Wigman kehitti omia teorioitaan liikkeestä, ja käytti usein tanssia joko täysin ilman säestystä tai vain lyömäsoitinten säestämänä. Hän esiintyi tanssijana ensimmäisen kerran 1914, mutta pääosan urastaan tanssija-koreografina hän teki ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Hänellä oli vuosien varrella tuhansia oppilaita.[2] Wigmanin suomalaisiin oppilaisiin lukeutui muun muassa Helvi Salminen.[3]