Gamelin valmistui Saint-Cyrin sotilasakatemiasta vuonna 1893. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän yleni prikaatinkenraaliksi ja divisioonankomentajaksi. Hänen uransa eteni tasasesti myös sodan jälkeen ja hänestä tuli 1931 Ranskan yleisesikunnan päällikkö ja 1935 ylimmän sotaneuvoston puheenjohtaja sekä armeijan tarkastaja. Vuonna 1938 Gamelin nimitettiin uudelleen Ranskan puolustusvoimien esikuntapäälliköksi.[1]
Toisen maailmansodan sytyttyä Gamelinista tuli Ranskassa olevien liittoutuneiden armeijoiden ylipäällikkö. Saksan hyökätessä Puolaan hän ei kannattanut hyökkäyksellisiä sotatoimia, kuten ei myöskään niin sanotun valesodan aikana. Gamelin luotti Ranskan puolustuksessa Maginot-linjaan, ja Saksan salamasotahyökkäys Ardennien yli toukokuussa 1940 tuli hänelle ikävänä yllätyksenä. Hän ei kyennyt pysäyttämään saksalaisten etenemistä ja taistelun Ranskasta ollessa kesken hänet korvattiin 19. toukokuuta Maxime Weygandilla. Ranska joutui pian antautumaan. Gamelin oli myöhemmin yhtenä syytetyistä Vichyn hallituksen järjestämässä niin sanotussa Riomin oikeudenkäynnissä ja hänet internoitiin Saksaan vuonna 1943. Sodan päätyttyä hän pääsi palaamaan Ranskaan. Gamelin julkaisi vuosina 1946–1947 kolmiosaiset muistelmansa nimellä Servir.[1]
Lähteet
↑ abcMaurice Gamelin(englanniksi)Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 10.8.2013.