu A-mallin yhden sijaan kahdella Jumo 004B-moottorilla. Mallisarjan viidennen koneen voimalaitteena olisi ollut D-mallin tapaan kaksi suihkumoottoria, minkä lisäksi raskaaksi hävittäjäksi kaavailtu versio olisi ollut kaksipaikkainen.[1]
Numeroin erotellut versiot
P.1092-konesarjan versiot eroteltiin alkuun kirjaimin, mutta tehtaan suunnitteluosasto siirtyi projektin kesken uuteen, numeropohjaiseen versiojärjestelmään. Numerojärjestelmän puitteissa kehitetyssä 8. kesäkuuta 1943 esitellyssä P.1092/1-versiossa olisi ollut pitempijänteinen siipi, jonka johtoreunan nuolikulma olisi ollut jyrkempi tyvessä ja loivempi keskeltä kärkeen. Suurempikokoisen siiven tarkoituksena oli antaa lisää tilaa sisäänvedettävälle laskutelineille ja parantaa tyypin lento-ominaisuuksia matalilla nopeuksilla. Kolmipyörälaskutelineen nokkapyörä oli tarkoitus sijoittaa moottorin imuaukon taakse. Versio oli tarkoitus aseistaa moottorin imuakon molemmille puolille sijoitetuilla kahdella 15 millimetrin MG 151/15 -konekiväärillä ja kahdella 30 millimetrin MK 108 -tykillä.[1]
P.1092/1-versiota seurasi 3. heinäkuuta esitelty P.1092/2-versio, joka oli edeltäjäänsä nähden selvästi virtaviivaisempi. Koneen perärungon oli tarkoitus olla samanlainen Me 262:n kanssa, minkä lisäksi version oli tarkoitus olla edeltäjiään kevyempi. Siihen suunniteltiin myös suurempaa ja koko mitalla saman nuolikulmaista siipeä. Versio olisi voitu varustaa myös vakiosiipeä suuremmalla kymmenmetrisella siivellä.[1]
Projektista vastannut insinööri Hornung kehitti P.1092/3-version vastauksena 1- ja 2-versioiden saamaan kritiikiin niiden rajallisesta runkotilasta. 3-versiossa ohjaamo olisi siirretty P.1106:n tapaan koneen peräosaan, hieman sivuperäsimen eteen.[1] Eturunko olisi ollut hieman aiempia versioita kapeampi. Aseistukseksi olisi voitu lisätilan ansiosta asentaa neljä MK 103 -tykkiä, ja rungon polttoainekapasiteetti olisi noussut 1 250 litraan.[2]
P.1092/4-versiossa palattiin jälleen nokan lähelle sijoitettuun ohjaamoon. Voimalaite siirrettiin samalla lyhennettyyn perärunkoon. P.1092/4:n aseistuksena olisi ollut 3-mallin tapaan neljä ohjaamon molemmin puolin asennettua MK 103 -tykkiä.[2]
20. heinäkuuta 1943 esitellyssä P.1092/5-versiossa palattiin 2-versiosta tuttuun keskirunkoon sijoitettuun ohjaamoon. 5-versiossa oli edellisiin nähden poikkileikkaukseltaan suurempi runko, mikä heikensi mallin aerodynaamisia ominaisuuksia. Projekti keskeytettiin viimeiseksi jääneen 5-version esittelyn jälkeen.[2]
Tekniset tiedot
Lähde: [3]
Versio |
P.1092A |
P.1092B |
P.1092/1 |
P.1092/2* |
P.1092/3 |
P.1092/4 |
P.1092/5
|
Miehistö
|
1
|
Kärkiväli (m)
|
8,40 |
8,50 |
7,75 (10,00)
|
9,40
|
Pituus (m)
|
9,00 |
8,23
|
9,40
|
Korkeus (m)
|
2,50 |
3,26 |
3,65
|
3,60
|
Tyhjäpaino (kg)
|
|
2 626 (2 692)
|
|
Suurin lentoonlähtöpaino (kg)
|
4 000 |
|
3 850 |
3 664 (3 730)
|
|
Suurin nopeus (km/h)
|
|
910 |
931 (914) @ 6 000 m
|
|
Lakikorkeus (m)
|
|
11 600 |
11 200 (12 100)
|
|
Lentomatka (km)
|
|
1 025 |
870 (970)
|
|
* suluissa 10-metrisellä siivellä varustetun muunnoksen tiedot.
|
Lähteet
- Ryś, Marek: German Air Projects Vol. 2 – Fighters. Redbourn, UK: Mushroom Model Publications, 2004. ISBN 83-89450-07-0 (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b c d e f Ryś 2004, s. 78–79
- ↑ a b c Ryś 2004, s. 83
- ↑ Ryś 2004, s. 80