McDermott’s Two Hours |
|
Nick Burbridge yhtyeen keikalla huhtikuussa 2005 |
Tiedot |
Toiminnassa |
1986–1990, 2004– |
Tyylilaji |
folk rock |
Kotipaikka |
Brighton, Englanti |
Laulukieli |
englanti |
Jäsenet |
Nick Burbridge, laulaja, kitaristi
Ben Paley, viulu
Matt Goorney, basso, banjo, huuliharppu
|
Entiset jäsenet |
Tim O’Leary
|
Levy-yhtiö |
On The Fiddle Records, 2007–
|
Infobox OK |
McDermott’s Two Hours on englantilainen folk rock -yhtye, jonka keulahahmo ja kantava voima on laulaja-lauluntekijä Nick Burbridge. Hänen sanoituksensa ovat usein yhteiskunnallisesti voimakkaan kantaa ottavia ja kriittisiä. Useiden kappaleiden sanoitukset pohjautuvat todellisiin tapahtumiin tai henkilöihin, esimerkiksi vuoden 1972 veriseen sunnuntaihin Derryssä[1], muiden odotusten painamana itsemurhaan päätyneeseen brightonilaispoikaan[1] tai työtapaturmassa vammautuneeseen ja laitapuolen kulkijaksi päätyneeseen Mickeyyn[2].
Historia
McDermott’s Two Hours perustettiin Brightonissa vuonna 1986. Sitä olivat edeltäneet lyhytikäiset kokoonpanot The Bliffs ja The Crack.[3] Yhtyeen keskeiset hahmot Nick Burbridge ja Tim O’Leary olivat tunteneet toisensa tuolloin jo liki vuosikymmenen, vuodesta 1978 lähtien. Parivaljakko oli kiertänyt keikoilla ympäri Englantia, ja yhdessä O’Learyn veljen Christyn kanssa he olivat myös äänittäneet Cockaigneksi ristityn kasetin.[4] Yhtyeen omalaatuinen nimi perustuu tarinaan eräästä Tommy McDermottista, joka kerran vuonna 1969 jätettiin yksin Free Derryssä Pohjois-Irlannissa toimineen piraattikanava Radio Free Derryn lähettimen luo. McDermott käytti tilaisuuden hyväkseen ja kanavan tavallisen toimintaan sekä vastarintaan kannustamisen sijaan soitti kahden tunnin ajan The Incredible String Bandiä. Lisäksi hän toisteli kuiskaten ohjetta ”rakastakaa toisianne ja pysykää rauhallisina”.[5][6]
1980-luvun loppupuoliskon McDermott’s Two Hours kiersi ahkerasti keikkailemassa esiintyen muun muassa Glastonburyn, WOMAD:n ja Readingin festivaaleilla.[7] Vuonna 1989 julkaistiin yhtyeen ensimmäisen kauden ainokaiseksi jäänyt albumi The Enemy Within. Rahoitus levyntekoon saatiin basisti Martin Pannettin new age -ystävältä, joka puolestaan oli saanut rahat perintönä[2]. Pian levyn julkaisun jälkeen Tim O’Leary päätti lähteä yhtyeestä työskennelläkseen English Shakespeare Company -teatterissa. Hetken aikaa O’Learyn korvasi viulun osalta Ben Paley, mutta vuonna 1990 yhtye päätyi hajoamaan. Hajoamisen jälkeen myös Burbridge keskittyi teatterialalle. Hän oli ollut alusta lähtien mukana vuonna 1989 perustetun Tommy McDermott’s Theatren toiminnassa käsikirjoittajana.[7]
Lyhyelläkin urallaan McDermott’s Two Hours ehti kartuttaa suosiota erityisesti energisillä live-esiintymisillään. Brightonilainen folkrockyhtye The Levellers on moneen otteeseen maininnut nimenomaan paikallisen McDermott’s Two Hoursin suurimmaksi musiikilliseksi esikuvakseen ilmeisempien vaihtoehtojen kuten The Poguesin tai The Waterboysin sijaan. Vuonna 1993 Levellers versioi McDermott’s Two Hoursin kappaleen ”Dirty Davey” kolmannelle albumilleen.[8] Seuraavana vuonna alun perin vain vinyylillä julkaistu The Enemy Within julkaistiin uudelleen CD-muodossa.[7]
Vuonna 2001 McDermott’s Two Hoursin keskeiset jäsenet, Nick Burbridge ja Tim O’Leary, palasivat yli vuosikymmenen jälkeen takaisin yhteen Levellersin basistin Jeremy Cunninghamin houkuttelemina. Cunningham ja Burbridge sopivat yhteistyöstä, johon Levellersin puolelta osallistui Cunninghamin lisäksi rumpali Charlie Heather. Cunningham ja Heather täydensivät McDermott's Two Hoursin kokoonpanoa, mutta prosessin luovasta puolesta vastasivat käytännössä Burbridge ja O’Leary. Yhteistyön tuloksena syntyi neljän päivän nauhoitussessiossa levy World Turned Upside Down.[9] Levynkanteen kokoonpanon nimeksi tuli McDermott's 2 Hours vs Levellers. World Turned Upside Down sai jatkoa vuonna 2003, kun julkaistiin McDermott's 2 Hours vs Levellersin toinen albumi Claws and Wings. Seuraavana vuonna julkaistiin vielä kolmas albumi Disorder.[8]
McDermott’s Two Hoursin esiinnyttyä kesällä 2004 Levellersin järjestämällä Beautiful Days -festivaalilla Cunningham ehdotti Burbridgelle livealbumia. Live At Ferneham Hall nauhoitettiin 26. maaliskuuta 2005 keikalla Farehamissa ja julkaistiin myöhemmin samana vuonna.[10]
20. elokuuta 2007 julkaistiin Goodbye to the Madhouse, ensimmäinen yhtyeen omalla nimellä julkaistu studioalbumi The Enemy Withinin jälkeen. Yhteydet Levellersiin eivät silti katkenneet, sillä levyn toisena tuottajana toimi yhä Jeremy Cunnigham ja masteroijana Jon Sevink. Levy myös julkaistiin Levellersin oman On The Fiddle Recordings -merkin kautta. Lisäksi ainakin rumpali Charlie Heather esiintyy levyllä vierailevana muusikkona.[11]
Jäsenet
- Nick Burbridge – laulu, kitara
- Ben Paley – viulu, taustalaulu
- Matt Goorney – basso, banjo, huuliharppu, taustalaulu
Entiset
- Tim O’Leary – mm. viulu, busuki, pillit, huuliharppu
Diskografia
- The Enemy Within (1989/1994)
- Live At Ferneham Hall (2005)
- Goodbye to the Madhouse (2007)
McDermott’s 2 Hours vs Levellers
- World Turned Upside Down (2001)
- Claws and Wings (2003)
- Disorder (2004)
Lähteet
- Burbridge, Nick: McDermott’s Two Hours (Musiikkiosio Nick Burbridgen kotisivuilla) Burbridgearts.org. (englanniksi)
Viitteet
Aiheesta muualla