Mauna Loa on toimiva kilpitulivuoriHavaijilla. Sen nimi tarkoittaa havaijin kielellä "pitkää vuorta". Tulivuori on purkautunut vuoden 1843 jälkeen ainakin 33 kertaa. Viimeisin purkaus alkoi marraskuussa 2022 ja sitä edeltänyt maaliskuussa 1984.
Mauna Loa on kilpitulivuori Havaijin suurimmalla saarella Havaijilla. Se on maailman suurin aktiivinen tulivuori, ja sen tilavuuden on laskettu olevan ainakin 75 000 kuutiokilometriä. Sen pinta-ala merenpinnan yläpuolella on 5 100 neliökilometriä, ja se muodostaa yli puolet Havaijin saaresta.[1] Mauna Loan huippu on 4 169 metrin korkeudessa.[2]
Mauna Loa purkautui ensimmäisen kerran 0,6–1 miljoonaa vuotta sitten, jolloin se alkoi kohota Hualālain ja Mauna Kean tulivuorten väliin. Mauna Loa saavutti merenpinnan tason noin 300 000 vuotta sitten.[1] Tulivuori on syntynyt maanalaisen ns. kuuman kohdan (ts. kuuman pisteen) laavasta. Kuumat pisteet ovat litosfäärilaattojen keskiosissa sijaitsevia pylväsmäisiä, paikallaan pysyviä vulkaanisia pisteitä. Tyynenmeren litosfäärilaatta liikkuu kuuman pisteen kohdalta, ja uusi tulivuori tai tulivuorisaari syntyy.
Mauna Loan huippukaldera on Moku‘āweoweo, joka on lähes 15 neliökilometrin laajuinen ja 180 metriä syvä.[2] Kalderasta lähtee koilliseen ja lounaaseen siirrosvyöhykkeet, ja lisäksi vuoren pohjois- ja länsirinteillä on löydetty 33 purkaushalkeamaa.[3]
Mauna Loan syöksemä laava on erittäin kuumaa, juoksevaa ja emäksistä basalttilaavaa. Riskiluokittelussa basalttilaavaa purkavat tulivuoret luetaan ympäristölle vaarattomiksi: basalttinen laava ei tuki purkausaukkoja ja näin ei aiheuta räjähdysvaaraa. Basalttisten tulivuorten alueet ovatkin yleensä matkailijoiden suosiossa (esimerkiksi Hekla Islannissa).
Mauna Loa on purkautunut viimeisen 3 000 vuoden aikana noin kuuden vuoden välein ja vuoden 1843 jälkeen noin viiden vuoden välein.[3] Suurin osa purkauksista syntyy keskuskalderasta, mutta rinteiden siirrosvyöhykkeistäkin purkautuu laavaa. Yhdysvaltain asevoimien lentokoneet pudottivat vuosien 1935 ja 1942 aikana pommeja rinteeseen estääkseen laavavirran pääsyn Hilon kaupunkiin. Pieni kylä puolestaan tuhoutui kesäkuun 1950 purkauksessa. Tämän jälkeen Mauna Loa on purkautunut merkittävästi vuosina 1975, 1984 ja 2022.[1]
Mauna Loan huipulla, liki 3 400:n metrin korkeudessa, sijaitsee tutkimusasema, joka on seurannut säätä ja ilmakehän kemiallista koostumusta yhtäjaksoisesti 1950-luvulta lähtien[4]. Aseman pystytti Charles Keeling[5]. Vuonna 1958 Keeling mittasi ilmakehän hiilidioksidipitoisuudeksi 315 ppm[6]. Sen jälkeen lukema on tasaisesti noussut.[6] Vuonna 2022 lukema ylitti 418 ppm[7].