Mahabir Pun syntyi Nangin kylässä Myagdin maakunnassa Nepalissa. Lapsuudessa heidän perheensä muutti Chitwanin maakuntaan, jotta lapset saisivat paremman koulutuksen. Lukion jälkeen hän valmistui opettajaksi ja työskenteli opettajana 12 vuotta Chitwanissa. Tämän jälkeen hän sai stipendin Nebraskan yliopistoon, Kearneyhin.[1]
Valmistuttuaan yliopistosta 1992 hän muutti takaisin Nangiin yli 20 vuoden poissaolon jälkeen.[1] Hän halusi käyttää oppimaansa tietoa syntymäkylänsä kehittämiseen.[2] Nangi on 780 asukkaan syrjäinen vuoristokylä Himalajalla 2 360 metrin korkeudessa.[3] Lähimmälle autotielle on seitsemän tunnin kävelymatka. Alueella ei ole koskaan ollut puhelin- eikä sähköverkkoa.[1]
1990-luvun alkupuolella Nangin johtohenkilöt suunnittelivat lukion perustamista alueelle. Pun liittyi hankkeeseen puuhamieheksi ja lukio Himanchal High School rakennettiin.[4] 7–8 ensimmäistä vuotta Pun kävi kerran kuukaudessa lähimmässä Pokharan kaupungissa lukemassa sähköpostinsa, pitäen näin yhteyttä kansainvälisiin kontakteihinsa. Kylästä kaupunkiin matkustamisessa kului koko päivä.[3][4]
Yhteydenpito tuotti vuonna 1997 ensimmäisen merkittävän tuloksen: Nangin lukio sai neljä käytettyä tietokonetta lahjoituksena Australiasta. Rakennettuaan Nangiin pienen vesivoimalan puron ääreen, Pun alkoi opettaa tietojenkäsittelyä Nangin lukiossa. Kylä alkoi myös saada lisää lahjoitettuja tietokoneita ja komponentteja eri puolilta maailmaa, muun muassa Singaporesta, Malesiasta ja Yhdysvalloista. Vuonna 2001 Nangin lukio oli ainoa yhteisölukio Nepalissa, jolla oli tietokoneluokka.[4]
Nepal Wireless Networking Project
Nangin kylä Myagdin maakunnassa Himalajalla.
Idea internet-yhteyksien saamiseksi Nangin kylään oli kytenyt vuosien ajan. Pun oli selvittänyt tietoliikenneyhteyden rakentamisen mahdollisuutta Nangista Pokharaan, mutta se vaikutti mahdottomalta. Vuonna 2001 Pun otti yhteyttä BBC:hin pyytäen neuvoja internet-yhteyksien rakentamiseksi Nangiin.[1][4] BBC:n antama julkisuus innoitti monia osallistumaan hankkeeseen.[5] Hankkeeseen saatiin mukaan useita eurooppalaisia ja yhdysvaltalaisia vapaaehtoisia, jotka alkoivat suunnitella langatonta internetiä Nangin ja Pokharan välille.
Hankkeen onnistumista epäiltiin, sillä matka Nangista Pokharaan ISP:lle on linnuntietä 34 kilometriä.[6] Vapaaehtoistyöhön ja lahjoitettuihin laitteisiin perustuva projekti joutui pitäytymään yleisissä ja edullisissa verkkoteknologioissa. Hyödynnettyä WLAN/IEEE 802.11 -tekniikkaa ei ole kuitenkaan tarkoitettu noin pitkiin maantieteellisiin etäisyyksiin.[7] Vuoden 2002 aikana järjestelmää kehiteltiin ja testattiin, ja eri vaiheiden jälkeen yhteys saatiin rakennettua.[3] Vuonna 2003 Nangi oli verkossa.
Verkotusprojekti, nimeltään Nepal Wireless, sai lisää kansainvälistä huomiota. Länsimaiset reppureissaajat alkoivat kiinnostua asiasta, ja toivat tullessaan kaikenlaista lahjoitettua tekniikkaa. Langaton verkko saatiin laajennettua kahteentoista vuoristokylään, joissa oli yhteensä 90 tietokonetta. Lisää kyläkouluja tietokoneistettiin. Pun toimi opettajien tietotekniikkakouluttajana.[1]
Nepal Wireless -projektin myötä vuoristoseudulla on alettu järjestää verkkoperusteista opetusta. Vuoristokylät ovat myös soveltaneet telelääketiedettä. Pokharassa sijaitsevan sairaalan ja vuoriston hoitohenkilöiden välillä käydään tietokonevälitteistä etäkonsultaatiota.[2] Internetiä käytetään paikallisten tuotteiden myyntikanavana, jossa välitetään muun muassa hunajaa, teetä ja hilloa.[8] Reppureissaajille markkinoidaan internetin kautta vuoristomajoja, joiden suihkuihin on aurinkopaneeleilla mahdollistettu lämmin vesi. Kyläläiset pitävät yhteyttä ulkomailla asuviin sukulaisiinsa internetpuheluiden avulla.[2]
Yksi Marylandin yliopiston tutkija käyttää Nepal Wireless -infrastruktuuria reaaliaikaisen ilmastomuutosdatan keräämiseen Himalajalta. Kesään 2010 mennessä Nepal Wireless -projekti on laajentunut 80 kylän alueelle. Kylissä asuu yhteensä noin 60 000 asukasta.[2]
Nepal Wirelessin verkkosivut listaa Punin lisäksi 15 muuta teknistä vapaaehtoistyöntekijää. Mukana on vapaaehtoisia Belgiasta, Suomesta, Yhdysvalloista, Nepalista ja Intiasta.[9]
Mahabir Punin suunnitelmana on käynnistää Nangissa nelivuotinen korkea-asteen koulutus vuoteen 2015 mennessä.[2]
↑Sayandeep Sen & Bhaskaran Raman: Long Distance Wireless Mesh Network Planning: Problem Formulation and Solution. WWW 2007 / Track: Technology for Developing Regions, 2007, s. 893-902.
