Jokela väitteli psykologian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2007 väitöskirjallaan On the environmental genetics of depressive symptoms: focus on two serotonergic genes.[2] Vuonna 2012 Jokela väitteli myös epidemiologian ja kansanterveystieteen (public health) alalta University College Londonissa väitöskirjalla Obesity and common mental disorders: Examination of an association with alternative longitudinal models.[2]
Jokela on tehnyt suuria, kymmeniä- tai satojatuhansia yksilöitä käsitteleviä, eri alojen seurantatutkimuksia yhdisteleviä metatutkimuksia. Aineistojen avulla hän on hakenut yhteyksiä yksilötekijöiden (kuten persoonallisuus, älykkyys, terveyskäyttäytyminen) sekä väestöä koskevien ilmiöiden (syntyvyys, alueelliset erot, muuttoliike) välillä.[1]
Vuonna 2009 Jokela osoitti yhdysvaltalaisaineistolla, että tietyt yksilöpsykologiset piirteet (ulospäinsuuntautuneisuus, alhainen sovinnollisuus ja suuri avoimuus uusille kokemuksille) nostavat henkilön todennäköisyyttä muuttaa maan sisällä. Jokelaa on siteerattu paljon myös hänen nollatuloksistaan, joilla on osoitettu ettei jotain yhteyttä suurista aineistoista paljastukaan.[1]
Vuodesta 2013 lähtien Jokela on koonnut suuria tutkimusaineistoja testatakseen tutkimuskysymyksiään, ja suorittanut tarvittavan metatason analyysin aineistolle. Hyödyntäen lähtöaineistoa hän on voinut välttää monia tavallisesti muiden tutkijoiden tutkimusten pohjalta laadittuihin meta-analyyseihin jääviä vääristymiä. Hän on osoittanut yksilötasoon pureutuvalla analyysillään yhteyden korkean tunnollisuuden ja alhaisen kuolleisuusriskin välillä. Myös korkean tunnollisuuden ja alhaisen painoindeksin väliltä löytyi yhteys.[1]
