Bardèche opiskeli École normale supérieuressa ja sai tohtorin arvon kirjallisuuden tutkimuksessa.[3][1] Kirjallisuuskriitikkona hän erikoistui 1800-luvun kirjailijoihin. Hän myös kirjoitti elämäkertakirjallisuutta.[1] Bardèche oli helmikuussa 1945 teloitetun Robert Brasillachin lanko ja ystävä. Kaksikko teki yhteistyötä lehdessä, jonka taustalla oli tasavaltalaisuuden vastainen, antisemitistinen ja kansalliskonservatiivinenRanskalainen toiminta -liike. Toisen maailmansodan jälkeen Bardèche sai huomiota fasistisen ajattelun puolestapuhujana.[3] Hänen pamflettinsa Nuremberg ou la Terre promise (1948) on usein nimetty ensimmäiseksi teokseksi, jossa holokausti kiistetään. Kirja herätti voimakkaita reaktioita Ranskassa ja johti yli viisi vuotta kestäneeseen oikeusprosessiin.[4] Bardèche puolusti fasismia myös julkaisuissaan Lettre à François Mauriac (1947) ja L'oeuf de Christophe Colomb (1951).[3] Vuonna 1952 hän perusti lehden Défense de l'Occident, jossa hän pyrki luomaan yhteyden perinteisen fasismin ja uusfasististen liikkeiden välille.[1][2]
