Hän liittyi ratsuväkeen, mutta ensimmäisen maailmansodan muututtua asemasodaksi hän pyysi siirtoa lentojoukkoihin. Hänestä tuli vuonna 1917 hävittäjälentueen komentaja.[2]
Hävittäjä-ässä
Nimitys Punainen paroni tulee Richthofenin vapaaherran arvonimestä (saks.Freiherr), jonka lähin vastine Isossa-Britanniassa oli paroni (Baron), ja hänen koneensa väristä. Richthofen lensi useilla punaisilla koneilla, kuolinlennollaan punaisella Fokker Dr.I -kolmitasolla. Punainen väri johtui siitä, että hänen johtaessaan ilmassa jopa kymmeniä koneita käsittäviä muodostelmia ilman radiota hänen koneensa oli helposti erotettavissa. Muut koneet oli maalattu kirjavilla väreillä, josta myös johtui alun perin brittiläisten osastolle antama nimi ”von Richthofenin Lentävä sirkus”.[3]
Ensimmäisestä pudottamastaan viholliskoneesta lähtien Richthofen teetti aina muistoksi pudotuksesta numeroidun hopeisen kupin, mutta sodan pitkittyessä hopean saaminen vaikeutui ja viimeiseksi kupiksi jäi numero 60. Hänellä oli myös tapana kerätä alas ampumistaan koneista muistoja, useimmiten koneiden tunnistenumeroita. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa neuvostoliittolaiset sotilaat valtasivat Richthofenin perheen kodin ja kyseiset hopeiset kupit ja muut muistoesineet katosivat.
Manfred von Richthofen haavoittui päähän vuonna 1917 hyökätessään Albatros D.III -hävittäjällä brittiläistä konetta vastaan. Toipumislomalla hän kirjoitti muistelmansa, jotka on julkaistu suomeksi nimellä Punainen lentohävittäjä.
Kuolema
Richthofen kuoli 25-vuotiaana saatuaan taistelulennolla osuman sydämeensä Sommen yläpuolella.[4] Ampujaksi on usein nimetty kanadalainen kapteeni Arthur Roy BrownKuninkaallisten ilmavoimien 209. lennostosta. Toisen teorian mukaan pudottaja oli AIF:n (Australian Imperial Force) Cedric Popkin -niminen ilmatorjuntamies.[2] Von Richthofen onnistui laskeutumaan hallitusti, mutta pian sen jälkeen hän kuoli saamiinsa vammoihin. Ympärysvallat hautasivat Paronin täysin sotilaallisin kunnianosoituksin ”kunniakkaana vastustajana”.
Manfred von Richthofenin kuoleman jälkeen Richthofenin ”testamentissaan” valitsema mies, kapteeni Wilhelm Reinhard otti komentoonsa hänen laivueensa. Reinhardin aika johtajana jäi kuitenkin lyhyeksi hänen saatuaan surmansa testilennolla Adlersdorfissa 3. heinäkuuta 1918. Uudeksi komentajaksi nimitettiin yliluutnantti Hermann Göring, josta sittemmin tuli Luftwaffen päällikkö.[6]
Varhain 1920-luvulla Ranskan viranomaiset perustivat sotilashautausmaan Fricourtiin, johon suuri joukko saksalaisia vainajia siirrettiin, mukaan lukien Richthofen. Vuonna 1925 Manfred von Richthofenin nuorin veli Bolko siirrätti vainajan kotimaahansa Saksaan, BerliininInvalidenfriedhof-hautausmaalle. Göringin aloitteesta Richthofenille järjestettiin mahtavat valtiolliset hautajaiset vuonna 1938, kun hänen kaatumisestaan tuli kuluneeksi 20 vuotta.
Vuonna 1975 hänet siirrettiin ja haudattiin viimeisen kerran perhehautaan veljensä Bolkon, sisarensa Elisabethin ja tämän puolison viereen Wiesbadenin eteläiselle hautausmaalle.
_(12320837743).jpg)
