Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkelissa puhutaan mahdollisesta korvaavasta rautatiesillasta. Sellainen on kuitenkin jo käytössä.
Tämä artikkeli kertoo yhdistetystä rautatie- ja maantiesillasta. Uudemmasta maantiesillasta kertoo artikkeli Mansikkakosken silta.
Mansikkakosken ratasilta (myös Mansikkakosken vanha silta ja Mansikkalan vanha silta) on Vuoksen ylittävä yhdistetty rata- ja maantiesilta Imatralla. Silta rakennettiin vuosina 1932–1933 uudelle Karjalan radalle[1] ja sen alatasolla kulki valtatie 6:n liikenne vuoteen 1973 asti.[2]
Rautatieliikenteen siirryttyä uudelle sillalle juhannuksena 2021 jää vanha silta Imatran kaupungin omistukseen jalankulku- ja autoliikenteen käyttöön.[4][5].
Osana uuden Karjalan radan suunnittelutöitä Rautatiehallitus pyysi sillan rakentamiselle lupaa Viipurin lääninhallituksella, jonka päätös 28. kesäkuuta 1931 oli siltaa puoltava, vaikka paikallinen teollisuus sitä voimakkaasti vastustikin. Päätöksestä valitettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka myös puolsi siltaa lopullisessa päätöksessään 15. joulukuuta 1933. Kyseisellä kohdalla joen pohja oli karikkoa, jonka katsottiin pohjaolosuhteiltaan sopivan siltapaikaksi. Alun perin Mansikkakoskeen piti tulla silta, jossa on kolme 48 m:n ristikkojännettä ja päissä 10 metrin levypalkkisillat. Länsipäässä tehtiin kuitenkin muutos ja levypalkkeja rakennettiinkin kolme. Syynä muutokselle oli todennäköisesti se, että ratapenger saatiin kauemmaksi kosken rannasta. Rakennustöiden valmistuessa sillassa havaittiin tarkastuksissa paljon löysiä niittejä. Yhteensä 3 300 niittiä hylättiin ja määrättiin uudelleen niitattavaksi. Niittien korjaustyö hyväksyttiin 16. marraskuuta 1933 ja 22. marraskuuta 1933 suoritettiin koekuormitus sillalla ratapölkkylastissa olleella junalla. Vuonna 1950 asennettiin siltaan viemäri- ja vesijohtoja suojalaatikkoineen, jotka 1970-luvulla siirrettiin maantiekannen alle ja vuonna 1983 ristikkosillan alapaarteeseen kiinnitettiin paineviemäri. Vuonna 1960 rakennettiin siltaan erilliset ristikon ulkopuoliset kävelyulokkeet, joista toista uloketta levennettiin myöhemmin alkuperäisestä 1,5 metristä 2,5 metriin.[6]
Sillasta muodostui maantieliikenteen lisääntyessä pullonkaula ja valtatielle valmistuikin vuonna 1973 uusi Mansikkakosken maantiesilta[2], jolloin entinen silta jäi katuliikenteen käyttöön.
Sillan rakenne
Uusi ja vanha ratasilta heinäkuussa 2021 rautatieliikenteen jo siirryttyä uudelle sillalle.
Silta on 7-aukkoinen.[7] Kolme keskimmäistä aukkoa ovat kaksikerroksisella osuudella ja pituudeltaan 48 metriä. Niiden kantavana rakenteena ovat teräsristikot. Reuna-aukoissa sillan päissä rata kulkee sillan tuloteiden yli, näissä on kantavana rakenteena teräslevystä niitatut palkit.[8] Ratasillan reuna-aukkojen jännevälit ovat sillan länsipäässä 9,5 + 9,5 + 14 metriä, itäpäässä levypalkkikannatteisen osuuden jänneväli on 13 metriä. Sillan ajoradan hyötyleveys on noin 4,5 metriä eli sille mahtuu hädin tuskin kaksi ajokaistaa. Alatasolla on myös korkeusrajoitus kolme metriä.[2]
Sillan kunto
Liikennevirasto tarkastaa siltojaan säännöllisesti. Vuonna 2012 Mansikkakosken ratasiltaan tehtiin erikoistarkastus. Tarkastuksen lopputuloksena oli, että sillan korroosiovauriot eivät aiheuta ongelmia sillan kantavuuden suhteen, ne toki on korjattava ja muistitiedon mukaan viimeksi 1970-luvulla maalattu silta kaipaa uutta maalausta.[9][10] Silta päätyi kuitenkin erityistarkkailuun, jolloin sen kunto tarkastetaan kahdesti vuodessa. Kesällä 2013 siltaan tehtiin niittiliitoskorjauksia ja korroosiokorjauksetkin olivat harkinnassa. Sillan korjausaikataulua viivästyttää Lappeenranta–Imatra-välille suunniteltu kaksoisraide. Jos se toteutuu, Mansikkakosken ratasilta jäisi ajoneuvo- ja kevyelle liikenteelle. Sillan maalauksen ja korjausten toteutusajankohta riippuu kaksoisraiteen toteutusaikataulusta. [11]
Vuoden 2016 heinäkuun alusta lukien bussien liikennöinti sillalla loppuu. Syynä on sillan kapeudesta johtuneet ongelmat, linja-auto vaikuttaa täyttävän lähes koko sillan. Sillan päihin on harkittu myös liikennevaloja, mutta toistaiseksi niitä ei toteuteta.[12] Myös sillan kaiteet ovat puhuttaneet imatralaisia: sillan metallikaiteita pidetään vaarallisina autojen kyljille ja ajorataa reunustamaan kaivataan takaisin puisia reunaparruja. Imatran kaupungin edustajien mukaan metallikaiteinen silta on kuitenkin itse asiassa leveämpi kuin puuparruilla rajattu. Joka tapauksessa jollain keinolla pitää estää autoja kolhimasta sillan rakenteita.[13]
Lähteet
Aitta, Seppo (vast.toim.): Siltojemme historia. Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry, 2004. ISBN 951-758-446-6
