Nuori Itävallan arkkiherttua Maksimilian, William Scrots n. 1544
Maksimilianin vanhemmat olivat keisari Ferdinand I ja Böömin ja Unkarin prinsessa Anna Jagellonica (1503–1547), joka oli Böömin ja Unkarin kuningas Vladislaus II:n ja Anne de Foix-Candalen (1484–1506) tytär. Hänen äidinpuoleiset isovanhempansa olivat Gaston de Foix, Candalen kreivi (1448–1500) ja Navarran infanta Katariina (n. 1455– ennen 1494), joka oli Navarran kuningatar Eleonoora Navarralaisen (1426–1479) ja Foix'n kreivin Gaston IV:n (1422–1472) nuorin tytär.[2]
Hänen setänsä oli keisari Kaarle V, jonka pojan, Filip II:n olisi normaalisti pitänyt periä isänsä asema keisarina. Kuitenkin vuoden 1553 sopimuksen mukaan Maksimilian korvasi Filipin keisarillisen kruunun perijänä.[1] Ferdinandin asema Unkarin kuninkaana oli kiistanalainen, sillä ottomaanien tukema Transilvanian ruhtinas János Zsigmond oli kruunattu Unkarin kuninkaaksi jo vauvana. Vuonna 1565 solmitussa rauhassa János Zsigmond kuitenkin suostui tunnustamaan Maksimilian II:n Unkarin kuninkaaksi ja Transilvanian aseman Unkarin alusmaana.[3]
Keisari
Maksimilian harjoitti liberaalia politiikkaa uskonnon suhteen, joten hänen valtakautensa oli rauhallinen jakso katolisten ja protestanttien välisissä kiistoissa. Hän oli humanisti ja taiteiden suojelija, mutta epäonnistui useimmissa ulkopoliittisissa pyrkimyksissään.[1]
Avioliitto ja lapset
Böömin ja Unkarin kuningas Maksimilian ja kuningatar Maria lapsiensa Annan (1549-1580), Rudolfin (1552-1612) ja Ernstin (1553-1595) kanssa, Giuseppe Arcimboldi n. 1563
Vuonna 1548 Maksimilian avioitui Kaarle V:n tyttären, serkkunsa Marian (1528–1603 kanssa). Heille syntyi yhteensä kuusitoista lasta, joista seitsemän eli aikuisikäiseksi.
Anna (1549–1580), avioitui vuonna 1570 setänsä Espanjan ja Portugalin kuninkaan Filip II:n (1527–1598) kanssa
