Marau (oikealta nimeltään Johanna Marau Ta‘aroa a Tepau Salmon, 24. huhtikuuta 1850 – 2. helmikuuta 1935) oli Tahitin viimeisen kuninkaan Pōmare V:n toinen puoliso.
Varhainen elämä
Marau syntyi vuonna 1850. Hänen äitinsä oli tahitilainen päällikköluokkaan (tahitiksi ari‘i) kuulunut Tamai. Isä oli englantiläislähtöinen menestynyt juutalainen kauppias Alexander Salmon.[1] Tamail oli kuningatar Pōmare IV:n serkku.[2]
1860-luvulla Marau opiskeli yksityisessä Young Ladies’ College -koulussa Sydneyssa. Hän palasi tämän jälkeen Tahitille mennäkseen naimisiin.[3]
Perhe-elämä ja Tahitin kuningattarena
Kuningas Pōmare V otti avioeron ensimmäisestä vaimostaan vuonna 1861.[4] Hän mensi uusiin naimisiin Maraun, joka oli tuolloin vain 14-vuotias, kanssa 28. tammikuuta 1875.[5] Kaksi vuotta myöhemmin Pōmare nousi valtaistuimelle, minkä johdosta Marausta tuli Tahitin kuningatar.[6]
Marau sai Pōmaren kanssa yhteensä kolme lasta:[5]
- prinsessa Teri‘inui
- prinsessa Takau Pōmare-Vedel
- prinssi Ernest Albert
Kun Tahiti ja sen alusmaat otettiin osaksi Ranskaa, kuningatarta ei kutsuttu vallanvaihtoseremoniaan.[7]
Pōmaren ja Maraun avioliittoa on kuvattu myrskyisäksi ja nämä viettivät ajoittain aikaa asumuserossa. Kuningatar Pōmare IV:n kuollessa pari oli jo eronnut, mutta päätti palata yhteen Pōmaren V:n noustua kuninkaaksi. Kaksi vuotta tämän jälkeen pari erosi uudestaan ja Maraulle myönnettiin valtion eläke. Lopullisesti pari erosi vuonna 1887.[1][4]
Vuonna 1884 matkusti Pariisiin, jossa hänen väitetään saaneen kaksi lasta ranskalaisen laivastossa palvelleen upseerin kanssa.[1]
Viimeiset vuodet
Avioeron jälkeen Marau asui vanhempiensa rakennuttamassa talossa Papeetessa, jossa hän asui äitinsä kanssa. Marau omisti lopun elämänsä tahitilaisten perinteiden ja paikallisen kielen säilytystyölle. Maraun talo on edelleen pystyssä, mutta huonossa kunnossa.[6][8]
Vuonna 1901 Marau kirjoitti yhdessä Henry Adamsin ja John La Fargen kanssa Maraun äidin elämäkerran, jossa käsiteltiin laajalti myös Tahitin historiaa ennen kolonialismia. Maraun elämäkerta julkaistiin vuonna 1971, ja sen on kirjoittanut prinsessa Takau.[1]
Marau kuoli 2. helmikuuta 1935 leikkauksen aikana Papeetessa. Maraun hauta sijaitsee Papeeten Uraine-hautausmaalla. Hauta on rakennettu perinteisen tahitilaisen temppelin näköiseksi. Hautajaiset olivat kuningattaren arvon mukaiset, ja niissä olivat läsnä sekä ranskalaiset siirtomaaisännät sekä entisen Tahitin kuningaskunnan ja sen alusmaiden edustajia.[1][7][9]
Kunnianosoituksia
Lähteet
.png){kind=small}