Mary Nolanin äiti kuoli syöpään ollessaan 46-vuotias. Isä ei kyennyt hoitamaan yksin viittä lastaan ja vei heidät sijaiskotiin. Mary päätyi katoliseen lastenkotiin Missourissa, missä sai lempinimen Bubbles.[1]
Mary lähti lastenkodista vuonna 1918 ja päätyi Ray veljensä kanssa isoäitinsä maatilalle. Siellä he joutuivat töihin ja heidän vanhempi sisarensa Mabel otti heidät asiasta kuultuaan luokseen asumaan. Mabel oli osa-aikainen näyttelijänä ja tutustutti myös Maryn teatterimaailmaan. Mary tähtäsi pidemmälle. Hän säästi rahaa ja matkusti New Yorkiin.[2]
New Yorkissa Mary Nolan herätti huomiota kauneudellaan ja työskenteli taidemallina. Taidepiireistä hänet löydettiin teatterilavalle ja hän käytti taiteilijanimeä Imogene Bubbles Wilson.[2]
Pian tämän jälkeen Mary kohtasi jo keski-ikäisen Frank Tinneyn. Aikalaislähteiden mukaan Tinney oli koomikkona nero. Heillä oli myrskyisä ja väkivaltainenkin suhde. Tinney otti Nolan luokseen asumaan ja lahjoi häntä koruilla ja muilla kalliilla lahjoilla. Toisaalta Tinney hakkasi Nolanin mustelmille ja tämä antoi asian olla jos ne sai peittoon näyttämömeikillä.[2]
Yksityiselämän vaikeuksista huolimatta Nolanin ura oli nousujohteessa. Hän pääsi taustatanssijasta yhdeksi Ziegfeld Folliesin näyttämötähdeksi. Vuonna 1924 oltiin keskellä skandaalia, kun Tinney löysi Nolanin toisen miehen seurasta. Mies paljastui toimittajaksi, mutta Tinney pieksi Nolanin niin pahasti, että Nolan pelkäsi kuolevansa. Asia meni poliisitutkintaan ja oikeuteen, mutta Nolan kieltäytyi antamasta todistajanlausuntoa. Suhde oli nyt toistaiseksi ohi. Nolan muutti näyttelijäliiton turvakotiin ja myös ura Bubblesina oli ohi. Pian Nolan muutti Lontooseen, minne Tinney seurasi häntä ja kieroutunut ihmissuhde jatkui.[2]
Mary Nolanin tähdittämän elokuvan Docks of San Francisco juliste, vuodelta 1932.
Tinneyn ja Nolanin suhde loppui vasta kun Nolan muutti Saksaan. Siellä hän näytteli elokuvissa vuosina 1925–1927 käyttäen taiteilijanimeä Imogene Robertson. Saksassa hän sai elokuvarooleistaan hyvät arvostelut ja UFA maksoi hänelle hyvää palkkaa. Nolanin palkka oli 1 500 Yhdysvaltain dollaria viikossa.[3]
Torjuttuaan aluksi yhdysvaltalaiset työtarjoukset Nolan päätti kuitenkin lopulta palata kotimaahansa. Hän teki sopimuksen United Artists -yhtiön kanssa ja palasi Yhdysvaltoihin tammikuussa vuonna 1927. Vanhat skandaalit oli unohdettu. Hän ryhtyi elokuvanäyttelijäksi käyttäen nyt nimeä Mary Nolan. Hän sai ylistävää kritiikkiä myös Yhdysvalloissa.[3]
Vuonna 1928 hän näytteli elokuvassa West of Zanzibar yhdessä Lon Chaney Sr.:n kanssa ja seuraavana vuonna John Gilbertin kanssa elokuvassa Desert Nights ja vuonna 1930 seurasi jälleen uusi elokuva Outside the Law.[3]Aivan kaikki eivät olleet kuitenkaan unohtaneet entiseen Bubbles Wilsoniin liitettyjä skandaaleja ja muutama naisjärjestö vastusti hänen uutta elokuvauraansa.
Nopeasti saavutettu menestys ei sopinut Nolanille. Hän kärsi jatkuvasta stressistä ja hänellä oli useita hermoromahduksia. Terveys kärsi itseaiheutetusta aliravitsemuksesta. Myös ihmissuhteet olivat ongelmallisia.[3]
Mary Nolan alkoi seurustella elokuvastudion johtajan, Eddie Mannixin kanssa. Mannix oli naimisissa ja lopetti suhteen yht´äkkiä vuonna 1930. Nolan uhkasi kertoa heidän kolmivuotisesta suhteestaan Mannixin vaimolle ja Mannix pahoinpiteli Nolanin rajusti.[4] Nolan joutui sairaalaan kuudeksi kuukaudeksi ja hänelle tehtiin 15 leikkausta. Kipuja hoidettiin morfiiniilla joka aiheutti Nolanille riippuvuuden.
Nolanin kolme viimeistä elokuvaa tehtiin 1930-luvun alussa. Elokuvat Enemies of the Law, The Big Shot ja Docks of San Francisco olivat menestyksiä. Näiden elokuvien jälkeen hän ei enää pystynyt näyttelemään ja vetäytyi julkisuudesta. Uran loppumiseen vaikuttivat huhut huonosta käytöksestä ja heroiiniriippuvuus.[3]
Näyttelijäuran päättymisen jälkeen Nolan eli tuntemattomana ja vasta hänen kuolemansa yhteydessä hänet mainittiin julkisuudessa.[3] Hän yritti luoda uraa laulajana, mutta menestys jäi vaatimattomaksi. Nolanin viimeiset vuodet olivat päihdeongelmien, talousvaikeuksien ja psykiatristen sairauksien leimaamia.
