Nuori Matti Kurikka kuvattuna 16. syyskuuta 1877.[5]
Kurikka syntyi varakkaaseen maanviljelijäperheeseen; isä Aatami Kurikka oli valistunut ja kansallisesti herännyt maanviljelijä, äiti oli nimeltään Anna Pöyhönen.[6] Kurikka pääsi ylioppilaaksi Helsingin alkeisopistosta 1881 ja aloitti filosofian opinnot Helsingin yliopistossa. Hän avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1886 Anna Palmqvistin kanssa.[6][3] Vuonna 1888 hänestä tuli Viipurin Sanomien toimittaja ja myöhemmin omistaja. Lehti ajautui kuitenkin vararikkoon ja Kurikka menetti koko omaisuutensa. Vuonna 1887 ilmestynyt Kurikan Pilvenhattaroita-niminen kirja joutui takavarikkoon, koska Kurikka väitti Syvällä tammen juuret -nimisessä kirjan kertomuksessa inkeriläisen kansantarinan perusteella, että Venäjän keisari Paavali I olisi ollut Pietari III:n ja inkerinsuomalaisen talonpoikaistytön avioton poika.[7]
Kurikka toimi Työmies-lehden päätoimittajana 1897–1899. Työmiehen myötä Kurikasta tuli aktiivinen työväenliikkeen toimija, jonka sosialismi oli omanlaisensa sekoitus tolstoilais-utopistis-teosofis-sosialistisia ajatuksia. Toukokuussa 1899 Kurikka luennoi Helsingissä innostuneelle kuulijakunnalle haaveestaan ihanneyhteiskunnan toteuttamisesta. Hanketta varten perustettiin ”Kalevan Kansa” -niminen yhdistys, ja se perustikin suomalaissiirtokunnan Chillagoen kaivoskaupungin liepeille QueenslandiinAustraliaan. Kokeilu kuitenkin epäonnistui täysin epäkäytännöllisen Kurikan johdolla ja jäi käytännössä vain kymmenen kuukauden mittaiseksi telttaleiriksi, jossa suomalaiset raivasivat metsää ja valmistivat ratapölkkyjä ankeissa oloissa.[8]
”
”Levoton ja epävakaa luonne sekä harhaileva elämä estivät (Kurikkaa) saamasta aikaan pysyviä tuloksia työväenliikkeessä ja sosialistisessa aate-elämässä”
Kurikka muutti Pohjois-Amerikkaan vuonna 1900, kun hänen edustamansa linja oli jäänyt häviölle vuotta aikaisemmin Turussa järjestetyssä Suomen Työväenpuolueenperustavassa kokouksessa.[10] Kurikan johdolla perustettiin uutta siirtokuntaa varten Kalevan Kansa Colonization Company ja sanomalehti Aika.[11] Kalevan Kansa sai marraskuussa 1901 hankittua 11 000 hehtaaria maata Malcolm Islandilta (Malkosaari), joka sijaitsee Kanadan länsirannikolla mantereen ja Vancouverinsaaren salmessa Brittiläisessä Kolumbiassa. Tänne perustettiin Sointula, osuustoimintaan ja yhteistoimintaan perustuvaa ihanneyhteisö. Kurikka valittiin Sointulan presidentiksi. Sointula kuitenkin kaatui talousvaikeuksiin ja riitelyyn, ja Kurikka joutui jättämään yhteisön lokakuussa 1904. Sointula meni vararikkoon seuraavana vuonna.
Kaarlo Karin pilapiirroksessa Eetu Salin edustaa työväenliikkeen maltillista linjaa, mutta Matti Kurikka kumoaa tämän kirjoitukset. Matti Meikäläinen 17. helmikuuta 1899.
Sointulasta lähteneiden 24 poikamiehen kanssa Kurikka perusti Sammon Takojat -siirtokunnan, joka sijaitsi 50 kilometrin päässä Vancouverista. Siirtokunta eli enemmän tai vähemmän kituuttaen vuosina 1905–1912, mutta Kurikka lähti jo keväällä 1905 luentomatkalle ja palasi syyskuussa Suomeen. Suomessa hän aktivoitui politiikassa ja oli aloitteentekijänä työväen yhtymisessä suurlakkoon.
Joulukuusta 1905 alkaen Kurikka toimitti Elämä-lehteä, jossa hän toi ajatuksiaan julki. Lehden ensimmäisessä numerossa hän kertoi muun muassa vastustavansa marxismia ja pyrkivänsä "toteuttamaan sosialistista yhteiskunta-oppia teosofiian kirkkaassa valossa".[12] Lehden ja Kurikan ympärille kerääntyi kannattajajoukko, jota kutsuttiin elämäläisiksi.
Elokuussa 1906 Kurikka valittiin elämäläisten tuella Sörnäistentyöväenyhdistyksen edustajaksi SDP:n Oulun puoluekokoukseen.[13] Kurikan edustusoikeus kuitenkin evättiin äänestyksellä kokouksen ensimmäisenä päivänä 20. elokuuta. Hän oli ehdotuksen tehneen järjestysvaliokunnan mukaan asettunut julkisesti "vastustamaan sosialidemokratian oppeja ja vahingoittamaan puoluetta".
Asiasta käydyssä keskustelussa Kurikkaa puolusti kaksi puhujaa. Kun oli aika äänestää Kurikan erottamisesta, hän päätti erota itse ja perustaa uuden puolueen.[14]Suomen Sosialistinen Reformipuolue perustettiin 21. elokuuta.[15] Kurikka kertoi puolueensa taistelevan sekä kapitalistis-kirkollistavanhoillisuutta että SDP:n materialistis-anarkistista suuntausta vastaan.[16] Kurikka valittiin puoluevartion esimieheksi eli puoluejohtajaksi 9. syyskuuta pidetyssä kokouksessa.[17] 5. tammikuuta 1908 pidetty kolmas puoluekokous päätti Kurikan esityksesta lopettaa toiminnan "valtiollisena puolue-ryhmänä" ja jatkaa aatteellisena ryhmänä puoluerajoista välittämättä. Tätä tarkoitusta varten perustettiin Elämäläisten liitto.[18]
Matti Kurikka toisen puolisonsa Hanna Räihän kanssa 1900-luvun alussa.[19]
Kurikka toimi New Yorkissa ilmestyneen suomenkielisen sanomalehden New Yorkin Uutiset toimittajana ja päätoimittajana vuodesta 1908 alkaen. Häneltä ilmestyi myös useita kirjoja. Marxilaista ja materialistista historiankäsitystä jyrkästi vastustanut Kurikka palasi joulukuussa 1908 Yhdysvaltoihin. Hän oli Suomessa avioitunut toisen kerran Hanna Räihän kanssa[6], mutta mukana seuranneet vaimo ja pariskunnan tytär palasivat pian Suomeen. Ensimmäinen avioliitto oli päättynyt vuonna 1898.
Kurikka asettui asumaan maatilalle Penkereen kylään Connecticutissa. Hän eli viimeiset vuotensa kasvattamalla kanoja ja kirjoittelemalla amerikansuomalaisiin lehtiin. Kurikka myös suunnitteli uusien siirtokuntien perustamista suunnitelmien jäädessä kuitenkin ajatuksen asteelle. Lokakuussa 1915 hän kuoli Westerlyssä, Rhode Islandilla, sydänhalvaukseen.[20][21]
Matti Kurikan ensimmäinen puoliso 1886–1898 oli Anna Henriette Heikura, o.s. Palmqvist (1865–1939). Anna Heikura kuului Viipurissa eri naisjärjestöjen johtohenkilöihin sekä osallistui myös miehensä sanomalehden Viipurin Sanomain toimitustyöhön. Hän toimi sittemmin muun muassa amerikkalaisen henkivakuutusyhtiön The Mutual Lifen matkatarkastajana ja oli ensimmäinen nainen Suomessa tällaisessä tehtävässä. Erottuaan Kurikasta Anna Heikura meni toisen kerran naimisiin maanviljelyskoulunjohtaja Olli Heikuran kanssa ja asui sitten Nurmeksessa, jossa hän toimi myös kirjakauppiaana. Viimeksi hän asui Tampereella ja Helsingissä.[22][23][24][3]
↑Haapala, Pertti & Löytty, Olli & Melkas, Kukku & Tikka, Marko (toim.): Kansa kaikkivaltias – Suurlakko Suomessa 1905, s. 44–45. (ISBN 978-951-85116-7-3) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Teos, 2008.
↑Tervehdykseni. Aika : the only Finnish newspaper in Canada, 01.11.1903, nro 1, s. 3-7. Kansalliskirjasto. Viitattu 22.12.2014.
Kostiainen, Auvo: Kurikka, Matti (1863–1915)Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 25.8.2000 (päivitetty 3.5.2013). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
