Maximus af Schultén

Maximus af Schultén
Max af Schultén. Albert Edelfeltin Nylands Nationin tilauksesta maalaama muotokuva.
Max af Schultén. Albert Edelfeltin Nylands Nationin tilauksesta maalaama muotokuva.
Henkilötiedot
Syntynyt21. syyskuuta 1847
Helsinki
Kuollut13. toukokuuta 1899 (51 vuotta)
Helsinki
Ammatti kirurgi, professori
Arvonimivapaaherra

Maximus Widekind af Schultén (21. syyskuuta 1847 Helsinki – 13. toukokuuta 1899 Helsinki) oli suomalainen kirurgi ja vapaaherra. Hän oli Helsingin yliopiston kirurgian ylimääräinen professori vuosina 1883–1891 ja varsinainen kirurgian professori sekä Kirurgisen sairaalan ylilääkäri vuodesta 1891 kuolemaansa asti.[1] Hänen lihas- ja huuliplastiikkansa saivat aikoinaan paljon huomiota.[2] Hän otti ensimmäisenä Suomessa käyttöön aseptiikan leikkaussalissa.

Elämäkerta

Opinnoista professoriksi

Max af Schulténin isä oli senaatin oikeusosaston varapuheenjohtaja Otto Reinhold af Schultén. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1865 Helsingfors privatlyceumista ja valmistui yliopistolta filosofian kandidaatiksi 1870 ja maisteriksi 1873, lääketieteen kandidaatiksi 1872 ja lisensiaatiksi 1876 sekä lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1881. Hän opiskeli professori Jakob August Estlanderin johdolla ja teki 1870- ja 1880-luvulla useita opintomatkoja eri Euroopan maihin. Hänen vuonna 1878 hyväksytty väitöskirjansa käsitteli leukanivelen jäykistymistä eli ankyloosia.[1]

Af Schultén toimi vuodesta 1876 Helsingin yleisen sairaalan kirurgisen osaston apulaislääkärinä sekä vuodesta 1878 Helsingin yliopiston kirurgian dosenttina. Hakiessaan kirurgian professuuria hän laati vuonna 1882 professorinväitöskirjan, jossa esitti suorittamansa kokeellisen tutkimuksen aivovamman vaikutuksesta silmän verenkiertoon. Tutkimus sai kansainvälistäkin huomiota. Vakinainen professuuri meni Fredrik Saltzmanille, mutta af Schulténista tehtiin 1883 ylimääräinen kirurgian professori.[3] Hänet valittiin vakinaiseksi professoriksi Saltzmanin siirryttyä lääkintöhallituksen johtoon vuonna 1891.[1]

Ylilääkärinä

Af Schultén oli professuurinsa ohella myös Helsingin Diakonissalaitoksen sairaalan ylilääkäri 1883–1890 ja Kirurgisen sairaalan ylilääkäri vuodesta 1891. Kirurgisessa sairaalassa hän uudisti hoitomenetelmät. Hän otti ensimmäisenä Suomessa käyttöön aseptiikan eli käytännöt, joiden tarkoituksena oli estää kokonaan tartunnanaiheuttajien pääsy leikkaussaliin ja leikkaushaavaan. Leikkauksissa otettiin käyttöön steriloidut työvälineet ja siteet sekä sterilointiin käytetyt sublimaattiliuokset. Potilaiden nukutusaineena alettiin käyttää eetteriä kloroformin sijasta ja röntgenlaite hankittiin Kirurgiseen sairaalaan pian sen keksimisen jälkeen.[1]

Kirurgina af Schultén kehitti kekseliäitä ratkaisuja plastiikkakirurgisiin ongelmiin, kuten terveestä kudoksesta muodostetun kudoskielekkeen käytön huulien korjaamiseen huulisyöpäleikkausten yhteydessä. Hän kehitti luumädän jäännösonteloiden täyttämiseen kaksikin uutta menetelmää, vuonna 1896 sääriluuhun luukudoksen käyttöön perustuneen osteoplastian ja 1897 olka- sekä reisiluuhun lihaskudoksen käyttöön perustuneen myoplastian, joista jälkimmäinen jäi pysyvään käyttöön.[1][4] Hän myös toi Suomeen uuden nivustyrän leikkausmenetelmän.[1]

Poliittinen toiminta ja luottamustehtävät

Af Schultén oli poliittisesti aktiivinen ja nuoruudestaan asti innokas svekomanian kannattaja. Hän kuului Vikingen-lehden perustajiin. Hän edusti sukuaan aatelissäädyssä valtiopäivillä 1882, 1885, 1888, 1891, 1894 ja 1897. Hän oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 1882 ja sen puheenjohtaja 1883–1887.[1]

Lisäksi af Schulténilla oli paljon luottamustehtäviä järjestöelämässä. Hän oli muun muassa Taiteilijoiden ja kirjailijoiden eläkekassan sihteeri 1873–1883, Pohjoismaisen kirurgiyhdistyksen perustajajäsen 1882, Finska Läkaresällskapetin puheenjohtaja 1883, Terveydenhoitoyhdistyksen ja Taideteollisuusyhdistyksen hallituksen jäsen, Nylands Nation -osakunnan inspehtori vuodesta 1895 sekä urheiluharrastuksiinsa liittyen Nyländska Jaktklubbenin kommodori 1879–1884 ja Helsingin Soutuklubin perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja vuodesta 1885. Purjehduksen ja soudun ohella hän harrasti voimistelua ja miekkailua.[1]

Viimeiset vuodet

Af Schulténilla ilmeni 50-vuotiaana halvaava tylsistyminen (dementia paralytica) eli niin sanottu aivokuppa, joka alkoi haitata hänen työtään. Hän joutui luopumaan työstään vuonna 1898 ja kuoli seuraavana vuonna vain 51-vuotiaana.[1][4]

Perhe

Anna af Schultén, n. 1900

Af Schultén nai 1887 senaattori Alexander August Brunoun tyttären Anna Brunoun (1860–1928). Arkkitehti Marius af Schultén ja kirjailija Ingrid af Schultén olivat heidän lapsiaan. Kenraali Wilhelm Thesleff oli heidän vävynsä.[1] Toimittaja Hugo af Schultén ja kemisti August Benjamin af Schultén olivat Max af Schulténin veljiä.

Anna af Schultén oli suomalaisen lastensuojelun uranuurtajia. Hän perusti vuonna 1893 yhdistyksen Barnavårdsföreningen i Finland.[5]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j Scheinin, Theodor Mikael: ”Schultén, Maximus Widekind af (1847–1899)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 780–781. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 7, p. 1185. Otava 1966.
  3. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 911. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  4. ↑ a b Anestesia-aika vuoteen 1900 (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen plastiikkakirurgiyhdistys. Viitattu 7.2.2016.
  5. ↑ Pettersson, Tobias: Barnavården i Helsingfors: Ingenting var bättre förr. Hufvudstadsbladet, 2.12.2018, s. 24–25. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla