Mercedes-Benz 300 on Daimler-Benzin vuosina 1951–1962 valmistama ylellinen Mercedes-Benz automalli. 300-malli oli tehtaan lippulaiva ja sen korikoodit olivat W186, W188 ja W189.
W186-koria valmistettiin vuosina 1951–1957 mallinimillä 300, 300 b ja 300 c. Seuraajasarja W189:ää valmistettiin vuosina 1957–1962 mallinimellä 300 d.[1] Molempia sai porrasperämallina (normaalilla ja pidennetyllä akselivälillä) ja avoautona. Lisäksi valmistettiin hieman pienempää W188-korin kaksiovista coupéa ja avoautoa vuosina 1951–1958 mallinimillä 300 S ja 300 Sc.[2][3] Kaikkien mallinumero oli 300 kolmilitraisen moottorin mukaan.
Mercedes-Benz 300:n ajo-ominaisuudet olivat hyvät ja auto oli suuntavakaa. Kyläteillä auton maavara oli kuitenkin melko pieni. Mallin takajousitus oli aikanaan ainutlaatuinen, sillä sitä voitiin sähköisesti säätää ajon aikana. Kummankin takapyörän jousituksesta vastasi kaksi kierrejousta: pääjousi ja sen sisällä ollut pienempi apujousi. Tämän lisäksi takapyörien tuentaan oli yhdistetty sähkömoottorilla aktivoitu vääntötanko-jousitus, joka toimi jäykistävänä ja ajokorkeutta vakaavana järjestelmänä maksimikuorman ollessa 365 kg alkupään mallissa. Jousituksen koventamiseksi kuljettajan täytyi vain painaa kojelaudan painiketta, jolloin sähkömoottori kääntää vääntötangot siten, että ne tarjoavat jäykemmän jousituksen.[1]
Sisustus on ylellinen. Istuimet ovat mukavat ja niiden selkänojat voi säätää haluttuun asentoon. Lisäksi etuistuimia voi säätää pituussuunnassa.[4]
W186:n 300-mallin kuusisylinterisen 2 996 cm³ M186-rivimoottorin suurin teho on 85 kW (115 hv). Sylinterin mitat (halkaisija x iskunpituus) ovat 85 mm × 88 mm. Sytytysjärjestys on 1-5-3-6-2-4. Autossa on neljä vaihdetta, jotka kaikki on synkronoitu.[4]
Mercedes-Benz 300 kiihtyi 0–50 km/h viidessä sekunnissa, 0–80 km/h 12 sekunnissa, 0–100 km/h 18 sekunnissa ja 0–130 km/h 30 sekunnissa Tekniikan Maailman koeajossa. Lehti huomautti, että harjoittelemalla olisi päässyt parempaankin kiihtyvyyteen. Huippunopeus on 160 km/h, joka ”on normaalirakenteiselle henkilöautolle harvinaisen suuri”.[4]
Mercedes-Benz 300 maksoi Suomessa vuonna 1954 1 800 000 markkaa. Länsi-Saksassa sama auto maksoi 19 900 DM. Tuontisäännöstelyn vuoksi autoa ei kuitenkaan ollut sillä hetkellä saatavana.[4]
300 mallit
W186 & W189 Tuotantoversiot
300 (W186) 1951–1954
Mercedes-Benz 300 (W186)
Malli pohjautui pitkälti alustaltaan ja tekniikaltaan vuonna 1949 julkaistuun W136-sarjan 170S-malliin ja 300:n kanssa samaan aikaan esitellyn W187-sarjan 220-malliin, vahvistaen kuitenkin rakennetta 300-mallin suurempaa painoa varten ja parantaen ajomukavuutta uudella sähköisesti aktivoidulla vääntötanko-jousituksella. Muotoilua oli päivitetty integroimalla ajovalot etulokasuojiin niiden ollessa aikaisemmin erillisissä koteloissa. Saatavilla oli lisävarusteena myös kattoluukku.
300 b (W186) 1954–1955
Mercedes-Benz 300 b (W186)
300 b:n parannuksiin kuului suuremmalla puristus-suhteella varustettu moottori, tuottaen 125 hevosvoimaa ja tyhjiöavusteiset rumpujarrut suuremmilla jarrukengillä varustettuna. Lisäksi etuovissa oli nyt pienet tuuletusikkunat, takalokasuojiin oli lisätty kromiset irtokivisuojat sekä puskureihin lisätyt lisäsuojat.
300 c (W186) 1955–1957
Mercedes-Benz 300 c (W186)
300 c:ssä takaikkunoiden kokoa oli kasvatettu, samoin kuin renkaiden leveyttä. Takapyöräntuennan keinuakseli korvattiin uudella yksi-nivelisellä keinuakselilla joka paransi ajomukavuutta. Automaativaihteisto tuli myös saataville lisävarusteena; valmistaja ei ollut kuitenkaan Daimler-Benz vaan Borg-Warner.
Liittokanslerin viraston pyynnöstä valmistettiin myös erikoismalli 100 mm pidennetyllä akselivälillä, peitettävällä aurinkokatolla ja väliseinällä varustettuna. Takamatkustamon jalkatila oli kasvanut 140 mm, joista 100 mm tuli akselivälin pidennyksen myötä ja loput 40 mm siirtämällä takaistuimia taaemmas.
300 d (W189) 1957–1962
Mercedes-Benz 300 d (W189) 1957–1962
Mallin kuuluessa nyt W189-korikoodin alle, sisälsi se lukuisia parannuksia W186-sarjan edeltäjiinsä verrattuna. 300 d käytti oletuksena pidempää 3150 mm akseliväliä ja tehokkaampaa moottoria, jonka polttoaineensyötöstä vastasi nyt kaasuttimen sijaan ajoitettu polttoaineen ruiskutus, nostaen tehon 160 hv:aan. Automaattivaihteisto oli vakiovarusteena manuaalivaihteiston ollessa lisävaruste. Maaliskuussa 1958 ZF Saginaw-ohjaustehostin tuli saataville, mutta vain automaattivaihteistolla varustettuihin autoihin. Saman vuoden joulukuussa tuli myös Behr-ilmastointijärjestelmä saataville, 300 d:n ollessa ensimmäisiä Mercedes-Benz-autoja joissa tämä oli tarjolla.
Korirakenne oli kokenut päivityksiä, etenkin kattoon ja takamatkustamoon. C-pilarin parannuksien ansiosta ikkuna-alaa voitiin kasvattaa 30%. B-pilarien puuttuessa kokonaan ja sivuikkunoiden ollessa kokonaan avattavat saatiin takamatkustamoon parantunut pilariton näkyvyys. Myös tavaratilan vetoisuus kasvoi 15% 300 c-malliin verrattuna.[1]
300 d-mallin tuotannon loppuessa maaliskuussa 1962, oli se toiseksi viimeinen putkirungolla varustettu Mercedes-Benz-automalli. 300 SL oli viimeinen putkirungolla varustettu Mercedes-Benz-auto, jonka tuotanto loppui 1963 sen seuraajamalli 230 SL:n ilmestyessä markkinoille.
300 S & 300 Sc (W188)
300 S (1952–1955)
Mercedes-Benz 300 S Roadster (W188) 1953
2-oviset 300 S-mallit esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä lokakuussa 1951. Tarjotut Cabriolet A-, coupé- ja roadster-mallit perustuivat tekniikkansa puolesta pitkälti W186-sarjaan, tosin 150 mm lyhennetyllä putkirunkoalustalla ja korkeammalla puristus-suhteella varustetulla M188-moottorilla, joka yhdessä kolmikaasuttimisella polttoaineensyötöllä tarjosi korkeamman 150 hevosvoiman tehon. Roadster- ja Cabriolet A-mallit olivat hyvin samankaltaiset, roadsterin rättikaton ollessa kevytrakenteisempi ja täysin kokoontaittuva.
300 Sc (1956–1958)
Mercedes-Benz 300 Sc Roadster (W188) 1957
Vuonna 1955 esitellyt ja seuraavana vuonna markkinoille saapuneet päivitetyt versiot olivat saaneet teknisinä uudistuksina uuden yksi-nivelisen heiluriakselin, kromilistat moottorin kylkisäleikköön ja keulasta takapyörien koteloille ulottuvat kromilistat, pienet tuuletusikkunat etuoviin sekä suuremmat merkinantovalot eteen ja taakse. Lisäksi moottori oli päivittynyt polttoaineenruiskutuksella varustettuun M199-moottoriin, jota ilmaisemaan oli lisätty krominen Einspritzmotor-kyltti takakontin kahvan alapuolelle.
Päivityksistä huolimatta 2-ovisten mallien heikon suosion johdosta niiden valmistus lopetettiin vuoden 1958 keväällä. Syynä heikkoon kysyntään on saattanut olla vuonna 1957 esitelty 300 SL:n roadster-versio, jonka modernimpi muotoilu ja 4000 saksan markkaa halvempi hinta tekivät siitä houkuttelevamman vaihtoehdon.[2][3]
.JPG)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
